Below are the 20 most recent journal entries recorded in sisatto's LiveJournal:

[ << Previous 20 ]

Saturday, April 6th, 2013
3:10 pm	Jäähallilla ja kierrätyskeskuksessa eroticaa etsimässä Maaliskuussa ehdin vihdoin taas kirpparille. Kolasin Jäähallin läpi sunnuntaina 17.3. Ostettavaa löytyi merkillisen vähän, vaikkei kirppari mitenkään autio ollut. Pitkään näytti siltä, että ainoaksi ostoksekseni olisi jäänyt Alkon opas Liköörit, katkerot, punssit (1974). Tuon vihkosen ostin nostalgiasyistä, sillä selittämättömien varhaisten keräilykohteideni joukossa olivat alkoholijuomapullot noin vuosina 1980–81. Tässä kirjasessa on monta tuttua pulloa – itse asiassa tuolloin keräämäni pullot ovat edelleenkin tallessa Sisätön navetassa pienenä pullokokoelmana. Kirpparionneni kuitenkin kääntyi aivan loppumetreillä. Varttunut naishenkilö myi kirjoja halvalla – eurolla sai neljä. Kaksi kirjaa oli helppo valita: P. G Wodehousen Verraton Jeeves (1923, suom. 1948) ja Sukkela Sam (1925, suom. 1929, tämä oli 2.p. 1949). Tuota Jeeves-novellien kokoelmaa (The Inimitable Jeeves) ei näy julkaistun toistamiseen suomeksi, mutta olen varma että sen tarinoita on myöhemmissä Jeeves-valikoimissa. Pitäisi varmaan harkita Ulkomaisia humoristeja -projektia ihan sen vuoksi, että pääsisi selvittämään Wodehouseen liittyviä bibliografisia monimutkaisuuksia. Euron pinkan kaksi muuta kirjaa oli vaikeampi valita. Kun nyt tuli vastaan, otin pinkkaan Fregatti-sarjan meriseikkailupokkarin Kaappaus (1973, suom. 1976). Kirjoittajana on Adam Hardy joka oli brittiläisten Kenneth Bulmerin (1921–2005) ja Terry Harknettin (s. 1936) yhdessä käyttämä salanimi. Bulmerin nimi kuulostikin tutulta: Hän oli tuottelias scifikirjailija ja -fani, mutta mikä merkittävintä, hänen uraansa kuului myös Jet-Ace Logan tarinoiden kirjoittaminen Tiger-lehdelle! Kyllä on maailma pienehkö! Viimeinen euron pinkan kirjoista oli Einar Fieandtin Ihmeellinen luonto (1921). Kirjan alaotsikko on "Luonnontieteellisiä kertomuksia, kuvauksia ja näytelmiä nuorisolle". Ja tässä tosiaan on tietoartikkeleiden lisäksi myös opettavaisia näytelmiä, muun muassa runonäytelmä aiheesta maantieto. Einar Fieandt (1879–1936) oli kouluneuvos ja tunnettu filatelisti. Ajattelinkin, että nimi oli jotenkin tuttu, olen törmännyt siihen Suomen Postimerkkilehden sivuilla. Wikipedia tiesi kertoa että Suomen Filatelistiseura on jakanut Einar Fieandt -mitalia jo vuodesta 1941. Koska saalis Jäähallista jäi laihanlaiseksi, lähdin seuraavana päivänä käymään Matinkylän kierrätyskeskuksessa. Erityisesti Jäähallilta ei löytynyt Salaisen kirjaprojektin nro 23 eli Erotiikan taitajien materiaalia. Kierrätyskeskuksesta eroticaa yleensä saa, ja usein vieläpä ilmaiseksi. Kaikki ihmiset eivät ehkä kehtaa myydä uskallettuja kirjoja kirpparipöydällään. Tällä kertaa kierrätyskeskuksen ilmaishyllyssä ei ollut minulta puuttuvia erotiikkakirjoja. Sen sijaan sieltä löytyi muuta mielenkiintoista. William Sleatorin Avaruuspelin (1984, suom. 1985) luulin omistavani jo, mutta enpäs omistanutkaan. En ole ihan varma, olisiko lukenut tämän joskus kultaisella 80-luvulla – kirjailijan toisen teoksen Aika-avain (1981, suom. 1984) olen mielestäni lukenut. Tämä taisi ilmestyä suomeksi juuri siinä vaiheessa, kun olin jo lakannut lukemasta nuortenkirjoja. Genrehtävä löydös oli myös Jules Vernen Kapteeni Grantin löytyminen (1868, suom. 1910, tämä oli 2. laitoksen 2. tark.p. 1979, siis niitä mustakantisia, joissa on valokuva kannessa). Kapteeni Grant -teoksen suomennosten historia on kiehtovan sekava, mutta en selvittele sitä tässä nyt. Suomennoksia on viisi laitosta, jotka on jaettu osiin hiukan eri tavoin ja eri nimillä. En ole ihan varma selvitimmekö kokonaisuuden täysin oikein Ulkomaisia tieteiskirjailijoita 1:n bibliografiassa. Huuhaa-hyllyni somisteeksi ostin Frank Edwardsin kirjan Tieteen tavoittamattomissa (1959, suom. 1970), jonka alaotsikkona on "63 selittämätöntä arvoitusta". Kirjassa esitellään kummallisia asioita lumimiehestä tyttöön joka eli kahdesti. Tämä voisi olla itse asiassa inspiroivaa luettavaa johonkin sopivaan hankkeeseen. Hiukan kumma teos on myös mukaani nappaama Manfred Kyberin Eläinten kesken (1912, suom. 1922), joka on ilmeisesti jonkinlainen eläinsatujen elikä faabeleiden kokoelma. Oudoksi tämän tekee kustantamo, O.y Antropos A. B., kirja on siis antroposofien kustantama. Latvialaissyntyinen Kyber eli 1880–1933, tiesi saksankielinen wiki kertoa. Kertoi se muutakin, mutta saksankielen osaamiseni laita on vähän niin ja näin. Tai ei oikeastaan edes "vähän niin ja näin", vaan olematon. Otin ilmaishyllystä vielä pari nuorten kirjaa. Jouko Puhakan (1922–2002) orvoista kalastajan lapsista kertova Kaiskunkallio kestää (1959) tuli mukaani lähinnä koska se on Nuorten toivekirjaston kirja. Vähän samoin perustein nappasin Tulla Hagströmin Nuorten minipokkarit -sarjaan kuuluvan heppakirjan Misty katoaa (1973, suom. 1975). Hah, Otava lanseerasi juuri viikko pari sitten uudet minipokkarinsa. Kustantamolla on näemmä perinteitä pienikokoisissa opuksissa. Maksulliselta puolelta löytyi sitten erootikkoja. Catherine Milletin Mustasukkaisuutta (2008, suom. 2009) aloin jo lukeakin. Alberto Moravialta löytyi kaksi kirjaa, Matka Roomaan (1988, suom. 1991) ja Roomatar (1947, suom. 1950, 4.p. 1981). Anaïs Ninin Pikkulinnut (1979, suom. 1981, 2.p. 1989) löytyi myös. Ainakin kantensa puolesta hiukan samaa lajityyppiä edustaa Ylpö Salosen Hekuman kirot (1932, tämä oli toinen laitos 1966). Juri kirjoittaa tästä upeanimisestä kirjasta täällä. Näette myös kannen jos klikkaatte. Ekstraordinääriä, sanoisin. Semmoiset olivat reissut maaliskuussa. Huomenna olisi tarkoitus kirpparoida jälleen! (Comment on this)
Saturday, March 9th, 2013
