Below are the 20 most recent journal entries recorded in sisatto's LiveJournal:

[ << Previous 20 ]

Friday, May 2nd, 2008
6:36 pm	Åcon, päivä kaksi Terveisiä Maarianhaminasta! Åcon on pyörinyt jo toista päivää. Istun parhaillaan con-hotelli Adlonin aulassa ja ympärilläni keskustellaan Doctor Whosta, jonka ensimmäistä jaksoa ruotsalainen fani näyttää läppäriltään. Piirsin juuri ensimmäisen sarjakuvani noin 18 vuoteen, se tuli Rabid Chocolate Bunnies -fanzineen, jonka muunkin sisällön (yksi kahden virkkeen mittainen uutinen) kirjoitin. Näin lomallakin pitää ylläpitää journalistisia taitojaan. Con on tähän asti ollut viimevuotista rauhallisempi, muttei lainkaan huonompi. Ian McDonald on mainio, Åconin henkeen sopiva kunniavieras. Taitaa parhaillaankin istua baarissa. Nyt täytyy mennä kuuntelemaan paneelia aiheesta Post-Colonial SF. Tuomas arveli sen käsittelevän partavesien käyttöä ja merkitystä science fictionissa. (Comment on this)
Monday, April 21st, 2008
4:21 pm	Vähän kipeänä ja Elannon makkaraa kirpparilla Olen tänään ollut vähän kipeä, en oikein tiedä onko tämä jokin outo versio flunssasta vai siitepölyallergian isku. Heräsin pää jomottaen ja muutenkin yleiskurjana. Päänsärky meni aamupäivän mittaan ohi, mutta jäin kotiin kun koko ajan oli sellainen olo että parempi pysyä pitkällään. Nyt tuntuu vähän paremmalta, ehkä tästä tokenen huomiseksi. Piti kuitenkin kirjoittaa eilisestä. Kävin näet pitkästä aikaa kirpputorilla. Starttailin puoli kymmenen maissa – vain palatakseni takaisin, koska sunnuntaiaikataulujen mukaan bussia ei menekään 9.26 vaan vasta 9.51. Vähän opettelemista vielä näissä Sunan julkisissa. Kohteena oli Valtteri. Kaunis sää oli luultavasti vetänyt sekä myyjiä että ostajia läjäpäin kirpparille. Valtterin pihaosastokin oli avoinna ja täynnä pöytiä. Myyjiä kävi kyllä sääliksi, on eri asia kiertää ulko-osasto parissakymmenessä minuutissa kuin seisoskella viisi tuntia pöydän takana. Ostokseni alkoivat halvoissa merkeissä. Sain 40 sentillä kaksi kirjaa. Michel Tournierin Robinson ja Perjantai (1971, suom. 1982) oli niistä toinen. Liekö tämä nuortenromaaniversio saman kirjailijan Perjantaista (1967, suom. 1980)? Näin kirppiksellä muuten jälkimmäisenkin, mutta se oli rumahkosti muovitettu kirjaston poistokappale, joten jätin ostamatta. Waldemar Bonselsin Metsäniityn kirja – kirja kukista, eläimistä ja Jumalasta vaikutti kiinnostavalta. Bonsels tunnetaan Maija Mehiläisen (1912, suom. 1919) isänä. Pienen googlailun jälkeen selvisi että Metsäniityn kirja on suomennos tekijän satukokoelmasta Himmelsvolk (1915). Tarinoissa näkyy vilahtelevan keijuja ynnä muuta. Kirja on julkaistu 1921 ja kappaleeni on suhteellisen huonokuntoinen, mutta eipä se tosiaan maksanutkaan kuin 20 senttiä. Seuraavaksi tein kauppaa kahdesta K. A. Applegaten Remnants-sarjan kirjasta. Olen ostanut tätä sarjaa jostain syystä ainakin kolme osaa numerojärjestyksessä, mutta nyt haaviin tarttuivat osat 9 ja 10 ja vielä puuttuvat osat 7 ja 8. No, ne tulevat vastaan aikanaan. Itse asiassa tämä sarja yllätti minut aikanaan positiivisesti, kun arvioin kolme ensimmäistä kirjaa Hesariin. Ihan pätevää nuortenscifiä, jossa oli oikeasti suhteellisen omaperäisiä visioita ja jyhkyä kuvausta asteroidi-iskuun tuhoutuvasta maapallosta. Sain Remnatsit kokonaisedullisena vitosen pakettina kahden manga-pokkarin (Tokyo Mew Mew 2 ja 3) kanssa. Välissä ostin Irikselle vielä Bertiä, osan Bertin urotyöt (1991, suom. 1995/ 3.p.). Marjatta Kurenniemen Kesälintu (1959, tämä oli 2.p. 1960) piti ostaa, koska kirjailija on tunnettu myös kotimaisena fantasiakirjailijana aikana jolloin fantasia tosin oli vielä satuja. Kesälinnussa tuskin kuitenkaan on genre-elementtejä, se vaikuttaisi olevan tyttökirja. Vanhat nuortenkirjat ovat kuitenkin kivoja hankkia. Maksoi peräti 50 senttiä. Viimeinen kirjaostokseni oli Stephen Schneckin Yöportieeri (1965, suom. 1966). Tein kirjasta artikkelin erotiikka-kirjaan, lainasin sen tuolloin kirjastosta. Kirja on oikeastaan aika pimeä opus, jossa on omituista sadomasokistista seksiä ja kummaa surrealistista hourailua. Kirjaa oli tasan kaksi kappaletta pääkaupunkiseudun kirjastoissa, molemmat varastossa, joten olen varmaan yksi niistä harvoista ihmisistä – ellen ainoa – joka on lukenut kirjan tänä vuonna. Mahdollisesti koko Suomessa. Siitä tulee vähän hassu olo. Vaikka erotiikkaprojekti on jo ohi, päätin ostaa tämän opuksen. Voin nyt palauttaa kirjaston kappaleen, muuten sitä olisi ollut pakko pitää oikolukuvaiheen yli. Ostopäätöstä helpotti kirjan huikea 20 sentin hinta. Muutama sarjiskin tuli hankittua tällä reissulla. Hopeanuoli 5/84 maksoi 20 senttiä ja Siivet 7/78 yhdessä Jedin paluu -alpparin (1983) kanssa yhteensä euron. Ostin vielä kaksi Agentti-korkkaria (6/74) ja (3/75), jotka maksoivat yhdessä Laurille hankkimani Jope Ruonansuu -vitsikokoelman kanssa euron. Löysin myös Tenavat-kokoelman Puhti pellolle (1984) 50 sentillä ja Irikselle Inuyasha nro 9:n kahdella eurolla. Ostin myös pienen läjän postimerkkejä ja pussillisen tulitikkuaskien etikettejä 1950- ja 60-luvuilta. Oli pakko ostaa, koska päällimmäisenä pinossa oli etiketti jossa luki isolla ”Elannon makkaraa uudesta tehtaasta”. Heti menisin ostamaan, jos nykyäänkin tajuttaisiin mainostaa näin. Nyt taidan mennä takaisin pötköttämään. (Comment on this)
Wednesday, April 16th, 2008
9:39 pm	Ajasta ja sen puutteesta, lukemisesta sekä vähän Buffystäkin Olen tässä vähän lepäillyt laakereillani, tai ainakin siltä tuntuu Kirjaprojekti vitosen hektisen loppurutistuksen jälkeen. Oikeasti samanlainen lukurumba jatkuu koko loppukevään. Pitäisi tässä kuussa lukea vielä 4-6 nuorten fantasiaromaania yhtä laajempaa juttua ja yhtä arvostelua varten. Ensi kuussa toista juttua varten taas pitäisi ahmia kaikki Potterit. Ja sitten on vielä neljä romaania, joista olen luvannut arvostelun Hesariin. Kun näistä pääsen, pitäisi aloittaa Salainen Kirjaprojekti Yhdeksän, joka kulkee työnimellä Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita 5, joka itse asiassa taitaa olla sen lopullinenkin nimi. Kirjoitan koko opuksen itse ja sitä varten pitäisi lukea 20 kirjailijan koko tuotanto. Onneksi useimpien tuotanto käsittää 2-4 lyhyttä teosta. Mutta joo, luettavaa piisaa. Yksi uudenvuodenlupauksistani oli, että luen tänä vuonna 100 kirjaa. Taitaa ylittyä, vaikka epäilen että loppuvuodesta tahti melkoisesti hidastuu edellisen postauksen ilmoittamasta syystä. Haluaisin kyllä kirjoittaakin, enkä vain lukea. Tätä blogiakin olisi hauska päivittää tiheämmin, mutta aikaa on vaikea löytää. Toinen ehdoton kirjoitusprojekti on romaanikäsiksen viimeistely – tavoitteeni on saada se kustantajien katsastettavaksi ennen lokakuuta. Lisäksi tunnun pursuavan novelli-ideoita. Ilmeisesti on olemassa lainalaisuus että ideoiden määrä on käänteisessä suhteessa niiden toteuttamiseen käytettävissä olevaan aikaan. No, taidanpa tästä siirtyä... lueskelemaan. Tai oikeastaan kohta pitäisi alkaa katsoa Buffya DVD:ltä. Posti toi tänään tilaamani kaudet 3. ja 4. Minulla on menossa uusintakierros, nyt Sarkun kanssa joka ei ole nähnyt sarjaa aiemmin kokonaisuudessaan. Aika eri fiilikset katsella sarjaa nyt yhdessä tulevan vaimonsa kanssa kuin joskus muinaisina sinkkuiltoina – joista tuli täälläkin usein raportoitua. Niin ne ajat muuttuvat. (Comment on this)
Friday, April 4th, 2008
9:22 pm	Uutta elämää! Muhevan uutisviikon päätteeksi uutisia Sunasta. Laskettu aika 16.10.2008. Aivan. Kyllä. Jälkikasvua on tulossa. Meille. Olimme ultraäänessä viikko sitten ja kyllä siihen on uskottava vaikka se uskomattomalta tuntuu. (Huom! Aprillipäiväkin oli jo tiistaina.) Täytyy sanoa että tämä uutinen - jonka kyllä jo tiesimme helmikuussa – on pistänyt elämää ja suunnitelmia uuteen järjestykseen. Tai no, meikäläiselle tämä ei ole niin iso harppaus, koska olen ollut isä jo lähes 16 vuotta. Mutta edellisestä kerrasta on aikaa ja olen nyt hyvin erilaisessa elämäntilanteessa. Tuntuu mielettömän hyvältä. Pienempi uutinen on se että sain tänään Salaisen Kirjaprojektin nro 5 – erotiikan klassikoja esittelevän kirjan – omalta osaltani valmiiksi. Jesh! Vihdoinkin saan taas lukea kirjoja, jossa päähenkilöt eivät mene sänkyyn heti sivulla 6. Ja sitten irvieleuat siellä takarivissä jättävät sen veistelyn näiden kahden uutisen välisestä kausaalisesta suhteesta :) (16 Comments |Comment on this)
Friday, March 14th, 2008