5:06 pm	Ilmestyskirjahömppää Jäähallilta Ehdin alkuvuodesta käydä kahdesti kirpputorilla, molemmilla kerroilla Jäähallilla. Ensimmäisellä kerralla, 13.1. olimme itse myymässä. Ehdin kierrellä kirpparin moneen kertaan läpi, mutta tuolloin metsästin lähinnä rekvisiittaa Vihreään Lankaan kirjoittamaani 1970-luku-reportaasiin. Muuten taisin ostaa vain yhden sarjakuvan, Bill Hoestin Markat kotiin, Agatha (1980). Sekin sopi 70-lukulaisiin fiiliksiin, sillä näitä bisnesmummo Agatha Crummin seikkailuja julkaistiin 1970-luvulla mahdollisesti useammassakin lehdessä. Enpä muistanut koko sarjiksen olemassaoloa enää. Noin kuukautta myöhemmin (10.2.) olin taas Jäähallin kirpppiksellä. Sieltä kannoinkin sitten kelpo repullisen kirjoja kotiin. Reissun kallein ostos oli Anaïs Ninin Henry ja June (1986, suom. 1991), kuuluisan kirjailijan päiväkirjan liian roisina julkaisematta jääneet osiot. Arvelin, että tällä voisi olla käyttöä Salaisessa kirjaprojektissa nro 23, eli Erotiikan taitajat -hakuteoksessa, jota olen tänä vuonna kirjoittamassa erootikkotovereiden Nummelin ja Hänninen kanssa. Näpsäköitä hajalöytöjä olivat venäläisen Viktor Pelevinin Kauhukypärä (2005, suom. 2005) ja Tim LaHayen ja Jerry B. Jenkinsin Sinetillä merkityt (1998, suom. 2001). Pelevin on suosikkejani itä-spefissä, jälkimmäinen taas oli pikemminkin kauhunsekaisen uteliaisuuden kirvoittama ostos. Kirja on 4. osa Viimeisten päivien vaellus -sarjaa, joka kertoo ihmiskunnan kohtaloista sen jälkeen kun ilmestyskirjan ennustukset alkavat käydä toteen. Parhaan kertaluokan uskonnollista tauhkaa siis. Tällaista kamaa on yllättävän paljon saatavilla suomeksi, ilmeisesti näillä on menekkiä joissain uskispiireissä. Tähtivaeltaja ei taida olla kauheasti arvioinut näitä... Tein myös kaupat neljästä vanhasta nuorten kirjasta muistaakseni vitosen kokonaishintaan. Aili Somersalon Suomen sodan aikoihin sijoittuva Siivekäs hirvi (1949, 2.p. 1954) vaikutti ensivilauksella jopa hiukan spefihenkiseltä, mutta eipä liene sellainen. Kai Söderhjelmin Ratsasta luoteeseen (1948, suom. 1950) taas sijoittuu 1300-luvun Suomeen. Söderhjelm (1918–1996) oli syntyjään suomenruotsalainen kirjailija, joka muutti jo lapsena Ruotsiin. Hän palasi Suomeen osallistuakseen talvisotaan. Sodan jälkeen hän palasi Ruotsiin, jossa loi sittemmin kirjallisen uransa. Kiva löydös pinkassa oli myös Heikki Seppälän Venetsiaan sijoittuva Suurvisiirin jalokivet (1945). Romaani kuuluu Kansankirjan Poikien siniseen sarjaan, jolla on aina tietty herkkä paikka sielussani, sillä ensimmäinen itse lukemani kirja, Selim Tapolan Kartanossa kummittelee (1945) ilmestyi myös siinä. Pinkan kruunasi Henri Vernesin Bob Moran -kirja Kauhujen laakso (1953, suom. 1957) – sarjan aloitusteos muuten. Uusia Bob Moraneitahan ilmestyy vieläkin, en tosin saanut selville kirjoittaako Henri Vernes eli belgialainen Charles-Henri-Jean Dewisme (s.1918) niitä edelleen. Ainakin viimeisimmillä Bob Moraneilla näkyisi olevan muita kirjoittajia, ainakin jos oikein ymmärsin suppeahkoista ranskankielisistä lähteistä. Jaa, yksi tuoreempikin nuorten kirja tuli ostettua tällä reissulla, nimittäin Sienna Mercerin Siskoni, vampyyri -sarjan ensimmäinen osa Vaihtokaupat (2007, suom. 2008). Randomia englanninkielistä mangaa oli tarjolla huokeaan 10 sentin kappalehintaan, joten ostin niitä 13 kpl Irikselle. Samassa pöydässä oli randomi englanninkielinen fantasiapokkari, Dixie Lee McKeonen Birthright (1996) samantyyppiseen hintaan. Kotona vasta tiedostin, että tämähän on tietenkin roolipelifantasiaa, jonka olen yleensä pitänyt kotioveni viileämmällä puolella. Saattaapi päätyä tämäkin hyllyn sijasta scifikirjakirppikselle. Toinen sekuli ostos oli Otavan minipokkari Tule leikkimään (1972, suom. 1974), jonka ostin lähinnä koska minulla on yksi muukin Otavan minipokkari. Tämä kirja sitäpaitsi mahtuu mukavasti olohuoneen isoimman kirjahyllyn päällä olevaan normikirjoille liian matalaan tilaan. Joku voisi tietenkin nähdä huolestuttavana oireena sen, että alkaa ostella teoksia sen mukaan, että kämpässä on jokin tila, jossa ei vielä ole kirjaa – mutta minä en. Humoristiostoksiin pitänee luokitella Richard Gordonin Lääkäri ajan tasalla (1963, suom. 1963). Se jäänee odottamaan hetkeä, jolloin Ulkomaisia humoristeja -hakuteoksen kirjoittaminen tuntuu hyvältä idealta. Ostin myös vielä yhden pakinakokoelman, Erkki-Mikaelin opuksen Toinen tuplavahinko (1960, 2.p. 1960). Olin kyllä jo tuossa vaiheessa kirjoittanut Kotimaisiin pakinoitsijoihin Erkki-Mikael-artikkelini, mutta en hennonut jättää tätä ostamatta. Halpa oli. Muutama sarjakuvakin löytyi. Kun halvalla sai, ostin Tarzanin 10/1974. Lehden välissä on vielä tallella tilillepanokortti, jolla voisi liittyä Tarzan Clubin ainaisjäseneksi 6 mk:n hintaan. Ottaisivatkohan vielä jäsenmaksuja vastaan? Tähdet kertovat, Ahmed Ahne -albumi (1969, suom. 1972) oli jonain 70-luvun alkupuolen kesänä ensi kosketukseni Ahmed Ahneen maailmaan. Harmikseni olen hukannut joskus viimeisten 10–20 vuoden aikana alkuperäisen kappaleeni alpparista. Onneksi nyt löytyi huokeaan hintaan uusi. Semmoinen reissu! Löysin muistaakseni vielä joitain muoviukkeleita ja sensellaisia, mutta olen jo autuaasti unohtanut, mitä. Joskohan huomenna lähtisi taas kiertämään... tai sitten ensi viikolla. (Comment on this)
Saturday, January 5th, 2013
1:05 pm	Tamminiemi puuttui peliin Jäähallilla Loppusyksy ja alkutalvi olivat poikkeuksellisen kiireistä aikaa: työstin loppuun Kotimaisia humoristeja ja kirjoitin siinä sivussa Kotimaisia pakinoitsijoita. Edellisestä tulikin valmista, jälkimmäistä kirjoitan edelleen. Kiireiden vuoksi kirppareille en ole ehtinyt sitten marraskuun alun. Silloin kävin katsastamassa Jäähallin kirppiksen. Näin jälkikatsannossa ajatellen olisi pitänyt käydä myös Valtterilla, sillä kirpputori lopetti paria viikkoa myöhemmin. Olisin mieluusti käynyt hyvästelemässä paikan, siellä tuli kuitenkin vietettyä rattoisia sunnuntai- ja lauantaiaamupäiviä noin kymmenen vuoden ajan. Katsotaan olisiko aikaa muistella kirppistä jossain vaiheessa laajemmin. Jäähallilta tein pari mukavaa genrelöytöä. Arthur C. Clarken 2010 Avaruusodysseia (1982, suom. 1983) oli nuhjuinen kirjaston poisto ja luulin omistavanikin sen jo, mutta enpäs