10:38 pm	Sunautumista (2008) ja tenttejä (1988) Tunnen alkavani sunalaistua päivä päivältä enemmän. Olen ottanut haltuun lähiympäristöä mukavilla koiranulkoilutuslenkeillä – upeaa että kevät on edennyt jo siihen vaiheeseen että kun palaa töistä 17–18 välillä on vielä valoisaa. Olisin muuten rakastanut tätä seutua pikkupoikana: joka paikassa on puroja! Suurimmat niistä ovat miltei pieniä jokia ja pienemmät mukavia liriseviä uomia. Lapsena olisin mulinut niissä jatkuvasti erilaisissa padorakennus- ja purtilonuittoprojekteissa. Näin vanhempana virtaavasta vedestä saa lähinnä esteettistä tyydytystä. Tai sitten jonain päivänä en menekään töihin vaan uittelen pulikkaa korttelin päässä, jossa on hienoja nopeasti virtaavia kohtia. Talommekin erityisyydet ovat alkaneet tulla tutuksi. Toissapäivänä onnistuimme vihdoin säätämään lämmitystä pienemmälle. Se tapahtui mötikästä, joka majailee vaatehuoneen lattialuukun alla talon pohjassa. Taloyhtiössämme on lämmitysjärjestelmä jossa käyttövesi kiertää pattereissa. En ole vielä selvittänyt onko se jotenkin ekologista vaiko pelkästään omituista. Vietän tänään rauhallista koti-iltaa, Sarkku on kavereidensa kanssa kaupungilla. Pitkästä aikaa voisin tarkistaa mitä tapahtui Vesalle 20 vuotta sitten. 14.3. 1988. Pilvinen maanantai. Aamulla olin pitkään hereillä ennen kuin nousin. Lehdet veivät pitkän ajan. [Koulu oli siis päättynyt ja olin lukulomalla ennen kirjoituksia.] Soitin Terolle, puhuimme niitä näitä. Tero otti Olliin yhteyttä ja sovimme kyydin puoli yhdeksi. Dösiä ei kulje 11.30–13.00! [Koululla oli tentti. Kuulostaa oudolta ettei Klaukkalasta olisi keskipäivällä mennyt dösiä Helsingin suuntaan, mutta ehkei Hämeenlinnantien kautta mennyt, koulumme oli sen varrella.] Lueskelin erinomaisen vähän, vanhoja kokeita ja kirjoja selailemalla. Söin ja lähdin. Matkalla ei kummallisia. Olli oli viikko sitten ajanut ojaan vanhalla Nurmijärventiellä. [Ollilla oli Saab 96.] Tenttipuheet. Tuttuja väkeä tupakalla pihassa. Juttelimme. T tuli sisältä. [Aargh. Tyylini oli vissiin tässä vaiheessa saanut vaikutteita Pentti Saarikosken nuoruuden päiväkirjoista, jotka luin tuona abikeväänä. T taas oli suuri ihastukseni, tuossa vaiheessa.] Vähän juttelimme. T hyvällä tuulella. Minun täytyy moittia itseäni – keskustelussa luovuin taas omista mielipiteistäni. Mutta jos tarpeeksi kauan huomautan tuosta viastani itselleni, saatan lopulta kehittyä keskustelijaksi. [Aivan! Olin ihan hirveä nössö, joka halusi miellyttää ihastustaan jatkuvalla samanmielisyydellä. T oli luokan alakulttuurityttö, jolla oli paljon mielipiteitä. Voin kyllä lohduttaa itseäni sillä että mielipiteeni tuolloin 19-vuotiaana olivat niin surkeita, että niistä luopuminen kohensi profiiliani kerta kerralta coolimmaksi.] Mutta nyt tavallaan liioittelen: kyse oli arkipäiväisyyksistä. Pian menimme sisään. Tenttiluokka oli 2-tasossa, (204). [Miksiköhän tämä oli tärkeää merkitä? Ei sano minulle enää oikeastaan mitään. Olisikohan se ollut omaluokkamme joltain menneeltä vuodelta?] Istuin P:n eteen [toinen tyttö, johon kai olin ihastunut], puhuimme tenteistä – tietysti. Maikat myöhässä. T sai työtä – Lexan sijaisena 4 tuntia. [Lexa oli historianopettaja, luokanvalvojamme]. Olisi se innostavaa itsekin ryhtyä hommaan. [Olin siis vähän kade, ja ihmettelin miksen minä koska olin aikas hyvä historiassa. Mutta opettajana... jaa.] No, tentti alkoi. Huomasin että juttuja olisi voinut lukea enemmänkin. 20 tehtävää, ehkä 3–4 tehtävän tasoisia. Käytin 5 konsua eli varsin tajuttomasti meni tilaa. Laskin 18 1/2 tehtävää, olin loppuun asti. [Ahaa, kyse oli matikan tentistä. "3-4 tehtävän tasoisia" viittaa ilmeisesti ylioppilaskirjoitusten systeemiin jossa tehtävät muuttuvat vaikeammiksi loppua kohti. Eli kyse on kolmos- tai nelostehtävän tasoisista tehtävistä.] Lähdin samoihin aikoihin T:n kanssa. [Tuskin sattumaa.] Näytin Terolle kantta. [Suunnittelimme ehkä Syöksykierteeseen vielä yhtä numeroa, muistaakseni piirtelin sille kantta. Lehden viitosnumero ilmestyikin, mutta vasta syksyllä ja rajusti dekonsturoituna.] Annoin lopulta T:lle jutun, josta olen niin vaahdonnut viime päivät. Hän vaikutti kiinnostuneelta johonkin määrin ("joo joo").[Onneksi oli niin taukki etten tajunnut tuollaisista "pienistä" vihjeistä mitään. Kuuluisa juttuni taisi olla kauhea vuodatus, jossa kaikella 19-vuotiaan vakavuudella paasaan maailman pahuudesta. Ydinsanat ja -ajatukset oli muistaakseni alleviivattu. Urgh.] Olin tänään hänen suuntaansa niin tyrkyllä kuin vain iilimato voi olla. No T oli tänään niin aurinko ja lämmin että kelpasi. [Ja miksi en jo tuolloin mennyt ja haudannut itseäni tunkioon?] Hain ranskan tentin aineista 90 p each. [Uuteen Saarikoski-tyyliini tuntui muuten kuuluvan että pilkkua ei käytetä. Olen edellä lisäillyt pilkkuja luettavuuden lisäämiseksi, mutta tämä näytelauseena.] Erosimme porukoista. Kotimatka vanhaa N-jtietä. Aiheutimme ruuhkia (Ollin oli näytettävä ojaanajokohta.) Puhuimme Sk:sta [= Syöksykierre]. Toimittajia saatava lisää jos teemme enemmän sivuja ja ladotamme tekstin kirjapainossa. [Kas! Suunnittelimme tällaista kehitystä lehdellemme, joka toistaiseksi oli ladottu kirjoituskoneella ja kopioitu valokopiokoneella. Enpäs muistanutkaan tätä. Ihastukseni T:n isoveljellä oli ollut punk-aikoina pienlehti, joka oli ilmeisesti ladottu ja painettu kirjapainossa, ilmeisesti halusimme kulkea näissä jalanjäljissä. Mutta ei suunnitelmistamme kyllä mitään tullut.] Kotona olin siis ennen viittä. Oli koko ilta aikaa olla tekemättä mitään. Näin teinkin, lueskelin vain, puuhailin pieniä. No, tässä illemmalla olen piirtänyt uutta kantta Sk:hon, parempi parista kohtaa, mutta keskeinen idea puuttuu. Varsin psykedeelinen – ja kaavoittunut. [Hmm. Nämä luonnokset ovat jossain tallessa. Laitan muuten loppuun kuvan tammikuussa -88 ilmestyneestä nelosnumerostamme, jotta näette mitä "psykedeelinen" ja "kaavoittunut" tarkoittavat. Muistaakseni nämä luonnokset olivat jotenkin toisintoja tuosta kannesta.] Kovanpäivänillan kuuntelin vaikka aihe – Ruotsin rock – ei kiinnostanutkaan. Piirsin ja kirjoitin. [Rockradion kovan päivän ilta oli pakollista kuunneltavaa... hmm, nykyinen scifitoverini Blommila oli muistaakseni äänessä ajoittain tuossa ohjelmassa, täytyykin kysellä joskus häneltä muistaako hän olleensa tekemässä kyseistä Ruotsi-spesiaalia.] Ai niin, tänään tulivat kutsuntapaperit. [Hmm, ei kommenttia. Minusta oli kyllä kasvamassa rauhanaktivisti, joten varmaan pohdiskelin kauhunsekaisesti mitä tekisin armeija-asian suhteen.] Ai niin, päivän huumoritapaus: tenttiä oli tehty tunti kun B astuu sisään "eiks tää tentti alkanut kahdelta?" Kesti hänellä ennen kuin tajusi asiain tilan. Pirteätä siis tänään. [Itselleni tuollainen olisi kyllä varmaan ollut ääretön kauhun paikka ja niin varmaan B:llekin joka oli luokan tunnollisimpia oppilaita. Silti häneltä onnistuivat tämänkaltaiset mokailut.] Mitähän T jutustani. Se paljastaa paljon sisimpää - ja muutosta. Mutta tuo juttu sinänsä olla keskinkertainen. [Nyt on nuori ja rankka Vesa asioiden ytimessä. Mutta totta oli, että tuona keväänä koin jonkinlaisen totaalisen valistumisen maailman suhteen. Minusta tuli seuraavaksi moneksi vuodeksi Radikaali. Ja kaipa sitä jossain määrin olen sillä tiellä vieläkin, joskin monia seuraavina parina vuotena kirjoittelemiani juttuja en oikein kestä lukea raapimatta naamaani irti.] Mutta kello parka, olen sinut unohtanut. [Tuon loppurunoilu olisin voinut jäädä kirjoittamattakin.] Ja vielä lopuksi Syöksykierre 4:n kansi, tammikuulta 1988: (Comment on this)
Tuesday, March 4th, 2008
3:57 pm	Barcelonaan taas – sitä ennen pikapäivitystä! Tulipa sopivasti talvi, että voi paeta sitä Barcelonaan. Tosin vain muutamaksi päiväksi. Matkatavarat on suunnilleen pakattu, odottelen Sarkkua töistä ja sitten starttaamme lentokentälle. Tekee hyvää pieni irrottautuminen arkikuvioista. Minulla on ollut hyvä yritys päivittää useammin, mutta eipä sitä ole näillä kiireillä pystynyt tekemään. Suurin kiireen aihe on – hitaasti laantuvien muuttolaineiden lisäksi – Salainen Kirjaprojekti Viisi, jonka deadline on ensi kuun alussa. Vielä on tuollaiset kahdeksan artikkelia tekemättä – viikon kuluttua toivottavasti enää vain viisi. Kirjarintamalla on muutenkin ollut vilkasta – Kirjaprojekti numero Neljä eli Pihlajanorsu on ulkona! Suosittelen! Kun Vitosesta eli erotiikkakirjasta pääsen, alan touhuta projektin Seitsemän eli syksyllä kirjoittamani romaanikäsikirjoituksen parissa. Luvassa on viimeistelyä ja kustantajan metsästystä. Ja loppukeväästä pitäisi alkaa vielä puuhata Salaista Kirjaprojekti Yhdeksää, josta enemmän myöhemmin. Mutta nyt siis matkaan! (1 Comment |Comment on this)
Monday, February 18th, 2008
9:35 pm	Kotona Sunassa Ja nyt aletaan olla muuttamisen toisessa päässä, vihdoin. Itse asiassa muutosta on jo kaksi viikkoa. Minne ne menivät? Huonekalut on nyt koottu ja tavarat paikoillaan, mutta epäjärjestyksessä. Etenkin kirjat ovat epäjärjestyksessä, mutta olen saanut aakkostuksen etenemään jo (lopusta laskien) N-kirjaimeen. Mutta siis – täällä on hienoa! Alan vakuuttua että tämä asunto oli hyvä ostos. Tietysti täällä on jotain pieniä bugeja, kuten sokerimuurahaisia. Joukkomurha on jo käynnissä. Sunassa asumiseen ollaan myös totuteltu. Bussilinja 156 alkaa tulla tutuksi. Otin itse asiassa ilolla vastaan sen, että vietän päivässä tuollaiset 40 minuuttia pidemmän ajan linjurissa. Se on kokonaan lisää lukuaikaa, jota tänä keväänä tarvitsen todella paljon. Suna vaikuttaa mukavalta alueelta. Luonto (lue: keskuspuisto) alkaa suunnilleen tien toiselta puolen eikä moottoriteitä ole hailla eikä malmeilla. Toivon että ehdin alkaa päivittää Avaruusajan päiväunelmia taas hieman useammin – nyt ainakin olen koneen luona joka ilta, toisin kuin silloin kun vietin noin puolet viikosta Sarkun luona. Myös parisuhteen kannalta on myös paljon helpompaa kun asuu samassa osoitteessa :) (Comment on this)
Wednesday, January 30th, 2008
10:12 pm	Kummia muuttomietteitä Muuttaminen on omituista. Nyt vielä lojun kämpässäni koneen äärellä kaikki tavarat paikoillaan. Viikon päästä kaikki tämä pitäisi olla rahdattuna Sunaan ja ehkäpä – toivottavasti – jo jonkinasteisessa uudessa järjestyksessä siellä. Vielä lähestyvästä muutosta ei kieli kuin pari säilytyslaatikkoa, johon olen heitellyt tavaraa jonka voisi loppusijoittaa maalle. Koko ajan on kuitenkin tunne, että pitäisi päästä jo pakkaamaan. Miten tästä ikinä selviää kolmessa päivässä? Muuttolaatikot tuodaan perjantaina varhain ja muutto käynnistyy maanantaiaamuna. On tässä jo jotain tehty, olen käynyt läpi kaappeja ja laatikoita. Olen huomannut että lopultakin omistan aika vähän tavaraa, mutta sitäkin enemmän paperia. Minulla on ollut vaikeuksia heittää pois esimerkiksi vanhojen juttujen papereita ja muistiinpanoja. Nyt kävin raa'asti niiden kimppuun – olen kiikuttanut jo ties kuinka monta kassillista sekalaista A4:sta paperinkeräykseen. Turha niitä on säästää, kun en edes saa selvää käsialastani. Ja vähän muutakin olen poistanut. Erityisen ylpeä olen siitä, että heitin vihdoin pois vanhat opinto-oppaani (säästin nostalgiasyistä vain kaksi, kaikkein ensimmäisen ja yhden jossa oli kirjoittamani ainejärjestön esittely). Vanhimmat opinto-oppaat olivat käyneet läpi varmaan kuusi muuttoa, mutta nyt tuli noutaja. Lievästi vapauttava tunne kun luopuu turhasta painolastista. Jostain olisi kyllä vielä mahdollisuus luopua. Täällä olisi lista kamasta joka olisi kaupan halvalla. Ja osa ilmaiseksi, kunhan vaan hakee pois. Mielellään ennen ensi maanantaita... Seuraavan kerran bloggaan luultavasti sitten uudesta kämpästä, Sariannan ja minun yhteisestä kodista. On tämä outoa ja ihmeellistä. (6 Comments |Comment on this)
Saturday, January 12th, 2008
3:26 pm	Ihan vähän kirpparilla Ei tietenkään pitäisi käydä kirpputoreilla, kun on juuri muuttamassa, mutta minkäs sille voi että se on niin hauska harrastus. Tai näin nykyään asiaa ajattelen. Toki minä usein tarvitsenkin kirjoja ja sen sellaista, joita saa vain kirppareilta, mutta kyse on myös etsimisen jännityksestä, arvaamattomista löydöistä ja pienimuotoisen kaupankäynnin ilosta. Tänään kiertelijää hemmoteltiin kahdella kirpparilla. Suuntasin kymmenen jälkeen ensin Jäähallin kirppikselle. Se oli tänään aika pieni, pöytiä oli käytännöllisesti katsoen vain sisääntuloaulassa. Ensimmäinen ostokseni oli aika rähjäinen vuoden 1975 Korak –joka minulla sitä paitsi oli jo! Mitä hyötyä kanniskella puutelistavihkoa mukana, jos sitä ei konsultoi ostotapahtumien yhteydessä? No, ei kyllä maksanutkaan kuin 10 senttiä. Sitten hankin jo kirjallisuutta: P. G. Wodehousen Pearls, Girls, and Monty Bodkin (1972) kuuluu kirjailijan äärimmäiseen myöhäistuotantoon. Wodehouse oli 91-vuotias kirjan ilmestyessä. Hän tosin tiettävästi kirjoitti vielä kuolinvuoteellaankin (paria vuotta myöhemmin). Maksoin tästä 70-luvun Penguin-pokkarista 20 senttiä. 50 sentillä lähti kaksi aika nuhjuista Jay Williamsin ja Raymond Abrashkinin Danny-kirjaa (itse asiassa koko sarja), Danny ja piennennyskone (1969, suom. 1982) sekä Danny ja näkymätön poika (1974, suom. 1982). Lienevät jonkinlaista nuortenscifiä. Ihmettelin miksi copyright-sivulla toiseksi oikeudenomistajaksi on merkitty Evelyn Abrashkin, mutta se selvisi Vainikaisen jne. bibliosta. Raymond Abrashkin (1911–1960) oli ollut jo vuosia kuolleena ensimmäisen kirjan ilmestyessä! Leimoista päätellen kirjat ovat kuluneet Seutulan koulun kirjastossa 1980-luvulla. Ostin 40 sentillä Auli Viikarin toimittaman kirjan Intertekstuaalisuus (1991). Muistan lukeneeni tämän joskus 90-luvun alkupuolella kirjallisuuden aineopintojen tenttiin. Taisin pitää kirjasta, se kuului siihen lyhyeen ajanjaksoon, jolloin pidin postmodernista kirjallisuudentutkimuksesta. Kaipati tämä on jonkinlainen suomenkielinen perusopus aiheestaan. Voi olla että tästä on vielä jatko-opinnoissa lievää iloa. George Johanssonin Hyvästi maapallo (1979, suom. 1981) irtosi pitkän tinkimisen jälkeen 70 sentillä. Kirja on oikeasti kökkö, ja minua harmittaa että jätin sen toissakesänä ostamatta 10 sentillä Ikaalisten Satakirppikseltä. Luulin tuolloin omistavani sen jo. Muistelisin, että pidin tästä kirjasta kun luin sen noin 12-13-vuotiaana, mutta sarjan kaksi jatko-osaa kehittymätön mielenikin tajusi kaameaksi soopaksi. Laurille ostin William Kingin Warhammer-kirjan Peikonsurma (1999, suom. 2001) 50 sentillä. Ehkei siitä sen enempää. Lapsia ajatellen ostin myös Tuntematon Masi (2000) -murrealpparin eurolla. Toivottavasti minulla ei ole sitä jo. Seuraavaksi vaihdoin Valtterille. Ensimmäinen ostokseni oli Juhani Peltosen Iloisin suru (1986, tämä oli 2.p. samalta vuodelta). Samalla myyjällä oli toinenkin Peltonen, nimittäin Islanninhevosia, rakkaani (1982) mutta luulin erheellisesti jo omistavani sen. Kirjaprojekti Viisi mielessäni ostin "A. Juhana Kerosen" opuksen Midnight Club – Elämää ilotalon isäntänä (2001). Kirjan pitäisi kertoa ilotalonpidosta Marbellassa – se näkyy painetunkin Malagassa. Tämän saattaisi ehkä voida kytkeä joihinkin toisiin samansorttisiin kirjoihin jota projektissa käsitellään. Vanha kirja halvalla – tässä tapauksessa 20 sentillä – periaatteen vuoksi ostin Martti Santavuoren kaksi historiallista nuortenkertomusta sisältävän opuksen Tuliahon neito ja Hopeasormus (1954). Välissä ostin myös Irikselle Bertin urotyöt (1991, suom. 1995/3.p.) 50 sentillä. G. K. Chestertonin The Man Who was Thursday (1908, tämä oli Penguin-laitos 1986) on suomennettukin, mutta se tuli nyt vastaan hyväkuntoisena pokkarina halvalla (50 senttiä), joten päätin ostaa pois. Ihan hujanhajaostos taas oli Kari Nenosen Valtapeli (1981), kirjailijan harvinaista kyllä omalla nimellään julkaisema romanttinen romaani. Nimimerkeillä Nenonen kirjoitti ilmeisesti enemmänkin romantiikkaa. Tämä maksoi 20 senttiä. Euron pistin sen sijaan yhteen vuoden 1972 Aku Ankkaan joka puuttui kokoelmasta. Enhän minä kai sentään Akkareita kerää, mutta syksyllä kun oli tekemisen puutetta Sisätössä, kävin läpi vanhan Akkari-kokoelmani ja tein puutelistan. Ihan siis vaan pienen ja puhtaasta uteliaisuudesta... Reissun kallein ja viimeinen hankinta oli Hans Dominikin Elämänsäteet (1938, suom. 1944), joka on harvoja sodan aikana suomennettuja scifikirjoja. Hinnaksi tuli 3,5 euroa, mutta tästä voi oikeasti olla mahdollisen väikkärin kannalta iloa. Dominik oli kuitenkin yksi eniten suomennetuista scifikirjailijoista sotien välisenä aikana. Kelvollinen kirpparireissu! Mutta ehkät tässä tulee pidettyä kirpparitaukoa kunnes muutto on ohi. (1 Comment |Comment on this)
Wednesday, January 9th, 2008