omistanutkaan! Charles Strossin The Family Trade (2004) avaa fantasiasarjan – enpä ole näihin Strossin fantasiaromaaneihin ennen törmännytkään. Pohjoismaista spefiä ja kuolleet heräävät -lajityyppiä edustaa ruotsalaisen John Ajvide Lindqvistin Kuinka kuolleita käsitellään (2005, suom. 2010, tämä oli 2.p. 2011). Pitäisi varmaankin tutustua Lindqvistin tuotantoon, se on mennyt minulta jotenkin ohi. Erinomaisen kutkuttava löytö oli Reima Salosen Tamminiemi puuttuu peliin (1982). Vaikka kirja on ilmestynyt jo Koiviston ajan puolella, se on selvästi Kekkonen kaunokirjallisuudessa -aihetta, kuten jo presidentin asuntoon viittaava nimikin kertoo. Kirjoitin Kekkos-aiheesta artikkelin Nyt-liitteeseen vuonna 2000, mutta tämä kirja ei silloin tullut tietoisuuteeni. Kirjan takakansiteksti on mahtavaa kamaa: Puuttuko joku Suomen sisäisiin asioihin? Kuka haluaa vaihtaa maamme ulkoministerin? Reima Salonen on kirjoittanut kihelmöivän jännittävän kertomuksen, joka vallan hyvin voisi olla totta – niin uskomaton kuin se onkin! Muuan ulkomainen taho haluaa vaihtaa henkilökohtaisesta ongelmasta kärsivän Suomen ulkoministerin ja järjestää hänen tilalleen nuoren kokemattoman poliitikon. Istuvalla presidentillä on kuitenkin hommat taitava tiedusteluyksikkönsä, joka ei pienistä pelästy. Peli käy kireäksi ja eräät saavat maksaa siitä hengellään. Kuka lopultakin on huipputasolla käydyn ottelun voittaja? Kyllä Suomessakin osataan! Nyt sitten iso kysymys on, kuka tämä Reima Salonen on? Hän on julkaissut toisenkin romaanin Täyden palvelun petos (1983). Ikänsä puolesta hän voisi olla entinen kilpakävelijä, myöhemmin kalastajana ja kuntapoliitikkona toiminut Reima Salonen, mutta ehkä kirjailijanurasta olisi jokin maininta netissä. Tietääkö joku jotain? Muut kirjaostokseni olivat hiukan hajanaisempia tapauksia. Minulle jäi Erotica-kirjasta päälle tapa ostaa erilaisia eroottisaiheisia kirjoja. Tällä kertaa vastaan tuli Elina Tiilikan parin vuoden takainen kohukirja Punainen mekko (2010, 4.p. 2010). Jos nyt tätä prostituutiokuvausta voi eroottiseksi kutsua. Tauno Karilaan Etelä-Amerikkaan sijoittuva Pääkallonmetsästäjät (1957) oli ihan pakko ostaa jo nimensäkin puolesta. Kansikuvassa on kyllä pikemminkin Pohjois-Amerikan alkuperäisväestön edustajan näköinen mies ja kanootti. Sen sijaan plussaa on annettava kirjan nimen o-kirjaimen sisään laitetusta kallosta. Groucho Marxin omaelämäkerta Groucho ja minä (1959, suom. 1990; 3.p. 2009) oli kelpo löydös. Jäin tässä mietiskelemään, josko olisin lukenut tämän suomennoksen tuoreeltaan 1990-luvun alussa. Paljon mahdollista, elämäni oli tuohon aikaan sen verran hulisevaa, että luetuista kirjoista ei jäänyt juurikaan jälkiä muistiin. Humoristihankkeen jälkimainingeissa ostin vielä Veikko Huovisen esikoiskokoelman Hirri (1950, 2.p. 1967). En ole koskaan edes nähnyt tuota kirjaa kirpputorilla, joten en voinut vastustaa kiusausta. Ai, niin ja löytyihän tällä reissulla vielä yksi Kotimaisia pakinoitsijoita -hanketta hyödyntävä opus, nimittäin Hj. Nortamon Kootut teokset I (1929, 4.p. 1947). Millähän ilveellä tuotakin lukee? Nyt vähän kaduttaa, että luovuimme projektin alkuvaiheessa mukana olleesta rajauksesta "ei murrepakinoita". Sellainen reissu marraskuussa! Piti mennä tänä viikonloppuna kirpparoimaan, mutta eipä ole Jäähallin kirppistä vielä. Ensi viikonloppuna sitten, ehkä. (3 Comments |Comment on this)
Saturday, November 3rd, 2012
12:23 pm	Kauhua ja Seepra Myyrmäki-hallista Nyt on muisteltavana miltei kahden kuukauden takainen edellinen kirpparireissu. Sunnuntaina 9.9. kävimme kauden ensimmäisellä Myyrmäki-hallin reissulla. Yksityiskohdat ovat jo paenneet mielestä, mutta tässä tarinaa löydöistä. Sain tuona sunnuntaina jostain syystä päähäni, että Katja Kalliosta on tehtävä artikkeli Kotimaisiin humoristeihin. Kirpparireissu tarjosi mahdollisuuden hankkia Kallion tuotantoa huokeaan hintaan, sillä hänen pari ensimmäistä kirjaansa ovat todella yleisiä kirppiksillä. Löysinkin nopeasti Kallion esikoisromaanin Kuutamolla (2000, 2.nid.p. 2001) ja toisen romaanin Sooloilua (2002, 1.nid.p. 2003), yhteensä 90 sentillä. Aloin lukeakin ensimmäistä näistä heti samana päivänä, kun jouduimme odottelemaan ukin luona josko Veera heräisi päiväunilta. Nämä Kallion kirjat taisivatkin olla viimeiset Kotimaisia humoristeja-kirjaan varten ostetut opukset. Kirja alkaa olla osaltani valmis ja olen siirtynyt Kotimaisiin pakinoitsijoihin. Otetaanpa poikkeuksellisesti tähän alkuun loputkin humoristi- tai siis pakinoitsijalöydöt. Sinikka Nopolan Kyä tässä jotain häikkää o (2006) ei ole pakinakokoelma, mutta ostin sen kuitenkin. Tällä reissulla minulle valkeni myös että jostain syystä Hj. Nortamo ei ole ainoa rauman murteella pakinoinut kirjoittaja. Löysin nimittäin Tauno Koskelan (1916–2002) kokoelman Näättäk ny herr pormestar... (1949). Kai raumalaisille jaarituksille on ollut valtavat markkinat, joiden vuoksi alalle on ollut tunkua. Saattaa kyllä olla että nämä Koskelan tuotokset ovat pikemminkin murrenovelleja kuin -pakinoita. Muut löydökseni olivatkin sitten muuta. Ken Macleodin Newton's Wake (2004) oli kiva scifihankinta. Muuta genretyyppistä löydettyä olivat Kerttu-Kaarina Suosalmen Uudenkuun juhla (1955, 2.p. 1983), joka vaikuttaa nuorten tai lasten fantasialta. Aikanaan (sekä ensimmäisen että toisen painoksen aikoihin) kirja on varmastikin luokiteltu "saturomaaniksi", kuten Suomessa fantasiateoksia kutsuttiin pitkälle 1980-luvulle asti. Lukematta ei taida selvitä, onko hankkimani Maijaliisa Dieckmannin keskiajalle sijoittuva nuorten romaani Kaksoset ja Turun linnan aave (1988) genreä vai ei. Melko monesti nuorten romaaneissa kummittelu osoittautuu joksikin ihan muuksi. Aivan mahtava löytö oli Mysteeri-sarjan teos numero 1: Kauhutarinoiden parhaita (1966). Pokkarissa sisältää novellit Bram Stokerilta ("Tuomarin kummitustalo") , Edward Bulwer-Lyttonilta ("Kummitukset ja ahdistetut"), Frederik Marryatilta ("Ihmissusi") ja Nathaniel Hawthornelta ("Herra Higginbothamin onnettomuus)". Jostain syystä vain Bulwer-Lyttonin novelli mainitaan Ulkomaisia kauhukirjailijoita -hakuteoksen bibliografioiden novellisuomennos-osuuksissa, Stoker- ja Hawthorne-artikkeleissa ei ole tämän kokoelman novelleja listattuna. Tuo Bulwer-Lyttonin novelli ("The Haunted and the Haunters; or, The House and the Brain, 1860") on julkaistu suomeksi ainakin kolmessa yhteydessä, noiden muiden tekstien harvinaisuudesta en tiedä. Mysteeri-sarjan toinen pokkari oli H. G. Wellsin Näkymätön mies (1897, suom. 1922, 2.suom. 1966). Sarjaan ei tainnut koskaan tulla kolmatta osaa? En ehdi nyt selvittää. Hassu pikku löytö oli Yrjö Jahnssonin pieni pamfletti "Mitä olisi ensi tilassa tehtävä vallitsevan rahankireyden helpottamiseksi" (1932), jonka ostin lähinnä uutteran otsikkonsa vuoksi. Jahnsson (1877–1936) oli sotienvälisen ajan äkkiväärä talousasiantuntija, joka toimi Teknillisen korkeakoulun kansantaloustieteen professorina tämän tekstin julkaistessaan. Loputkin hankintani olivat omituista pikkusälää. En ollut tiedostanutkaan, että Suomessa on ilmestynyt meriaiheinen kioskipokkarisarja – löysin Merisusi-pokkarin nro 6, joka pitää sisällään Davis J. Harbordin purjelaiva-aikaan sijoittuvan romaanin Vihollinen pimeässä (1975, suom. 1977). Kirjailija oli oikealta nimeltään Wilhelm Kopp, ilmeisesti saksalainen kuten koko Merisusi-sarjakin, mutta muuta tietoa en hänestä löytänyt. Etsiskelyä haittasi se, että kirjailijan nimimerkki oli kirjoitettu sisäsivuilla johdonmukaisesti väärin ("Hardbord"). Kioskiosastoa edusti myös ilmaislaatikosta poimimani Jerry Cotton 1/79 ja vajaan euron maksanut Korkeajännitys 17/68. Löysin myös Seepra-sarjan oppaan Ratsaille! (1970, 2.p. 1971), jonka on kirjoittanut Silja Pursiainen. Paria viikkoa myöhemmin löysin muuten Entressen kirjaston poistoista kaksi muuta Seepraa, nimittäin Pirkko Alopaeuksen ja Katrina Poran Lastenjuhlat (1970) sekä sarjan helmiin kuuluvan Tarmo Mäki-Kuutin oppaan Peruskoulu (1971, 5.p. 1973). Aah! Kun minulla joskus on kaikki Seepra-kirjat, annan teettää itselleni pienen kirjahyllyn, johon ne kaikki mahtuvat. Sitten saa tulla ilmastonmuutos tai zombiapokalypsi, minulla on tiedot rakentaa 1970-luvun länsimainen sivistys uudelleen, oli sitten kyse Mahahaavasta, Kankaan koristelusta tai Seuramatkasta! Tällaista kirpparointia syyskuun alussa. Huomenna ehkä jälleen! (Comment on this)
Tuesday, September 11th, 2012
5:33 pm	Ulkoilmakirppiksillä ulkopaikkakunnalla asti Loppukesä oli aika hiljaista kirpparirintamalla. Viimeiset mökkireissut ja ylenpalttinen kiire Salaisen kirjaprojektin nro 17 eli Kotimaisten humoristien kanssa pitivät minut pois kirpparikolan varresta, jos omituinen kielikuva sallitaan. Yksi pieni reissu tuli kuitenkin tehtyä elokuun alussa, tarkemmin sunnuntaina 5.8. ja toinen vähän isompi heti perään syyskuun alussa. Elokuussa olin Sarkun ja Veeran kanssa kiertämässä Hietsua. Sää suosi, mutta ihan hirveitä määriä ostettavaa ei tällä kertaa löytynyt. Esimerkiksi huumorikirjaprojektien opuksia ei yhtään. Kaikkiaan ostin kolme kirjaa ja pienen läjän sarjiksia. Halpaa oli kaikki, vaikken nyt muista tarkempia hintoja. Tuskin maksoi mikään euroa enempää kuitenkaan. Nathaniel Hawthornen (1804–1864) kauhunovellien kokoelma Paholainen käsikirjoituksessa (suom. 1990, 3.p. 2003) oli kiva löytö. En edes ollut tietoinen, että tällainen käännös on olemassa. Toinen genrekirjahankinta oli Frank Schätzingin Pedot (2004, suom. 2007). Tämä ekotrilleri meni ilmestymisaikoihinsa ohi minulta, olisi ehkä ollut sopiva nakki kirjoittaa tästä arvostelu jonnekin. Tosin kirjassa on rapiat 900 sivua, viisas kriitikko välttelee tiilisikivä, sillä niitä arvioimalla ei kyllä helpolla pääse tuntipalkoille. Kolmas kirjalöydös oli vanhan kunnon Seepra-sarjan opus, Esko Puupposen Koristepuut ja -pensaat (1971). Kirjanen pyrki selvästikin opastamaan vastikään kaupungistuneet suomalaiset puutarhanhoidon saloihin – jotainhan täytyi yksilön tehdä, kun vapaa-aika yhteiskunnallisessa murroksessa oli lisääntynyt. Kirjoja enemmän löytyi tällä reissulla sarjakuvia. Ehkä pähein löytö oli Seikkailusarjat-lehden numero 14/1953, joka taisi lohjeta eurolla. Mitenkään minttikuntoinen tämä ei ole, mutta ei 50-luvun sarjiksia ihan joka kerta tule vastaan. Muistaakseni kaksi euroa maksoi pinkka, jossa oli Hellboy: Pimeyden kutsu -alppari (2008, suom. 2008), Conan 2/95 ja aika nuhjuinen Marvel 4/98. Löysin myös kaksi Lucky Luke -alpparia, jotka luultavasti puuttuvat hyllystäni (täytyisi laatia uudestaan puutelistani alppariosio keväällä hukkuneen tilalle): Jesse James (1969, suom. 1972, 5.p. 1990) ja Joss Jamon (1971, suom. 1980, 2.p. 1989). Hinta taisi olla 50 sentin luokkaa, mikä oli ihan ok lukukappalekuntoisista alppareista. Taisin tällä reissulla löytää myös jonkin muovigorillan ja pari pussillista postimerkkejä tällä reissulla, mutta muistikuvat ovat hiukan hataria. Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna kävin Tampereella serkun häissä. Jäin mukavien pirskeiden jälkeen yöksi vanhempien luukkuun ja lähdin sunnuntaina katsastamaan Tampereen kirpparitarjontaa. Tarkoitus oli etenkin löytää Jammun Yrjö-kirjoja Salaista kirjaprojektia nro 18 eli Kotimaisia pakinoitsijoita varten. Ongelma kun on, että Yrjö-kirjoja ei ihan hirveästi liiku pääkaupunkiseudun kirppareilla. Tai oikeastaan liikkuu, mutta kyse on yleensä 1970- ja 80-lukujen kokoelmista, jotka minulla jo pääosin on. Jammun pakinat olivat tuohon aikaan käsittääkseni suosionsa huipulla ja maanlaajuisesti laajassa levityksessä. Itsekin ahmin niitä Klaukkalassa teininä asuessani. Ilmeisesti joskus 90-luvulla suosio pieneni sen verran, että tuoreemmat kokoelmat – joita on toki ilmestynyt 2000-luvulle asti – levisivät lähinnä Pirkanmaalle. Jammunkuvat silmissä lähdin siis katsastamaan Radiokirppistä. Ja kyllähän näitä pakinakokoelmia sieltä löytyikin, peräti kaksi puuttuvaa: Tanhuan vaarin jälkijättöiset paperit (1986) ja Jatkosodan ihme (1990). Silmiini osui myös vintaashi-erotiikkaa, Sekspo-kirjojen Haaremiyö yhdeksän orjattaren seurassa (1854, suom. 1967, tämä on ilmeisesti aavistuksen myöhempi painos, jossa kustantajana on espoolainen Finnbooks, ei tukholmalainen Obelisk). Teoksen tekijäksi on merkitty "Lord George Herbert", suomennoksessa virheellisesti "Herbertin". Haaremiyö on tunnettu orientalistisen viktoriaanisen ajan erotiikan klassikko, mutta sen oikeaa kirjoittajaa ei tunneta – Lord George Herbert on täysin fiktiivinen nimi. Pokkari oli mukavan halpa, vain 80 senttiä. Ei tosin ihan priimakuntoinen. Pari muuta ostamaani kirjaa olivat sitten toista genreä, Terry Pratchettin scifi-kirja Only You Can Save Mankind (1992), joka aloittaa kirjailijan meillä kääntämättä jääneen Johnny Maxwell -sarjan. Pakollinen klassikkohankinta oli Jack Londonin Rautakorko (1908, suom. 1910, tämä oli 3. laitoksen 2.p. 2009). Sarjispuolta löytyi yksi: Teräsmies 4/1983, lisäksi ostin Irikselle tuliaisiksi yhden randomin mangan. Näine hyvineni poistuin Radiokirppikseltä ajatuksenani käydä vielä Kyttälän kirppiksellä ennen junalle singahtamista. Olin kävellyt Radiokirppikselle Tammerkosken rantaa pitkin, joten vaihtelun vuoksi päätin palata Keskustorin kautta. Sielläpä sitten törmäsin suurimpaan koskaan näkemääni ulkoilmakirppikseen. Totesin välittömästi tulleeni puutteellisesti informoiduksi Tampereen kirppistarjonnan suhteen. Kyse oli Aamulehden Moro-liitteen konttikirppiksestä, joka ulottui Keskustorilta Finlaysonille asti. Lisäksi puistossa oli paikkoja niille, jotka eivät tulleet autolla myymään. Karkeasti arvioiden kirppis oli noin kolme kertaa Hietsun kirppiksen kokoinen. Lykkäsin lähtöäni seuraavaan junaan, mutta en silti ehtinyt käydä läpi kuin ehkä kolme neljäsosaa kirppiksestä, ja senkin pikavauhtia. Nopea selaaminen vähensi valitettavasti löytöjentekomahdollisuuksiani, mutta muutama kiva painotuote tuli vastaan. Ensimmäisiä ostoksiani oli Kädet ylös! -liuskalehti 9/1955, jonka tingin euroon. Olen pitänyt tapanani ostella liuskalehtiä aina kun niitä tulee halvalla vastaan – mikä ei ole usein. Viime vuosina on tuntunut ettei niitä tule vastaan enää edes halvalla, mutta en tiedä onko tunne vain sattumaa. Muikea löytö oli kahdella eurolla saatu Edgar Rice Burroughsin Tarzan ja tytönryöstäjät (1936, suom. 1948, tämä oli 2.laitos 1975). Kirja on siis Tarzan's Quest -romaanin Kauppakirjapainon laitos, aiemmin kirja on ilmestynyt Karhun kustantamana nimellä Tarzan ja valkoiset villit. Kirjasta pyydetään näemmä netissä jopa 30-40 euroa, mutta toisaalta huuto.netissä ei kirja ei ole mennyt kaupaksi 11 eurollakaan. Väinö E. Hyvösen Professorin Nillan kirjeitä tonttulasta (1945) vaikutti päällepäin kiinnostavalta joulufantasialta, mutta tarkemmin ottaen sisältää ilmeisesti uskonnollishenkisiä satuja. Turun suunnalla vaikuttanut pastori Hyvönen vaikuttaa olleen ahkera uskonnollisten kirjojen kirjoittaja. Selvemmin genretavaraa oli sitten Erkki Ahosen Syvä matka (1976), kirjailijan viimeiseksi jäänyt isolta kustantamolta tullut romaani ja myös hänen kolmesta tieteisromaanistaan viimeinen. Ja aivan viimeisten myyjärivien luota löysin vielä yhden Yrjö-kirjan, kokoelman Eurokunnossa (1993). Tällä kertaa hinta oli miellyttävät 20 senttiä, Radiokirppiksellä jouduin pulittamaan pokkareista peräti 2 euroa kappaleelta. Jatkossa kun tulee Tampereen reissuja, pitää tarkkailla tätä konttikirppisskeneä. Helsingissä en ole konttikirppiksellä käynyt, vaikka Vermossa sellaisia kuulutaan järjestettävän tiuhahkosti. Raportointijonossa on vielä yksi kirpparireissu ja voisinpa jossain raossa tilittää taas kirjailijaelämästäkin. Kunhan nyt ensin saan tuon yhden kirjan valmiiksi... (Comment on this)
Sunday, July 15th, 2012
10:04 am	Kierrätyskeskusta ja kirppareita keskikesällä Kesäkuun viimeisenä päivänä kävin kolaamassa vaihteeksi Matinkylän kierrätyskeskuksen. Tarkoitukseni oli hankkia viimeisiä puuttuvia Paasilinnoja yms. Humoristit-kirjaan, mutta valitettavasti paikan anti osoittautui tältä osin hiukan odotettua heikommaksi. Ilmaiskirjaosastolta tein kuitenkin pari kiinnostavaa löytöä. Amy Gilman Srebnickin The Mysterious Death of Mary Rogers – Sex and Culture in Nineteenth-Century New York (1995) vaikutti kiinnostavalta postmodernilta mikrohistorialta. Teos kertoo aikanaan kuuluisan "tupakkatytön" murhasta ja mitä sen kautta voidaan nähdä 1800-luvun jenkkiläisestä seksuaalikulttuurista. Murha on sikäli merkittävä, että se ilmeisesti inspiroi Edgar Allan Poen dekkaritarinan "The Mystery on Marie Roget" (1842). Pakko oli ottaa mukaan myös Otavan Seikkailujen maailma -sarjan nuorten romaani, C. S. Foresterin Hornblower lähtee merille (1954, suom. 1955). Kirjan alkuteos Hornblower Goes to Sea (1954) on nuorille suunnattu tiivistelmä kahdesta Hornblower-teoksesta Mr Midshipman Hornblower (1950) ja Lieutenant Hornblower (1952). Teokset ovat kyllä tuoreeltaan ilmestyneet suomeksi kokonaisinakin. Tauno Karilaan Erään joulupukin tarina eli kiltin miehen ihmeelliset vaiheet (1943) kiinnosti aiheeltaan, joskin on vähän epäselvää mikä se on. Karilas (1900–1980) oli tunnettu etenkin nuorten kirjailijana ja myös dekkaristina. Hän kirjoitti yhden nuorten scifiromaaninkin, Atomipommi räjähtää (1946, myös nimellä Maapallo vaarassa, 1958). Mukaan nappaamani teos vaikuttaa humoristiselta aikuisten romaanilta, mutta parin ensimmäisen sivun perusteella on vaikea sanoa muuta. Viimeinen ilmaishyllylöytö oli Risto Karlssonin Kolmen ammattinyrkkeilijän kesä (1981). Olen jo kirjoittanut humoristit-kirjaan tulevan Karlsson-artikkelin, mutta tämä kirja oli pakko napata pinkkaani. Teos on ollut yksi mukavista yllätyksistä Humoristit-kirjaa tehdessä. Kolmen ammattinyrkkeilijän kesä ei missään tapauksessa ole mikään tuntemattomuudesta löytynyt unohdettu klassikko, mutta tekijänsä tuotannon parhaimmistoa kuitenkin. Romaanissa yhdistyi puskakomedia varsin haikeisiin aikakauden päättymisen tunnelmiin. Paikoin kirjassa oli myös suorastaan