10:03 pm	Kaikkea (2008) ja kohtuullisen hauskaa lehdentekoa (1988) Vilahtipa viikko uutta vuotta äkkiä. Kaikkea on ehtinyt tapahtua. Myin asuntoni viime perjantaina, mielestäni kelpoon hintaan. Huomenna pitäisi tilata muutto. Sarkun asunto on vielä kaupan, jos joku suunnittelee muuttoa Olariin. Näyttö ensi sunnuntaina. Palasin maanantaina töihin Lankaan. Tai oikeastaan jo viime perjantaina, mutta päivä meni lähinnä paikkoja järjestellessä. Töissä on ihan ok, energiaa tuntuu riittävän. Tipatonta tammikuutakin on kulunut jo liki kolmasosa. On mennyt nopeasti. Viime vuoteen verrattuna tämä on ollut vähemmän shokeeraavaa ja outoa. Tosin viime perjantaiaamuna mafian jälkeen tunsin koko ajan jonkinlaista haamukrapulaa. Pää väitti sitkeästi että mafian jälkeisenä aamuna pitäisi olla krapula, mutta kroppa oli toista mieltä. Huomaan kyllä samanlaista energisyyttä kuin viime vuonna. Olen lukenut jo kaksi kirjaa ja muutama on työn alla. Paino on pudonnut liki kilon. Kyllä tällaisesta lievästä itsensä kiduttamisesta jotain iloa on. Mutta katsotaanpa taas mitä Vesa teki 20 vuotta sitten. 9.1. 1988. Lauantai, puolipilvistä, aamulla -10, lauhtui myöhemmin. [Kappas, olin edellisenä päivänä alkanut merkitä vihdoin viikonpäivät päiväkirjaani. Tsekkasin: olin tehnyt asiasta uudenvuodenlupauksen, mutta se oli melkein unohtunut viikossa.] Aamulla en puuhaillut kummoisia, raapustelin jotain ja kuuntelin radiota. Järjestin kamat studioon. [Ei, en ollut ryhtynyt rock-muusikoksi. Radio 3 oli muuttanut pois autotallista ja olin ottamassa tilaa omaan käyttööni underground-lehtemme toimitukseksi. Olimme sopineet lehdentekoa tuoksi päiväksi.] Tero tuli yhden jälkeen. Aloimme heti taittaa. Benny tuli myöhässä. Lehdessä oli alunalkaen ehkä 5 tyhjää sivua, mutta täydeksi tuli lopulta. Ei tarvinnut edes inspiroida. [Tarkoitan varmaan improvisoida. Jollain merkillisellä tavalla tuolloinen touhumme muistutti nykyisiä Marvinin-tekotalkoitamme, joihin säännöllisesti osallistun. En ole ihan hirveän kauas edennyt 20 vuodessa. Tosin 80-luvulla lehti ladottiin kirjoituskoneella ja taitto hoidettiin leikkaamalla ja liimaamalla.] Tuntuu että tästä tulee paras lehtemme. [Kyllä se varmaan olikin, ainakin siihenastisista. Viides eli viimeinen numeromme vuoden -88 syksyllä saattoi olla paras. Ainakin se tuntui tekohetkällä parhaalta. No jaa. Viimeinen numero oli anarkistisin, mutta tuo neljäs saattoi lopultakin olla hauskin.] Benny joutui lähtemään jo viideltä, jatkoimme Teron kanssa seitsemään. Musa soi ja oli kohtuullisen hauskaa. Huomenillalla "painamme" lehden. [Eli kopioimme sen Teron äidin firman pienellä kopiokoneella.] Siivoilin paikkaa hiukan ja lähdin sitten sisälle. [Ei olisi voinut arvata.] Saunoin ja lueskelin hiukan. Katsoin tv:stä jonkun ranskalaisen elokuvan. Että siten. Huomenna on sitten peuhusivut. [Huh, tämän sanan selvittäminen vei aikaa. Käsialani oli vuonna -88 vielä luettavaa, joten arvelin että siinä voisi lukea "peuhusivut". En vain kuollaksenikaan tajunnut mitä se tarkottaisi. Päiväkirjan selailu edestakaisin paljasti että seuraavana päivänä kokoonnuimme autotalliin taittamaan koulun vuosikirjan niin sanottuja peuhusivuja, jossa siis oli sekalaisia kuvia vuoden varrelta hupaisilla kuvateksteillä varustettuina. Taittotalkoot olivat merkittävät, sillä niihin tuli myös TYTTÖJÄ. Hui.] Olipas elämä 1988 jotenkin rauhallista, vaikka yo-kirjoitukset painoivat päälle ja ties mitä. Vähän käy kateeksi teini-Vesaa. Vaikka toisaalta... teininä oli kyllä aika kamalaa. (Comment on this)
Wednesday, January 2nd, 2008
10:59 pm	Uuden vuoden mietintöjä Niin, niitä uudenvuodenlupauksia piti tulla... en eilen ehtinyt miettiä niitä ollenkaan. En tosin tehnyt muutakaan järkevää, lähinnä vain lueskelin ja oloilin. Tänään olen sitten ollut olevinaan tehokkaampi, mutta tiedä häntä. Kaksi uudenvuodenlupausta olen jo tehnyt. Ensinnäkin pidän tipattoman tammikuun kuten viime vuonnakin. Se on tarpeen jo yksin kasautuvien hommien vuoksi – raittiina aikaa ei tuhraannu krapulassa kieppumiseen. Salainen Kirjaprojekti Viitosen kanssa on erittäin kiire ja sitten on vielä muutto ja kaikki siihen liittyvä. Ja tarttisi sitä jostain tienata välittömämpiä rahojakin. Toinen lupaukseni on karkiton ja pullaton tammikuu, lähinnä solidaarisuussyistä. Eivät nämä minulle mikään kauhean iso ongelma ole olleet, sillä ostan ehkä kerran vuodessa jotain makeaa itselleni. Strategiani onkin ostaa makeaa muille ja käydä sitten osingoilla. Rohmuan esimerkiksi lasteni lauantaikarkkeja ihan kiitettävästi. Jos makeaa on tarjolla, saatan myös napsia sitä eksessiivisiä määriä. Laihduin virkavapauden aikana pari kiloa, ja arvelen sen johtuneen yksinomaan siitä, että toimiston palaverikeksit, synttärikakut ja lahjanamit jäivät pois. Nämä kaksi päivää ovat kyllä olleet raskaat. Joulun ajalta kämpässä oli vielä useita pusseja ja purnukoita täynnä karkkeja ja pipareita. Olen tuputtanut niitä lapsille ja nyt taitavat olla viimeisetkin menneet. Voi taas hengittää. Mutta koska nämä kaksi lupausta ovat kestoltaan rajallisia, pitäisi ehkä keksiä jotain koko vuotta koskevaa. Jotain on pyörinyt mielessä. Olen ajatellut esimerkiksi että voisin lukea 100 kirjaa tänä vuonna. Jäin kyllä aika kauas tuosta tavoitteesta 2007 (jos nyt pidin sitä tavoitteena). Joitain siivoamiseen ja paikkojen yleiseen kunnossapitoon liittyviä pikkulupauksia olen myös tehnyt. Katsotaan jos tässä vielä keksisi jotain. Vuodelle 2008 minulla on pari työelämätavoitetta. Yksi on saada romaani viimeisteltyä ja löytää sille kustantaja. Aion myös jatkaa väikkäriapurahojen hakemista ainakin vielä tämän vuoden. Kolmas tavoite on keksiä joku kirjaidea (ehkäpä useampikin) ja toteuttaa se tahi ne. Muussakin elämässäni on tavoitteita ja etappeja tulossa, mutta niistä muikenen kuin vaari. (3 Comments |Comment on this)
Monday, December 31st, 2007
3:22 pm	Erinomainen vuosi 2007 Uudenvuoden aattoa on toistaiseksi vietty täällä rauhallisesti, lähinnä töitä tehden ja pikkuasioita hoidellen. Iris on tulossa luokseni juhlanviettoon muutaman tunnin kuluttua, samoin Sarkku myöhemmin illalla tai yöllä. Huomenna alkavan tipattoman kunniaksi saatan tyhjennellä muutamia pullonpohjia jääkaapista illalla, mutta muuten tarkoitus on ottaa rauhallisesti. Sitten ilmoitus! Lähestyvän muuton vuoksi pistimme koko joukon kaksoiskappalekirjojamme myyntiin. Myynti-ilmoitus löytyy täältä Risingshadow'sta. Tarjouksia voi myös mailin (vesa piste sisatto at helsinki piste fi), facebookin ja kommenttilaatikon kautta. Hmm? Olisikohan vielä joitain sähköisiä viestintäkeinoja käyttämättä? Ja lopuksi asiaan. Edellisten vuosien tapaan teen pienen toimialakohtaisen vuosikatsauksen. Työelämä. Vuosi on ollut hyvä. Langassa työ sujui vanhaan tapaan vuoden ensimmäiset 9 kuukautta, loput kolme olin virkavapaalla. Kirjaprojekteja on ollut edellisvuotistakin enemmän. Minulta ilmestyi tänä vuonna ensimmäistä kertaa kokonaan itse kirjoittamiani opuksia – peräti kolme kappaletta! Vaikea pistää enää paremmaksi. Kirjoitin tänä vuonna noin 150 juttua, joista suurimman osan Vihreään Lankaan. Lapset. Murrosikäistä menoa, mutta siedettävällä tasolla. Rakkauselämä. Keväällä päätettiin muuttaa yhteen, huhtikuussa mentiin kihloihin ja joulukuussa ostettiin yhteinen asunto! Harrastukset. Scifitouhut ovat tänäkin vuonna tuoneet iloa. Kohokohtia olivat taas conit, erityisesti Åcon ja Köpiksen Eurocon. Eikä Finnconissa ja Tähtivaeltajapäivässäkään vikaa ollut. Ulkomaisiin coneihin matkailu voisi tulla tavaksi, jos vain pätäkkä ja aika riittävät. Kaikenlaista keräilyä on tullut harrastettua lisäksi. Filatelia on taas viemässä minua mukanaan, pahaa pelkään. Mutta ainakin se toimii meikäläisellä hyvänä aivojen tyhjennyksenä. Lukeminen kuuluu minulla pääosin työn piiriin, mutta tänä vuonna olen joka tapauksessa lukenut ennätyspaljon kirjoja, 70 kappaletta. Olen pitänyt kirjapäiväkirjaa vuodesta 2003 ja tällä välillä vuosittain luetut kirjat ovat vaihdelleet seuraavasti: 2003 (55), 2004 (44), 2005 (65), 2006 (55). Mukava että suunta on ylöspäin. Vuoden 2004 notkahdus selittynee laajakaistan tulolla kotiin... Kirjalliset ambiitsiot. Käsittämätön vuosi: vuosikymmenten epämääräinen unelma omasta romaanikäsikirjoituksesta toteutui WSOY:n kirjasäätiön apurahojen turvin. Ensimmäinen fiktioteokseni ilmestyi. Ja lisäksi kaksi kokoelmaa vanhoja tekstejäni. Ja Napapaju. Kai tässä hiljalleen voisi alkaa tituleerata itseään jonkinlaiseksi kirjailijaksi, joskin on vähän epäselvää, millaiseksi. Yleinen onnellisuus. Ks. edellä! Olen ollut niin onnellinen ettei siitä kehtaa edes kirjoittaa. Nyt taidan keitellä iltapäiväkahvit ja siirtyä sohvalle lueskelemaan. Huomenna ehkä uudenvuodenlupauksia tai jotain. (6 Comments |Comment on this)
Saturday, December 29th, 2007