huovismaista omituisuutta. Ei tätä kannata tämän kehun takia etsiä käsiinsä, mutta oli jotenkin liikuttavaa artikkelia kirjoittaessa löytää tällainen historian takamaille (eli 80-luvun alkuun) jäänyt kohtuullisen obskuuri opus ja yllättyä lievän positiivisesti. Näin kirjan jo aiemmin keväällä kirpparilla, mutta jätin ostamatta, mikä harmitti tuolloin. Nyt korjaantui! Kierrätyskeskuksen ostolaispuolelta hankin neljä kirjaa, kaikki väljemmin tai tiukemmin humoristihankkeen kirjoja. Arto Paasilinnan muistelmateos Yhdeksän unelmaa (2002) oli ainoa virallinen humoristiostos. Ehdin sitä lukeakin 50 sivua jo samana päivänä, kun jäin päiväunia torkkuvan Veeran kanssa odottelemaan autoon kun Sarkku kävi Plantagenissa. Aapelin Alvari kananvahdin (1961) ehdin myös jo lukea kirjastosta lainattuna kun kirjoitin Aapeli-artikkeliani. Päätin kuitenkin ostaa Aapeli-kokoelmani täydennykseksi, kun maksoi vain euron. Olen sitä paitsi jo palauttanut Aapelit kirjastoon, vaikka artikkeli täytyy vielä käydä läpi ennen kustantamoon toimittamista – voi olla että tätä täytyy vielä hyvinkin vilkaista ennen projektin loppua. Euron kappaleelta maksoivat myös kaksi Ollin pakinakokoelmaa Heipä hei! (1958, 2.p. 1958) ja Pilkillä pilkataan (1965). Nämä kuuluvat pakinoitsija-kirjassa Jukan satsiin, mutta kuten jossain aiemmassa bloggauksessa itselleni perustelin, eihän Ollia voi jättää lojumaan jos tulee halvalla vastaan. Seuraavana päivänä eli 1.7. pääsin sitten vihdoin kiertämään kunnolla Hietsun kirppiksen. Sää oli mukavan kesäinen edelliseen yritykseen verrattuna. Kiersin kirppiksen aika nopeasti, mutta ostoksia ehdin tehdä koko kasan. 50 senttiä maksoin Jules Vernen romaanista Kuun ympäri (1870, suom. 1929), joka minulla jo onkin. Tämä oli kuitenkin Kariston laitos vuodelta 1958 ja ostin sen kansikuvan vuoksi. Kannessa pienen ilotulitusraketin ja luodin risteytykseltä näyttävä avaruusalus lentää vuorimaiseman yllä. Taivaalla lelluu Saturnus. Kirjan mukaan "päällyksen [on] sommitellut" Reino Vihinen. Omassa minimalismissaan kansi on liikuttavan ällistyttävä. Samaa Verne-teemaa jatkoin ostamalla Per Olov Enquistin Kapteeni Nemon kirjaston (1991, suom. 1992). Minulla on hämärä mielikuva, että olisin lukenut jonkin arvostelun tästä opuksesta niihin aikoihin kun suomennos tuli ja kiinnostunut. Takakannen perusteella teos vaikuttaa maagiselta realismilta, mutta mene ja tiedä. Olen saattanut lukea kirjailijan teoksen Ihmeparantajan viides talvi (1964, suom. 1972), mutta en mene vannomaan. Vitosella ostin mielenkiintoisen läjän, jossa oli kaksi dvd:tä, ikstendöd versiot kahdesta ensimmäisestä Sormusten herra -leffasta sekä kaksi kirjaa: Alivaltiosihteerin Virallisuus ei vanhene koskaan (2006) ja Charles Strossin Halting State (2007, tämä oli tuoreempi pokkariversio). Luulin itse asiassa, että meillä oli jo tuo Stross. Se varmaan oli pitkään ostoskorissa viime kesänä Tukholman Science Fiction Bokhandelnissa, mutta jäi sittenkin hyllyyn. Tämä oli varmaan neljäs Stross jonka ostan kirpparilta, ja hinta on aina ollut alle euron. Niin oli nytkin, sillä dvd:t maksoivat 2 euroa kappaleelta, kirjat sain tingattua 50 senttiin. Minun täytyy varmaan tehdä Karin piirroskokoelmista jonkinlainen puutelista itselleni, sillä ostin jälleen kokoelman Ihana aamu! (1973). Varsinaisesti minua kiinnosti kuitenkin pehmeäkantinen Tää on kivaa! -kokoelma (1971), jota en ollut aiemmin nähnytkään. Kaupanteko siitä oli varsinainen hinnanalennuksen mestarinäyte, en edes oikein tajua mitä siinä tapahtui. Kysyin hintaa, jolloin myyjä sanoi että viisi euroa. Laskin alpparin pois ja sanoin että ostan Karin kokoelmia vain kun hinta on halpa. Myyjä kysyi että, mikä sitten on halpa hinta johon sanoin että 50 senttiä. "Saat eurolla nämä kaksi", oli vastaus tähän. Mtäh? Hietsusta tarttui mukaan pari muutakin asiaa. Aivan erityisen innoissani olin löytäessäni Exin Castillosin 0-pakkauksen. Nämä espanjalaisperäiset niin sanotut linnalegot olivat 70- 80-luvuilla aika tavallisia Suomessa. Sain muistaakseni jouluna 1975 lahjaksi linnalegojen 3-pakkauksen, joka oli jo aika iso. Kyse oli siis tästä vanhimmasta sarjasta – linnalegoja näkyy olleen erinäisiä muitakin sarjoja ja niitä on valmistettu aivan viime aikoihin asti. Mutta nyt sitten erään myyntipöydän vieressä asvaltilla kökötti tämä nollapakkaus. Kysyin hintaa: 1 euro. En ruvennut tinkimään. Ostin tällä reissulla myös kympillä läjän valintavihkoja, joissa oli amerikkalaisia postimerkkejä 1900-luvun alkupuolelta. Nämä valintavihot olivat arvoitus merkkeillessäni 1970- ja 80-luvuilla. Ne olivat jotenkin vanhemman filatelistipolven juttu, enkä oikein tajunnut mistä niissä oli kyse. Paljon niistä kyllä puhuttiin filatelian oppaissa. Kyse on siis tätä tarkoitusta varten painetuista vihkoista, joihin voi kiinnittää liimakkeilla postimerkkejä. Niihin liittyi käsittääkseni jonkinlainen postitse tapahtuvan postimerkkien vaihdon kulttuuri, joka lienee jo kadonnut. Mutta kirppareilla noita vihkoja ajoittain näkee, olen ostanut niitä ennenkin. Ei helkkari, kyllä valintavihkoja edelleenkin näemmä valmistetaan ja myydään, google tiesi kertoa. Koska Hietsu tuli kierrettyä niin nopeasti, lähdin vielä Valtterillekin. Sieltä ostin oikeastaan vain kaksi kirjaa, Haruki Murakamin Suuren lammasseikkailun (1982, suom. 1993, 3.p. 2010) ja Pakinoitsijat-kirjaa varten Annukka Ahlqvistin ja Leila Makkosen Melua mekossa (1999), mikä olikin viimeinen puuttuva Leila ja Annukka -kokoelma. Neljä muuta sain kerralla noin eurolla eräällä viime vuoden kevään kirpparireissulla, josta ei tullut raportoitua, kun se tapahtui vain muutama viikko ennen muuttoa remonttievakkokämpästä. Eipä tämäkään maksanut kuin 20 senttiä. Murakamia olen ostellut ennenkin kirppareilta, mutta enpä ole vielä ehtinyt lukea. Täytyy toivoa että sellainenkin päivä osuu kalenteriin. Sarjakuvia tuli ostettua muutama. Irikselle ostin läjän mangaa ja itselle Siivet-lehden 8/82 sekä Ahmed Ahne -alpparin Tekniikan ihmeet (1970, suom. 1975). Sain sen 50 sentillä. Kyse on ensipainoksesta, mutta kannessa on sen verran taittumaa, että hinta oli käsittääkseni kohdallaan. Siivet-lehden ostoa siivitti yliluonnollisehko aihe, tarinan nimi on Rankaisija rajan takaa. Pari muutakin kokoelmaani täydentyi, kun löysin pitkästä aikaa Majorette-perävaunun, tällä kertaa hienon St. Tropez -kuvioidun matkailuvaunun. Lisäksi ostin pienen muovigorillan ja Silja Line -aiheisen pullonavaajan. Hmm, täytyisi keksiä jokin kokoelmalaatikko noille pullonavaajille, jotta voisin hekkumoida niiden äärellä helpommin. Nyt ne asustelevat kirjoituspöytäni laatikossa sekalaisen paperisälän alla. Tämä oli mukava reissu, seuraavaa odotellessa! (Comment on this)