4:35 pm	Joulunjälkeinen kirpparikäynti Joulu meni taas nautiskellen, ehkä liiankin kanssa, sanoi vaaka tänä aamuna. Mutta näkisin että se kannatti. Olen ollut jo useamman päivän takaisin – palasimme Ikaalisista keskiviikkona sopivasti Tapaninpäivän Perinteisille Science Fiction Känneille. Torstaina istuskelin päivystyksessä ja sen päälle sarjistapaamisessa Sävelessä. Eilinen meni toipuillessa. Tänään oli taas pitkästä aikaa sopiva hetki lähteä kirpparikierrokselle. Juhlapyhien läheisyys näkyi hiljaisuutena – Valtterilla oli runsaasti tyhjää. Jotain pikkukivoja ostoksia tuli kuitenkin tehtyä, vaikka ensin kiertelin pöytiä pitkään mitään löytämättä. Ensimmäinen kirjaostokseni oli Johannes Linnankosken Valitut teokset (1973) – se sisältää teoksen Laulu tulipunaisesta kukasta (1905), jonka minun pitää suunnilleen seuraavaksi lukea Salaisen Kirjaprojekti Viitosen puitteissa. Maksoi euron. Seuraavaksi ostin kahdella eurolla läjän lännensarjiksia, viisi Lännentietä vuosilta 1982-87 ja Lännen korkeajännityksen 2/74. Yleensä olen rajoittanut Länneteiden ostelua 1970-luvun numeroihin, mutta nyt halpa hinta houkutti. Törmäsin yllättäen työympyröistä tuttuun myyjään, jolta ostin eurolla Mary Hoffmanin nuorten fantasian Tähtien kaupunki (2003, suom. 2004) joka on Stravaganza-trilogian toinen kirja. Olen kirjoittanut arvostelun sarjan ensimmäisestä kirjasta, joka vaikutti keskitasoa paremmalta lajityyppinsä edustajalta. Trilogian viimeinen osa näyttää sekin tulleen suomeksi, jo 2005. Olisi pitänyt tuolloin tarjota arvostelua kahdesta jälkimmäisestä osasta, mutta ilmeisesti minulla ei ole ollut aikaa. Varsinaiset kirpparipöydät oli nopeasti kierretty, joten menin vielä Valtterin itsepalvelupuolelle. Löysin pöydän, jossa oli hyviä opuksia kelvolliseen hintaa. Mukaan tarttui Juhani Peltosen Kolme (1969, tämä oli 2.p. 1981) – päätin jokin aika sitten haalia kaikki Peltosen teokset, kyse on kuitenkin eräästä lempikirjailijoistani. Maksoi tämäkin euron. 50 sentillä lähti Eino Karhun Suomen 1900-luvun alun kirjallisuus (1972, suom. 1973). Kirja on neuvostokarjalaisen tutkijan laatima, eli epäilemättä ns. näkemyksellinen. Ajattelin että kirjassa voisi olla jotain utopistisista virtauksista tuon ajan suomalaisessa kirjallisuuselämässä, mutta mene ja tiedä. Löysin myös toisen Salaisen Kirjaprojekti Viitoseen tarvitsemani kirjan, Ivar Lo-Johanssonin Onnen (1962, suom. 1963/2.p), eikä maksanutkaan kuin 30 senttiä. Samalta pöydältä ostin lisäksi kolme lehteä yhteensä kahdella eurolla. Suuri Kurpitsa 14 (3/86) ja Kannus 2/1980 sisältävät suomalaisia sarjakuvia – Suuri Kurpitsa näyttää olleen Pasi Heikura -erikoisnumero. Tulevia kasari-nostalgisointeja varten 1999 – City-lehti 3/85 on ihan must. Tiemmä Suomi-rockin videoaika on alkanut, koska Pave Maijanen on tehnyt uutta LP:tään varten tunnin videon. Puhumattakaan siitä että "nuori, urbanisoitu keskiluokka on löytänyt CAPPUCCINON, kahvin ja maidon pingoittamattoman synteesin, kevyen terveellisen kahvijuoman." Tämä lehti täytyy lukea joskus kannesta kanteen! Sellainen reissu tänään, ehkä lähiviikonloppuina pääsen käymään uudestaankin. Lopun päivää olen lähinnä löysäillyt. (1 Comment |Comment on this)
Friday, December 21st, 2007
2:54 pm	Hauskaa joulua! (2007 ja 1987) Joulunaluskiireet alkavat olla takanapäin. Paketoin juuri joululahjani, 23 kappaletta yhteensä 14 lähimmälleni. Aika urakka, ja nyt pitäisi vielä keksiä miten jaksan rontata ne tänään Sarkulle sekä huomenna edelleen Tampereelle ja Ikaalisiin. Päivät ovat olleet hoppuisat. Eilen allekirjoitimme alkukaupat Sunan asunnosta. Nyt sitten tarvitsisi saada kaupaksi kaksi kaksiota Espoosta. Jos sinulla olisi käyttöä mukavalle kämpälle Matinkylästä tai Olarista, älä epäröi ottaa yhteyttä kiinteistönvälittäjäämme! Eilisilta kului Langan pikkujouluissa ja scifimafiassa. Lähdin tosin jo suhteellisen aikaisin, ettei tämä päivä menisi täysin penkin alle. Ajattelin joulutunnelmoida muistelemalla menneitä jouluja. Juhlimme abivuoden syyslukukauden päätöstä 20 vuotta sitten, merkintä on kirjoitettu seuraavana päivänä... 22.12. 1987 (21. oli puolipilvinen, kylmeni päivän mittaan). Tänään oli talven kylmyysennätys: Viiri -24 [Klaukkalan Viiri-marketin ulkolämpömittari. Ja kuten huomaatte, 1980-luvulla talvet olivat vielä talvia.] Illaksi kuitenkin pilvistyi. Ensin eilinen: Aamulla oli ranskan kokeet, helpot olevinaan. Rakenne ei vienyt kymmentä minuuttia ja aineekin sain 1. tunnin kuluessa tehtyä. En sitten tiedä kuin hyvää ranskaa. [Tässä vaiheessa alkoivat ylioppilaskirjoitukset jo häämöttää taivaanrannassa. Hermostutti.] Ruotsin tunnilla pälistiin ja käytiin kappaletta, saimme lomalle duunia. Matikka oli tavallista ja läksyjäkin tuli kuin ei mitään. Enkun tunnilla oli jotain kuultuja [kuullunymmärtämiskokeita] ja kevythöpinää. T:n ja P:n kanssa oli puhetta, eritoten P:n. [Aargh. Miten minä onnistuin olemaan kauhean ihastunut kahteen tyttöön samanaikaisesti?] Kotona en puuhannnut kummia. Puurojuhlaan menin Ollin kyydillä. [Luokkatoveri, jolla oli Saab 96.] Puurojuhlassa oli hauskaa, vaikka ohjelma luonnollisesti oli onneton. L:n jengi oli aivan kännissä. [Luokan bailutytöt, joihin varmaan kaikkiin olin ollut jossain vaiheessa edellisenä kesänä ihastunut.] Puuropöydässä meillä oli "sikailu on vänkää" -tempaus. Mikko sammutti kynttilän kermalla, melusimme "tarjoilijoille" [ilmeisesti alempiluokkalaisia] "Neiti, yksi pitkä!" jne. [Voi ziisus että me oltiin hauskoja.] Tämän sapuskan jälkeen lähdimme Kultakaivokselle [Louhelan ilmeisesti edelleenkin pystyssä oleva lähiöravintola. Meillä vantaalaisabeilla ei ollut pelkoa elitismistä.] Ollin autossa (Ben, Tero, minä, Anni ja -ka). Päivi kyytti toisella autolla Lotan Kk:lle. Minun oli aikomus hypätä sen kyytiin Kk:n luona mutta ei onnistunut. Siten jouduin viettämään illan ilman T:n, P:n, Mervin, Johannan ja Päivin seuraa. [Ahaa, luokan bailutytöt jatkoivat jonnekin muualle ja minä jäin rannalle. Tuskin sattuma. Ja kun tuo oli aikaa ennen kännyköitä, ei ollut tietenkään enää mitään mahdollisuutta yhyttää tuntemattomaan toiseen paikkaan menneitä kavereita samana iltana.] Tämä pänni ja siksi en oikein ottanut viihtyäkseni Kk:lla. Paikassa oli onnettoman hidas palvelu. [Sanoo Vesa n. kolmen ravintolaillan syvällä kokemuksen rintaäänellä.] Join äärimmäisen vähän. [Mitähän se tarkoittaa? Kaksi tuoppia?] Jotain juttua oli muttei mitenkään erikoisen hauskaa. Polttelin tupakkaa, ostimme askin kimppaan. [Saattoi olla ensimmäisiä ostamiani röökiaskeja. Paheet alkoivat tunkea elämääni.] Lähdimme Ollin kyydillä jo klo 23 eli ei illan lopetus mitenkään huima ollut. Heitimme Lotan ja Marjutin koteihinsa. Kävimme vielä Rolssissa, kokeilin elämisen tasoa: ostin pullon ykkösolutta ja Iltasanomat. Illan tasokkaimpia hetkiä! [Ah, muistan tämän. Osa yleistä yritystäni olla omituinen. Rolssi oli Klaukkalan ala-asteen lähellä ollut erittäin hyvä sisägrilli. Muistelen vieläkin lämmöllä heidän kerroshampurilaisiaan.] Aamulla kun heräsin oli möllö olo. Lähdin yhdeksän bussille, mutta myöhästyin. [Ohhoh! Ja minähän en varmaan myöhästynyt koskaan. Minusta oli tullut renttunuori!] Vietin puoli tuntia Rintalassa. [Rintalan kirja, Nurmijärven mainio kirjakauppa. Se päiväkirjavihko, josta kopioin tätä on ostettu sieltä 15 markalla, kertoo hintalappu vieläkin. No, ehkä ilo renttoutumisestani oli ennenaikaista, jos tapoin aikaani kirjakaupassa.] Koulussa lähes kaikki muut olivat olleet täysimääräisesti. [??? eivät siis olleet myöhästyneet, vai mitä???] Juttelin T:n ja P:n kanssa, olivat olleet Tavalla. [Ihastukseni olivat rokkimimmejä.] Muilla oli siis ollut hauskaa, paitsi minulla. Saimme historian kokeet: 10- (luokan paras, jos itsetehostusta). [Noni, on siellä vanha hikari-Vesa vielä tallella, vaikka vähän jo hävetti.] Söimme vielä ja hyvästelimme toisiamme: kuoron konsertti oli peruuntunut, ontto oli tämän lukukauden lopetus. Puhuin kuitenkin T:lle ja Terolle Syöksykierre-jutut jotenkin selväksi. Ehkä siitä tulee jotakin. [Haa, olimme tekemässä jälleen underground-lehteämme, jonka olimme jo kuopanneet kesän päätteeksi. Olin houkutellut ihastukseni T:n mukaan touhuun, kuinka ovelaa!] Menin kirjastoon, lueskelin, lainasin yhden scifi-kirjan. Sitten kävin Löytökirjassa [kylän paras ja ainoa divari/levykauppa] katselemassa lahjoja. Jatkoin vielä Rintalaan, ostin Sinille [nuorempi pikkusiskoni, tuolloin 6 vuotta] tussit. Terolle olin jo aikaisemmin hankkinut kirjan "Kokemuksiani raakaravinnosta" [Tämä oli ehkä huumoria. Tosin Tero väitteli myöhemmin ravitsemustieteestä.] Kotona oli taata. [Vietimme ensimmäistä kertaa elämässäni joulua siten, että emme menneetkään Sisättöön, vaan taata tuli meidän luoksemme Klaukkalaan.] Vietin laiskaa iltapäivää, vähän katsoin Syöksykierre-juttuja, etupäässä luin. Katsoin tv:stä Fakta homman. Niin päättyi tämä viimeinen lukiosyyslukukausi. [Tällaisissa nostalgisoinneissa olin hyvä!] On ollut hauskaa, T:n ja P:n huomasin vasta näin koulun lopuksi, mutta maailma on pieni. [??? Ja nää mun ihastukset oli ihan omaa luokkaansa sähellyksinä.] Ehkä varsinainen koulu alkaa olla takana, edessä on vain rankka loppuspurtti, kovaa työtä. Jos arvioi mennyttä lukukautta on ollut joitain kohokohtia: hippipäivä ja Vanhan keikka ainakin. [Kävin elämäni ensimmäistä kertaa Vanhan Kuppilassa lokakuun lopussa -87. Kaksi vuotta myöhemmin istuin siellä joka ilta.] Kaikkiaan on tullut bailattua (= enemmän tai vähemmän alkoholia nautittua) 7 kertaa: Hekan bailut, Hippipäivä, Teron bailut, Ravintolakierros, Vanhan keikka, Botta ja Kultakaivos. [Vanha tilastonikkari on voimissaan. Merkittäviä tapahtumia, koska niille on pitänyt antaa Omat Nimet.] Ehkä tämä jää muistoihin kohtalaisen kultaisena aikana, vaikkei sellaista psykedeelistä elämänriemua kuin kesä oli, olekaan niin paljoa ilmennyt. [Voivoi. Nyt kyllä muistelen tuota syksyä lievästi ahdistavana – oikeastaan aikana, josta alkoi melkein kaksi vuotta kestänyt kausi, jolloin olin koko ajan kriisissä näiden ihastuksieni vuoksi. Kesä -87 oli kyllä kiva.] Mutta onhan tässä vielä aikaa eikä koulun loppu ole maailman loppu vaan alku. [Eieiei! Ei näitä lukiolaislatteuksia enää! Nyt minä kyllä menen vessaan raapimaan naamaani.] Mutta niin vierivät päivät kohti joulua kultaisella 1980-luvulla. Nyt alan pakata huomista Ikaalisiin-lähtöä varten. Oikein hauskaa joulua kaikille Avaruusajan päiväunelmien lukijoille! (4 Comments |Comment on this)
Wednesday, December 12th, 2007
5:00 pm	Suna kutsuu! Ostimme asunnon! Eli minusta ja Sarkusta tulee toivottavasti viimeistään reilun kuukauden päästä sunalaisia. Lopulliset paperit on vielä tekemättä, mutta käsiraha hulppeasta, 1981 valmistuneesta "kytketystä asuinpientalosta" on maksettu. 105 neliötä, 5 huonetta, keittiö ja sauna. Eikä ollut edes kallis, uskokaa tai älkää. (No, en sentään saanut tätä meille 50 sentillä, kuten kaiken kirpputoreilta.) Asuntoprojekti selittää osittain hiljaisuuttani blogirintamalla. Muutenkin olen viettänyt iltojani usein Sarkun luona enkä kotona koneella. Kirpparillekaan en ole ehtinyt, kun sunnuntait ovat kuluneet asuntojen näytöissä. Töiden suhteen olen ollut puuhaisa, mutten niin aikaansaapa kuin viime kuussa. Romaanin viimeistely on tällä viikolla jäänyt asuntoasioiden hoidon jalkoihin sekin, mutta koetan parantaa tapojani loppuviikolla. Tavoite on kuitenkin että voisin jättää käsiksen yhdelle tai kahdelle esilukijalle joululomaksi. Koetan palailla blogosfääriin vaikka 20 vuoden takaisten merkintöjen merkeissä lähiaikoina. Nyt menen lueskelemaan, että edes jotain työntapaista tulee tänäänkin tehtyä. (7 Comments |Comment on this)
Thursday, November 29th, 2007
2:35 pm	Romaani on valmis! Tai siis romaanin – Salainen Kirjaprojekti Seitsemän – käsikirjoituksen hyvin raaka raakaversio on! Kirjoitin tänään aamupäivällä viimeiset neljä liuskaa, ehkä tuplasti normaalin päiväannoksen ja tarina tuli päätökseen. Olen lievästi sanottuna tuuletellut aiheesta jo useamman tunnin. Illalla on HYSFKin klubihuoneella tarjolla viinaksia, jos satutte kulmille. Pituutta lapsukaisella on 330 984 merkkiä tai 42 394 sanaa. Sen kirjoittamiseen meni 36 työpäivää, tosin liitin siihen noin viiden liuskan – 2–3 työpäivän – mittaisen osion jonka olin kirjoittanut joskus vuosien 2000-2003 vaiheilla. Kirjoitin keskimäärin 1000-1200 sanaa päivässä, mikä vei aikaa yleensä noin 2 tuntia. Aloitin kirjoittamisen 1. lokakuuta. En kirjoittanut viikonloppuisin, Kreikan reissu vei kuusi työpäivää ja kirjamessut kaksi. Yhtä paljon kuin käsiksen valmistuminen minua ilahduttaa oma työkurini. Kirjahan on tietenkin vielä kesken. Paukutin sitä eteenpäin kovalla vauhdilla enkä jäänyt oikomaan juonen pieniä (ja keskisuuria) epäjohdonmukaisuuksia, jotka syntyivät kun päätinkin lennossa muuttaa jotain yksityiskohtaa. Näiden perkuutyö on vielä edessä, samoin henkilöitä pitää ehkä hioa, samoin maailmaa, tapahtumia ja kieltä. Oikeastaan kaikkea. Ja käsikirjoitukselle pitäisi keksiä nimikin. Mutta silti tänään on hymyilyttänyt! Suuri kiitos kuuluu WSOY:n kirjasäätiölle, jonka apurahan turvin uskalsin jäädä kolmen kuukauden kirjoitusvapaalle Langasta. Lisää iloa on luvassa ylihuomenna kun Sarkku palaa Suomeen! (7 Comments |Comment on this)
Saturday, November 24th, 2007
3:00 pm	Lauantaipäivän kirpparihuumaa Viikko vierähti töitä paiskoessa ja Sarkun paluuta odotellessa. Torstaina oli hulppeaa mafiaryypiskelyä, muuten olen viihtynyt kiltisti kotona. Lauantain ylennykseksi lähdin taasen kirpparille. Viime viikon tapaan vain Valtteri oli auki. Pahaksi onneksi starttasin niin vauhdilla että unohdin puutelistavihkoni kotiin. Tuosta vihosta on tullut korvaamaton muistin tuki: kun kirjojen ja sarjiksien määrä ylittää tietyn rajan, tuplaostosten määrä alkaa nousta. Valtterilla oli kelpo huiske, mutta aluksi en meinannut löytää mitään. Ensimmäinen kirjaostokseni oli Erkki Rekimiehen Tuomas ja tykkivene (1968, tämä oli 2.p 1972), jonka sain kaupanpäälle ostaessani postimerkkejä ystävälliseltä sedältä. Päätin tuossa taannoin ostella kaikki Punainen sulka -sarjan puuttuvat kirjat, mikäli hinta on halpa. Lapsena Punainen sulka -sarja oli jotenkin laadun tae, parhaat seikkailukirjat löytyivät siitä. Ostin sitten toisenkin puhtaasti "vanha nuortenkirja halvalla" -perusteisen ostoksen, Niels Meyn Rollo (1933, suom. 1954) lähti eurolla. Kirja kertoo susikoiran seikkailuista Afrikassa. Meynhän on tanskalainen tuottelias kirjailija, joka kirjoitti genreäkin. Ehkä hieman liikaa, yhteensä 3 euroa, maksoin kahdesta Non Stopin numerosta ja yhdestä Lännentiestä, mutta en voinut vastustaa kaupantekoa. Hinta olisi ollut ok, jos lehdet olisivat olleet priimakuntoisia, mutta nämä ovat vähän luetun näköisiä. Sitten pääsin ostamaan ihan oikeaa scifiä. Peter F. Hamiltonin The Neutronium Alchemist (1997) ja Samuel R. Delanyn The Jewels of Aptor (1967) maksoivat yhteensä puolitoista euroa. Luin Hamiltonin Fallen Dragonin (2001) viime vuonna, ja pidin kirjaa hyvänä viihdyttävänä scifinä. Tiedä sitten jaksaako näitä lisää, tämä on keskimmäinen osa The Nights Dawn -trilogiaa ja pelkästään tässä osassa on liki 1300 sivua... Samalla myyjällä oli pari laatikkoa englanninkielisiä pokkareita, joukossa vilahteli scifiltä näyttäviä opuksia, mutten ilennyt tutkia niitä tarkemmin. Hintataso ei ollut halpa, näistäkin pyydettiin aluksi 4 euroa. Sen sijaan aika halpoja olivat kaksi kotimaista nuortenfantsua Tytti Seessalon Noidanmetsästäjät (1997) ja Marja Luukkosen Aarnilinnun tytär (2001), kun maksoivat yhteensä 70 senttiä. Ostin myös Verneä taas, Tonavan luotsi (1908, suom. 1987) maksoi 50 senttiä. Ihan pakko oli ostaa sarjisalppari Sota Vadelmajäätelöstä (1998), joka on Euroopan komission kustantama. Alaotsikkonsa mukaan se on "Sarjakuva varhaisnuorille rauhallisesta ja rajattomasta Euroopasta". On selvää, että tämä on ainoa sallittu sarjakuvajulkaisu oikeaoppisten eurokraattien lapsille! Maksoi mahtavat 10 senttiä ja on taatusti direktiivien mukainen. Sitten taas ostos Salainen Kirjaprojekti Viisi mielessä: D. H. Lawrencen Lady Chatterley (1928, suom. 1950 tämä oli 2.p. 1957). Olin itse asiassa jonkinlaisessa uskossa että minun piti kirjoittaa tästä, mutta ei pitänytkään. No, ei maksanut kuin 20 senttiä. Seuraavaksi ostin tahallisesti kirjan, joka minulla jo on, nimittäin Karel Capekin Salamanterisota (1936, suom. 1938). Minulla on kirjasta vähän nuhjuinen pokkariversio, mutta nyt kaupan oli kovakantinen suomennoksen ensipainos vuodelta 1938. Eikä hintaakaan ollut kuin 50 senttiä. Samaan hintaan lähti Ilkamat-kirja (1970). Viime viikolla katselin Ylen arkistokoosteohjelmaa suomalaisesta tv-viihteestä ja 70-luvun alun ihme Ilkamat esiintyi siinä edukseen. Tässä kirjassa on tv-sarjan vitsejä ja pilakuvia. Lopuksi ostin lapsille kolme Dragonballia kolmella eurolla, mikä oli hyvä hinta. Kirjojen lisäksi oli pakko ostaa – 10 sentillä – omituinen koru: kyse on muovisesta sydänriipuksesta, jossa on sinisellä pohjalla upotettu jonkinlainen oikea (?) pieni rapu ja viisi pientä simpukkaa. Kokonaisuus on merellinen. Näiden alla lukee kultaisin kirjaimin teksti "Äänekoski" – kaupunki joka nyt ei ehkä ihan ensimmäisenä ole tunnettu merellisyydestään. Minulla on tietty viehtymys vinksahtaneisiin matkamuistoihin, joten tämä menee lumisadepalloja-paikoista-joissa-ei-sada-lunta -kokoelmani joukkoon. Ehkä jonain päivänä vielä käynkin Äänekoskella. (1 Comment |Comment on this)
Saturday, November 17th, 2007