Saturday, June 30th, 2012
9:20 pm	Sadetta, omnibusseja ja jättiläiskorppikotkia kirppiskierroksella Juhannusta edeltävänä sunnuntaina pääsin viimein kirpparille pitkän tauon jälkeen. Tarkoitus oli tehdä vuoden ensimmäinen Hietsu-kierros. Sää kuitenkin näytti sekä tiedotuksessa että ulos katsoen uhkaavalta. Vielä bussissa Ruoholahden jälkeen kuitenkin arpoilin, hyppäisinkö kyydistä Hietsun pysäkillä vai menisinkö suosiolla suoraan Valtterille. Sekavan pallottelun lopputuloksena huomasin tosiaankin poistuvani kulkuvälineestä – suoraan alkavaan sateeseen. Hietsussa oli kohtuullisen paljon myyjiä ja myynti juuri alkamassa, mutta päästessäni perille sade vain yltyi. Ihmiset kiskoivat pressuja pöytiensä päälle – siis ne joilla oli suoja mukana. Näin karmeita näkyjä, kuten muovilaatikoita täynnä kirjoja joiden päälle satoi kaatamalla. Aargh. Ennen kuin sade yltyi niin pahaksi että katsoin parhaaksi suoria ratikkapysäkille (minulla ei myöskään ollut minkäänlaista sateensuojaa) tein pari pikaista ostosta. 50 sentillä lähti jonkin David Eddingsin sarjan aloitusosa. Katselin kotona, että se puuttui hyllystämme mutta totesin että ehkä sillä ei ole sinne asiaakaan. Tulee myyntiin Finnconissa. Mukavampi ostos oli vanha Matchbox-auto. Olin lapsena erityisen ihastunut BP-öljy-yhtiön tunnuksesta, tiedä miksi. Naapurin pojalla oli muovinen BP-öljyrekka, joka oli ehkä hienointa maailmassa noin vuonna 1977. Minulla on myös mielikuva, että BP:llä olisi vielä joskus varhaisimmassa lapsuudessani ollut Suomessa huoltoasemiakin. Tai ainakin minulla on todella usvainen muistikuva, että Tampereella Ikuri-Tesoma-Tohloppi-Lamminpää -tienhaaran kohdalla oleva huoltsikka olisi ollut BP joskus 1970-luvulla. Mutta tämä saattaa kyllä olla kuvitteluani. Löysin myös pienen nuken posliinilautasen Iriksen nukeille ja pari pussillista postimerkkejä. Mutta sitten syöksyin sateen tieltä ratikalle. Valtterilla oli suhteellisen täyttä, ilmeisesti monet – sekä myyjät että asiakkaat – olivat jo säätiedotuksen perusteella vaihtaneet sen kohteekseen. Mukaan tarttuikin melkoisesti kirjoja, tosin varmaan puolet päätyy scifikirjakirppikselle. Humoristiprojekteihin löytyi enää kolmisen kirjaa vaikka olen päättänyt että saan tässä vaiheessa käyttää jopa 2 euroa per kirja. Löysin tällä reissulla parikin englanninkielistä spefikirjaa, joiden hinta oli tyydyttävät muutama kymmenen senttiä. Lähinnä Sarkkua ajatellen ostin Anne McCaffreyn romaanin The Ship Who Sang (1969, tämä oli tuoreehko pokkaripainos) ja Stephen Donaldsonin teoksen A Man Rides Through (1987). Hilpeä löytö oli Adam Robertsia suomeksi, Dan Brown -parodia Va Dincin viimeinen turskahdus (2005, suom. 2005). Näitä parodioita on suomeksi toinenkin, nimittäin Tähtien sotta (2005, suom. 2006). Hassua kyllä, suomennokset ovat tulleet eri kustantamoilta, Da Vinci -parodia Johnny Knigalta, Tähtien sotta taas Sammakolta. Diane Duanen Syvintä velhoutta (1985, suom. 2004) on Velhonuoret-sarjan toinen osa. Arvostelin aikanaan sarjan ensimmäisen osan, muistaakseni tämä on ihan laadukasta nuorten fantasiaa. Sarjasta löytyy suomeksi kolmaskin kirja, mutta sitä en ole koskaan edes nähnyt. Sarjan suomentamisen aloittamista on varmaankin motivoinut Harry Potter -buumi. Duanen sarjassa oli muistaakseni varsin paljon yhtäläisyyksiä Pottereihin – toki mahdollinen vaikute on kulkenut toiseen suuntaan, sillä nämä kirjat ovat tosiaan 1980-luvulta. Reissun varsinainen ilahduslöytö oli H. P. Lovecraft Omnibus 1-3, kaikki kolme osaa vaivaisella kolmella eurolla! Täytyykin muistaa leesoilla tällä löydöllä vielä livenä esimerkiksi ensi viikon mafiassa. Humoristiostokset olivat tällä kertaa Alivaltiosihteeri-opus Virallisuus edellä puuhun (2007), Juha Vuorisen Kristianin teinivuodet (2007, 4.p. 2008) ja Richard Gordonin Lääkäri lemmen pauloissa (1957, suom. 1958). Löysin muutaman sarjiksenkin tällä retkellä, lähinnä tosin jotain randomii mangaa Irikselle. Itselleni osti Tarzanin numeron 5/1969. Samalla kaverilla oli pieni pino 1960-luvun Tarzaneita. Hinta oli kuitenkin vähän liian kova, useampia euroja kappaleelta lukukappale-kuntoisista lehdistä. Tämän sain kuitenkin eurolla – paitsi että lehti on syntymävuodeltani, kannessa on lentolisko ja rajua mainostekstiä: Tarzan seikkailulla pohjoisnavalla ja maan sydämessä! Jättiläiskorppikotkia! Maailman kuuluisimmat ja hurjimmat seikkailut! Näin siis juhannuksen alla! Ehkä jo huomenna kokeilen, josko Hietsulla tällä kertaa olisi satamatta. (Comment on this)
Saturday, June 23rd, 2012