2:03 pm	Ne jakavat kirjoja ilmaiseksi... ei, tästä ei hyvää seuraa... Lauantai ja kirpparipäivä taas. Tarjolla oli tänään vain Valtteri, jonne suuntasin jo kymmenen maissa. Ehkä aikaisesta startista johtuen teinkin kohtalaisia löytöjä. Ensimmäinen hankinta oli Michel ja Ernest -albumi Vampyyrit iskevät (1971, suom. 1972). Muista joskus lukeneeni näitä sarjiksia muinaisesta Zoom-lehdestä. Kertovat siis hävittäjälentäjistä. Lentsikat oli kova juttu joskus 5-6-vuotiaana. Alppari maksoi 30 senttiä. Reissun kallein ostos oli heti seuraava, maksoin kaksi euroa Viivi Hyvösen romaanista Mahlaa suonissaan (1999). Olen kerran pari haastatellut kirjailijaa. Mahtaakohan häneltä tulla vielä teoksia? Hän kirjoitti kovin nuorena kaksi fantasiaromaaniaan, onkohan jokin muu ura houkuttanut tässä välissä, kun uutta materiaalia ei ole kuulunut. Tai ei kai kirjailijuus mikään ura ole, vaan tapa pysyä köyhänä. Lapsille ostin ohimennen englanninkielisen Astro Boy -pokkarin, maksoin siitä ehkä euron. Keath Fraserin toimittama Bad Trips (1991) vaikutti kiinnostavalta kirjalta. Se on kokoelma fiktiota ja raportteja huonoista matkakokemuksista. Tätä voisi ehkä lueskella, jos matkakuume iskee eikä ole varaa lähteä mihinkään. Maksoi 50 senttiä, joten se tuli varmasti halvemmaksi kuin huono ulkomaanmatka. Sitten tein toivelöydön. Viikolla pohdin mistä löytäisin "Walterin" kirjoittaman erotiikkaklassikon Salainen elämäni (1888-1894, suom. 1971?, tämä oli 3.p. 1972). Pitäisi nimittäin seuraavaksi kirjoittaa siitä artikkeli Salaiseen Kirjaprojekti Viitoseen. Kyllä kirjaa näkyi joissain varastokirjastoissa olevan, mutta onhan oma kappale kiva saada. Eikä maksanutkaan kuin 50 senttiä. Laurille ostin Brendon-sarjiksen numero 2, poika luki joskus sarjan ykkösen ja piti. Ei maksanut tämäkään kuin 50 senttiä. Seuraavaksi tein mukavan nippuostoksen: kolmella eurolla lähtivät Roald Dahlin Nilviöt (1980, suom. 1991, tämä oli 2.p. 1996), Tarzan 10/76, Arthur Berletin Avaruuslaivalla planeetalta planeetalle (1972, suom. 1973) ja Christin-Mezieres -produktio Taivaan asukkaat. Valerianin ja Laurelinen avaruusatlas (1991, suom. 1992). Olen tuota viimeistä katsellut välillä siellä sun täällä, nyt se lähti tosiaan halvalla. Berletin ufokirjalla oli niin rempseä nimi, että oli pakko ottaa se pinkkaan. Ufokirjoja saisi kirpparilta halvalla, mutten ole viitsinyt niitä yleensä haalia. Tämäkin opus liittyy 70-luvun ufobuumiin. Olisi kiva vähän tutkailla miten ufobuumi vaikutti Suomessakin scifin kustantamiseen. Buumin ollessa kovimmillaan aloittivat sekä WSOY:n ja Kirjayhtymän scifisarjat. Fandomissa ufoilun ja scifin yhdistäminen on tietenkin pyhäinhäväistys, mutta näkisin että joku yhteys näillä on... vastaavasti ensimmäinen ufobuumi 40-50-lukujen taitteessa osui yhteen suomalaisen nuortenscifin kultakauden kanssa. Tein vielä pari ostosta. E. T. A. Hoffmanin Paholaisen eliksiirit (1815, suom. 1930, tämä oli 2.p. 1989) on klassikko. Muistan että yritin joskus peräti lukeakin sitä, mutta jotenkin tökki. Sain kirjan 50 sentillä. Irikselle ostin samaan hintaan Anders Jacobssonin ja Sören Olssonin Bertin tunnustukset (1992, suom. 1996). Parillakymmenellä sentillä taisi lähteä Jules Vernen Isänmaan lippu (1896, suom. 1981), kirjaston poistokappale. Mutta sitten otsikkoon. Mistäköhän johtui, mutta tänään kirjoja lähti ilmaiseksi ainakin 3-4 pöydältä. Onkohan tämä trendi? Ainakin se on varma tapa päästä eroon edes joistakin 70-80-luvun hittikirjoista, joita divarit eivät ota edes paperinkeräysastiaansa. Yritin kysellä hintaa G. Volkovin kirjasta Robotti vai ihminen? Tekniikan kehityksen sosiologisia ongelmia (ei ilmestymisvuotta, mutta aiempi omistaja on päässyt sivulle 46 jossa on kirjanmerkkinä vallankumouspatsasta esittävä lappu tekstillä "1917–1967"), mutta sitä kaupannut täti antoi kirjan ilmaiseksi. Kirja on siis kustannettu Neuvostoliitossa ja se ilmeisesti käsittelee alaotsikossaan mainittua asiaa. Tästä opuksesta voisi olla jotain epämääräistä iloa tulevaisuudessa. Eri ilmaislaatikoista poimin kaikkiaan vain kolme kirjaa, pidin siis pään kylmänä. Heikki Oja ja Markus Poutanen: Planeetat (1982) sisältää varmaan vanhentunutta tietoa, mutta ehkä siitä jotain iloa on. Olen saattanut lueskellakin tuota kirjaa, koska olin kovassa tähtitiedeinnostuksessa kirjan ilmestymisen aikoihin. Alistair MacLeanin romaanissa Hyvästi Kalifornia (1978, suom. 1978, tämä oli kirjakerhopainos 1979) on käytetty niin scifiä fonttia kannessa, että jo lapsena meinasin lukea sen. Nyt olen katsellut sitä kirppareilla, mutta hinta ei ole ollut tarpeeksi halpa. Nyt oli. Trilleristähän tässä on kyse, ei scifistä. Frank Perettin Valon lähettiläs (1999, suom. 2002) on ilmeisesti jonkinlaista uskonnollista fiktiota. En tiedä sitten onko kyse fantasiasta vai miten tällaiset uskonnolliset härpäkkeet pitäisi luokitella. Tässä kirjassa ilmeisesti nähdään kaikenlaisia ihmeitä, mutta taitavat paljastua sielunvihollisen juoniksi tai jotain. Hinta jälleen oikea. Kuuntelin muutama aika sitten radiosta ohjelmaa jossa haastatellut valittelivat kun vanhojen kirjojen arvo on laskenut, eivät mene millään kaupaksi. Olen varmaan kamalalla tinkimiselläni vaikuttanut asiaan, mutta onhan se totta että nykyään melkein kirjan kuin kirjan saa kirpparilta 50 sentillä. Ja paljon on kirjoja, joita ei missään nimessä saa kaupaksi edes tuohon hintaan (saati siihen 3-5 euron haarukkaan, jolla monet toiveikkaat koettavat niitä kaupata). Pitäisköhän jonnekin Nilsiään perustaa reservaatti esimerkiksi de la Rochen Jalna-kirjoille? (6 Comments |Comment on this)
Monday, November 12th, 2007
7:08 pm	Kirjailijaelämää (2007) ja toimittajaelämää (1987) Tänään meni romaanissa rikki 200 000 merkin raja. Kyllä tuosta jo pienen kirjan saisi, kun nyt vaan keksisi miten tarina loppuu. Tarvitsisin jonkin idean, jolla saisin loppuun vähän lisää kierroksia korkeammilla panoksilla tai jotain. Nyt vaan kirjoittelen eteenpäin – se on toiminut tähänkin asti, toivon että se toimii loppuun asti. Ensi kuussa on kyllä vielä iso työ lihottaa kirjan maailmaa, henkilöitä ja yksityiskohtia niin että kokonaisuus jotenkin nousisi kunnolla siivilleen. Puhumattakaan kaikkien epäjohdonmukaisuuksien korjaamisesta. Päivän romaanisatsi oli kirjoitettu jo kohta 11:n jälkeen. Söin isänpäivälounaan tähteitä ja kirjoittelin puolet Vihreään Lankaan tulevasta jutusta. Sitten lueskelin hieman Jeanette Wintersonin Aikamyrskyä (2006, suom. 2007), mutta alkoi väsyttää. Torkuin kolmisen varttia, sitten kahvia ja lisää lukua. Viiden maissa lähdin viemään Ania iltalenkille. Kävelimme aika pitkän rundin Matinkylän rannan kautta. Vastasatanut ohut, räntäinen lumikerros teki maisemasta kauniin mutta kylmän. Oli mukava tulla kotiin ja syödä lisää isänpäivälounaan tähteitä. Sittemmin olen lähinnä surffannut netissä ja ihmetellyt, pitäisikö minun tehdä vielä töitäkin tänään. Sellainen oli päivä 2000-luvulla. Katsotaan vielä mitä Vesa teki teininä. 12.11. 1987. Pilvistä, kosteaa, lunta silti vielä maassa. Aamulla ensin ranskaa, kuullun koe, tiedä kuinka meni. Sitten oli kokous. [Koskien Suomi 2017-lehtiprojektiamme.] Mukana oli joku Kehäsanomien tyyppi. [Ja tiedättekö mitä, kyseessä saattoi olla tuleva pääministeri Matti Vanhanen. Näin sitä teini-Vesa tapaa merkittäviä ihmisiä ja vaikuttuu. Ainakin Vanhanen oli pari viikkoa myöhemmin mukana taittamassa 2017-lehteä – se siis ilmestyi Kehäsanomien välissä liitteenä, ja Matti Vanhanen oli lehden päätoimittaja tuolloin.] 2017-lehti ilmestyy Kehäsanomien 4-sivuisena liitteenä, mikä lisää vastuutamme. [Siinä se tulikin. Muistan että vähän hirvitti, mutta tuo "lisää vastuutamme" on upea lukiolaislatteus ja tyypillistä teini-Vesaa.] Sovimme toimituksen kanssa että pidämme kokousta koko viikonlopun. [Sopi varmasti minulle, koska olin ihastunut ainakin kahteen sen naispuoliseen jäseneen.] Tämän jälkeen matikkaa, kokeet takaisin: 8 1/2 eli meni erinomaisesti sittenkin. Enkku, joka sattui viimeiseksi tunniksi meni normaalia latua. Sitten söimme ja menimme kotio: ruotsin saimme vapaaksi männäviikkoisten kokeiden takia ja lakitietohan peruuntui muuten. [Olin mennyt lakitiedon ylimääräiselle kurssille, koska tuolloinen ihastukseni T meni sinne. En ollut oppinut mitään edellisestä talvesta, jolloin osallistuin kemian työkurssille silloisen ihastukseni perässä. No, tulipahan opittua asioita, joita ei olisi muuten oppinut.] Hyvä päivä, olin paljon T:n seurassa, lehti ja muutkin jutut yhdistivät (tämmöisillä maininnoilla merkitystä ole, mutta jos oloni on ollut hyvä jonkun tuollaisen fiiliksen takia, kai se on hyvä mainita.) [Siinä nyt tuntemukset ja fiilikset vähän kiertävät kehää, mutta sentään aloin tajuta jotain ihastusteni luonteesta. No, johan tuo olikin varmaan 6–7:s vakava ihastus puolentoista vuoden sisään. Minulla oli siis jokin omituinen sisäinen kirjanpitoni jonka mukaan suhteeni edistyi lähinnä sen mukaan paljonko pystyin viettämään aikaa ihastukseni kanssa. Sen mukaan päivät olivat "hyviä" tai "huonoja". Sanomattakin selvää, että tällaiset suhteet olivat olemassa vain päässäni.] Kotona ei oikein fyssan luku jaksattanut: lueskelin sen sijaan Claudiusta [Robert Graves: Minä Claudius]. Motivaatiota laski se seikka, että 4 riittäisi ehkä seiskaan kurssista ja se kai taas 9:ään todistuksessa. Tosin tavoite on 8+, saa nyt nähdä. Luin kuitenkin koealan läpi ja laskin parit tehtävät. [Kouluaikani alkoivat käydä vähiin, abivuoden loppupuolella saattoi tehdä jo tällaisia arvioita. Olin muistaakseni tuossa vaiheessa jo päättänyt etten tee fysiikalla mitään, koska minusta tulee humanisti. Tämä oli muuten se koe, josta aina kerron baarissa, kun tulee fysiikankokeista puhe. Opettelin lopulta vain kaavat, ja sijoitin kokeessa mekaanisesti arvot niihin. Koevastaukseni oli tuskin yhtä konseptinsivua pidempi – ja sain täyden kympin! Muutama sittemmin mat.luonnontieteelliseltä alalta väitelleistä kavereistani puursi tämän kokeen kanssa hiki otsalla kirjoitellen sivutolkulla miksi kysymyksiin ei voi vastata osaamiemme kaavojen pohjalta. Tehtävät olivat kuitenkin kompatyyppisiä: ne saattoi ratkaista yksinkertaisesti sijoittamalla arvot kaavoihin, kuten minä tein. Kokeita palauttaessaan opettaja myönsi että koe ei ollut täysin onnistunut, eikä mitannut todellista osaamista ja katsoi samalla merkitsevästi minuun.] Sovin isän kanssa että 70 mk:sta teen kerran viikossa aamun levyt ja tietysti laitan levyt aakkosiin kuten ennenkin. [Haa, tässä vaiheessa astuin virallisesti Radio 3:n palvelukseen, se oli siis tuolloin vielä autotallissamme toimiva perheyritys-paikallisradioasema. Valitsin siis musiikkia aamulähetyksiin, lähinnä koska musiikista piti täyttää teostoilmoitukset ja toimittajat olivat laiskoja tekemään niitä. Lisäksi he jättivät aseman levystön – jonka laajuus tuossa vaiheessa oli alle hyllymetri – aina kaameaan kuntoon.] Illalla lueskelin taas, tv:tä en katsonut. Olisi kai hyvä että huomiseksi lohkeaisi jotain iltamenoa. Niin hyvä. [Seuraava päivä oli siis perjantai. Ei lohjennut.] Sellaista kahdella vuosikymmenellä. Nyt taidan mennä lueskelemaan tai jotain. (Comment on this)
Saturday, November 10th, 2007
2:23 pm	Ei se osaa pysyä poissa kirppareilta Kulunut viikko on ollut työteliäs. Oman värinsä antoivat keskiviikon tapahtumat, mutta en nyt ryhdy kommentoimaan niitä, sitä tavaraa on tullut ihan tarpeeksi muualtakin. Maanantaina Ani palasi minulle hoitoon, ennakoiden Sariannan paluuta kolmen viikon päästä. Koira antaa näpsäkästi päivälle lisäryhtiä ja tulee ulkoiltuakin. Edellisellä viikolla meni välillä parikin vuorokautta putkeen, etten käynyt ulkona lainkaan. Romaani edistyy hyvin, alkuviikosta mennee rikki 200 000 merkin raja. Vielä minulla tosin ei ole aavistustakaan, miten tarina päättyy, mutta on tässä vielä kolmisen viikkoa aikaa keksiä. Tarkoitus olisi siis saada raakaversio valmiiksi tämän kuun loppuun mennessä. Muutenkin olen kirjoitellut, lehtijuttuja ja Salaista Kirjaprojekti Viitosta, eli erotiikka-kirjaa. Täytyisi saada siihen vauhtia, deadline häämöttää muutamien kuukausien päässä. Onneksi osa artikkeleista tulee olemaan nopeatekoisia. Torstaina oli mafia, hauskaa scifiajanvietettä jälleen. Oudon rauhallista tosin, koko joukko Tavallisia Epäiltyjä oli keksinyt jotain muuta tekemistä. Kiekkoako sieltä tuli? Eilen vietin rauhallista koti-iltaa lueskellen, surffaten ja töllöä katsellen. Teemalta tuleva 70-luvun sekahaku on loistava dokumenttisarja! Nyt kun vain vielä saisi tuon Lapponian soimasta päästä. Tänään oli sitten taas lauantai ja kirpparipäivä. Lähdin liikkeelle jo ennen kymmentä ja suuntasin Jäähallille. Myyjiä oli paljon, mutta ostajia ehkä vähän niukasti, varmaankin kiitos sateisen sään. Sade oli onneksi tosin jo tauonnut kun tulin Hesaan. Ensimmäinen ostos oli Anna-Liisa Lehtosen Saunatontun satuja (1958). Teipillä korjailtu, mutta muuten ok-kuntoinen kappale maksoi 50 senttiä – äh, sovitaan niin, että milloin en mainitse hintaa, opus on maksanut 50 senttiä. Tänään nimittäin melkein kaikki maksoi sen verran (kunhan vähän tinki). Omituinen löydös oli Titi-lehti 4/70. Lehdessä on muun muassa Titi ja Tuppu -niminen sarjis keltaisesta kanarianlinnusta ja mustavalkoisesta kissasta. Kuulostaako tutulta? Kyse ei kuitenkaan ole Tipistä ja Sylvesteristä, mutta kovasti läheltä liippaa... Päivän ilahduttavimpia löytöjä oli Sven Wernströmin Avaruuslaivan arvoitus (1968, suom. 1972). Olen tainnut lukea tämän kirjan joskus scifiharrastukseni kultaisina alkuvuosina 1970-luvun lopussa. Sekoitin tämän muistoissani Wernströmin toiseen suomenettuun scifiin Matka tuntemattomalla planeetalla (1967, suom. 1972), mistä herää kysymys, olenkohan sittenkään lukenut jälkimmäistä. Se on tosin ollut hyllyssäni noin 27-28 vuotta, ja nuorempana luin ihan kaiken scifin, minkä käsiini sain. Heräteostos oli Osmo Iisalon romaani Vorna (1916), maksoin siitä euron. Osmo Iisalo on itse asiassa Eino Railon (1884–1948) nimimerkki. Kirjailija ja kirjallisuudentutkija Eino Railo tunnetaan englantilaista kauhuromantiikkaa käsittelevästä väitöksestä Haamulinna (1925) – lienee ensimmäisiä genreä käsitteleviä suomalaistutkimuksia. Nettitietojen perusteella Vorna on kertomus karjalaisesta rosvosta Vornasta, joka tässä romaanissa tappelee lappalaisten kanssa, mutta rakastuu sitten lappalaisneitoon. Vornan tarina perustuu ilmeisesti aitoon kansanperinteeseen, jota jo Lönnrot tallensi. Tosin ilmeisesti alkuperäisissä Vorna-tarinoissa rosvo taistelee suomalaisia vastaan... Välissä ostin lapsille Masi-minialbumin nro 21. Omituinen sarjiksen ja kirjan risteymä on Theresa Breslinin ja Jan Matysiakin Karmiva keksintö (1998, suom. 1998), scifitarinalta vaikuttaa. Eija Lappalaisen ja Anne Leinosen Devoted Souls -romaanin julkkareissa oli puhe siitä, kuinka paljon sarjakuvan ja kirjan yhdistelmiä on julkaistu Suomessa. Tässä olisi yksi, joka on vieläpä osa isompaa sarjaa. Tosin "kirja" -osuus on kyllä pientä, välillä on muutaman kappaleen verran tekstiä kuvien sivussa, kyllä tämä minun silmiini lähinnä sarjista on. Olen joskus aiemminkin katsellut näitä, mutta nyt vasta hinta oli sopiva. Euron pulitin Ismo Loivamaan, Marjo Partin ja Ritva-Liisa Pilhjertan toimittamasta kirjasta Lapsuuden rajamaat (1990), jossa suomalaiset lastenkirjailijat palaavat lapsuutensa lukukokemuksiin. Tästä voi olla jopa jotain iloa joskus. Irikselle ostin Sue Townsendin kirjan Mikä tsäkä, Hadrianus (1982, suom. 1984, tämä oli 6.p. 1994). Olen itsekin lukenut joskus teininä näitä Hadrianus-kirjoja ja koska Iris on Bert-kirjojen suuri ystävä, tämäkin voisi upota. Sarjassa on hupaisaa se, että päähenkilö tosiaan kasvaa niissä. Juuri taidettiin suomentaa uusi Hadrianus-kirja, jossa päähenkilö on jo öbaut kolmikymppinen. En sitten tiedä, onko sarja suomenettu kokonaan, vai puuttuuko välistä joku opus. Viimeinen ostos oli Jussi Lassi-Seppälän nuortenkirja Ståhlhandsken kasvinkumppani (1957), ostin lähinnä koska hinta oli halpa tuonikäiseksi nuortenkirjaksi. Sitten Valtterille, jossa pistin rahaa tosissaan haisemaan, tai ainakin siltä tuntui. Ostelin nimittäin postimerkkejä 8 eurolla ja pari Ranma-pokkaria lapsille neljällä eurolla seuraavien kirjaostosten lisäksi: David Rorvikin kirja Klooni – ihmisen monistaminen (1978, suom. 1978) oli ensimmäinen ostokseni Valtterilla. Kirja väittää olevansa tosikertomus vuonna 1976 kloonatusta ihmisestä. Omituinen opus! Huijauksestahan siinä oli kyse, kirjan tarina löytyy muun muassa täältä. Sitten jatkoin K. A. Applegaten Remnants-sarjan ostamista numerojärjestyksessä. Vuorossa on jo osa 6 – sain siis aikanaan arvostelukappaleina osat 1-3 ja olen sen jälkeen ostanut osat 4 ja 5. Odottelen siis seuraavaksi osan 7 ploplahtamista kirpparilla vastaan. Fan-sarjan puutelistaa lyhensin Jeff Gelbin toimittamalla kokoelmalla Rock on rajaton kauhu (1992, suom. 1993). Kirja on muovitettu, mutta siististi. Intiaaniostos oli J. Fenimore Cooperin Ruohoaavikko (1827, suom. 1920, tämä oli NTK-painos 1956). Välissä ostin taas sarjiksia, kahdella eurolla nuhjuisen Ruutu-lehden 6/73 ja Masi-pokkarin 90-luvulta. Löysin myös lisää luettavaa Irikselle, Geoffrey Huntingtonin Demoninoidan (2003, suom. 2004). Olen joskus arvostellut tämän sarjan ensimmäisen osan. Iris luki sen myös ja tykästyi kovasti. Muistan katselleeni tätä kirjaa pitkään Matinkylän edesmenneellä itsepalvelukirppiksellä, jossa se maksoi vitosen. Pidin hintaa kalliina, mutta päätin lopulta, että menen kuitenkin joku päivä taas käymään ja ostan sen tyttären lukuharrastuksen tukemisen nimissä. Mutta kirppari meni ja lopetti ennen kuin ehdin toteuttaa hankkeen. Kirjan tekee hieman erikoiseksi se, että se on kerrottu kokonaan preesensissä. Viimeinen ostokseni tänään oli Clive Barkerin Veren kirjat 1 (1984, suom. 1989, tämä oli 2.p. 1991) ja Tex Willer 10/75 yhteishintaan 1,20 e. Mukava reissu! Nyt taidan mennä keittämään kahvit, sitten vähän postimerkkien pläräystä ja lueskelua. (1 Comment |Comment on this)