5:23 pm	Viidakon runosuoni sykkii Mitä saadaan kun risteytetään Tarzan ja Tex Willer? Ihan varma en ole, mutta paljolti mahdollista että jotain Viidakkosarja Kalarin kaltaista. Mökin aitassa on ammoisista ajoista lojunut Kalarin numero 5/1973. Sarjis tuli vastaan kun luetteloin mökillä olevia sarjiksia uuteen puutelistavihkooni ja päätin lukaista sen Veeraa päiväunille nukuttaessani. Olen varmaan lukenut sarjiksen ennenkin, joskus 1970-luvun lopussa muistelisin. Kalar on omituinen viidakkoseikkailija, johon toisinaan viitataan myös epiteetillä Viidakon herra. Kaikki villieläimet tuntuvatkin kunnioittavan hänen mahtiaan. Hänellä on kumppaninaan apina nimeltä Gib ja kaverinaan verkkosukkahousuihin ja minihameeseen pukeutuva viidakkolääkäri, tohtori Pamela White. Lukemani sarjiksen tarina on aika heppoinen seikkailu, jossa jahdataan viidakkoon pudonnutta kulta-aaretta. Merkillepantavaa sarjiksessa on Kalarin ja muiden hahmojen stetsonit sekä varsin hyvin piirretyt villieläimet, joita on siroteltu näytteille niin tapahtumien taustalle kuin etualallekin. Korkkarinkokoinen Kalar-lehti ilmestyi Suomessa 1972-74. Olen yhden ainoan kerran nähnyt näitä kirpparilla, reilu vuosi sitten Kyttälän kirppiksellä Tampereella. Hinta ei ollut paha, mutta samalla pöydällä oli paljon muutakin ostettavaa, joten sinne jäivät. Kaikkitietävä internetsku tiesi kertoa, että sarjakuva on espanjalaisen Tomas Marco Nadalin (1929-2000) käsialaa. Sarjakuvaa ilmestyi yli 200 seikkailua vuosina 1963-1983. Ilmeisesti sarjassa on spefipiirteitä, ts. sankari seikkailee myös eri historiallisina ja esihistoriallisina aikoina. En tiedä tuliko tällaisia seikkailuja Suomessa ilmestyneessä lehdessä. Kalar olisi pelkkä obskuuri esimerkki 1970-luvun sarjakuvasta, ellei lehden toimitukseen olisi jossain vaiheessa osunut jumalaisen inspiraation valokeila. Lehden kerhosivuilla lukee nimittäin seuraavaa: ”Kalarissa no 3/73 julkaistiin Kalar-runokilpa. Vastauksia on tullut runsaasti. Kiitos kaikille runoilijoille. Ja kuten lupasimme, jokainen palkitaan pikkulahjalla. Julkaisemme kilpailuun lähetettyjä runoja tilan sallimissa puitteissa. Ja tästä se sitten alkaa!” Minun on ihan pakko siteerata pari runoa. Ensimmäisessä kuvataan sankaria varsin monipuolisesti: Kalar asuu viidakossa se on paikka jossa asuu villejä monta petoja suurta voimakasta. Mutta Kalar vahvin on. Kalar heikot pelastaa, pahat rangaistuksen saa. Kalar ui ja ratsastaa autollakin ajaa saa. (Juha Paananen, Lohtaja) Toinen runo ylistää itse julkaisua: Kalar-lehti hyvä on toiminta sen on verraton Kalar aina kiikkiin joutuu mutta aina vapaaksi pääsee. (Jari Santonen, Tampere) Kolmas runo on haikean tunnelmallinen: On viidakko hämäräinen ja kukat kukkii vaan. Mutt apina yksinäinen jossain itkee vaan. (Jorma Kosonen, Tampere) Kalarin verrattomuutta ylistää myös Kirsi Kuosmanen Helsingistä: Kalar on cowboy verraton villieläimet viidakossa ovat Kalarin johdannossa. Rosvot Kalar karkottaa pienistä viidakon raoista. Kalar jos joskus eksyykin niin kyllä hän löytää kotihin. Jos Kalar joskus kiinni jää niin kyllä hän aina selviää. Viimeinen esimerkkiruno on jylhä robustissa toteavuudessaan: Kalar on mahtava mies, hän asuu viidakossa Hän aina seikkailee siellä viidakossa. Kalar saa eläimet tyyntymään Kalar on mahtava mies. (Jouni Lipponen, Siilinjärvi) Lisää runoja on tiettävästi seuraavassa numerossa. Nyt kyllä olisi tässä runoantologian paikka: sarjakuvalehdissä julkaistut sarjisaiheiset runot. Heti kokoaisin, jos joku metsästäisi minulle oikeudet. (Comment on this)
Sunday, June 3rd, 2012
2:06 pm	Tieteislöytöjä Myyrmäki-hallista Vuoden ensimmäinen Myyrmäki-reissu tuli tehtyä jo lähes kuukausi sitten, 6.5. Melkoisen kasan kirjoja ja sarjakuvia sieltä löysinkin. Jostain kummasta syystä löysin tällä kertaa miltei pelkästään scifiä. Aloin koluta kirppareita reilut 10 vuotta sitten, koska halusin hyllyyni scifiä, etenkin suomenkielistä. Olin juuri ostanut kolme metriä leveän huoneenkorkuisen kirjahyllyn silloisen kaksioni edelliseltä omistajalta ja kirjoja oli vain ensimmäiselle metrille, mikä oli harmittavaa. Sittemmin kirpparikolaamiseni tuotti niin paljon tulosta, että koko hylly täyttyi sf/f-kirjoista ja minun täytyi ostaa kaksi hyllyä lisääkin. Mutta vuosien vieriessä olen löytänyt yhä harvemmin alan kirjoja, etenkin suomenkielisiä. Kaikki tavallisemmat tapaukset ovat jo hyllyssäni. Mutta siis nyt jostain syystä löytyi scifiä Myyrmäki-hallista. Ensimmäisten ostosteni joukossa oli kuuden scifiromaanin pinkka neljällä eurolla. Ostaessani arvelin, että minulla on ne kaikki, eli kirjat menisivät Finnconin scifikirjakirppikselle. Kotona totesin ällistyksekseni, ettei minulla ollutkaan näitä kolmea: Isaac Asimov: Toinen Säätiö (1953, suom. 1977, 2. p. 1989), Philip K. Dick: Lies, Inc (1964, suom. 1995, 2.p. 2004) ja Arkadi ja Boris Strugatski: Stalker (1972, suom. 1982, 3.p. 1987). Tai Stalker minulla kyllä periaatteessa oli, mutta lainasin sen pari vuotta sitten pojalleni Laurille, joka vei kirjan äitinsä luo. Ajattelin, että kun poika on lähitulevaisuudessa muuttamassa omaan kotiin, pitäähän siellä olla laatukirjallisuutta, joten hän voi pitää vanhan kirjani. Pinkasta päätyi hyllyyni myös Bob Shaw'n Orbitsville (1975, suom. 1989), korvasin sillä nuhjuisen kirjaston poistokappaleen. Hiukan samanlainen ostos oli George Orwellin Eläinten vallankumous (1945, suom. 1969, 10.p. 2005). Luulin siis ostavani myytävää scifikirjakirppikselle, mutta kotona paljastui että ei meillä ollutkaan suomennosta. Alkuteos löytyi kyllä. Scifilöydös oli myös George Lucasin tai oikeammin Alan Dean Fosterin kirjoittama Tähtien sota (1976, suom. 1977, 2p. 1978), joka oli pakko ostaa nostalgiamielessä, etenkin kun kappaleessa oli vielä jonkinlaiset kansipaperitkin tallella. Oma historiani Tähtien sota -elokuvan kanssa on joka tapauksessa se, että ensimmäisenä luin tarinan sarjakuvana ja sitten romaanina. Elokuvan näin vasta syksyllä 1984 kun se ensimmäistä kertaa näytettiin televisiossa. Ja pitkästä aikaa löysin myös vanhaa kotimaista scifiä. Reino Arraksen – eli Kaarlo Nuorvalan (1910–1967) – Seikkailu meren pohjalla (1948) siirtyi haltuuni muistaakseni noin 50 sentillä. Romaani sijoittuu sadan vuoden päähän kirjoittamisajankohdastaan, kaukaiseen tulevaisuuteen "jossa televisio on yhtä yleinen kuin radio nykyään". Ostin kirjan tosin vähän sokkona, lähinnä koska muistin että Arras-niminen kirjailija oli julkaissut scifiä ja koska kannessa oli varsin futuristisen näköinen sammakkomies. Reissulta tuli mukaan myös toinen kotimainen vanha nuorten kirja, ällistyttävän hyväkuntoinen Juuse Tammisen Salamiin voittajat (1952). Tamminen (1888–1962) oli isäni kotiseudulla Ikaalisissa vaikuttanut kansakoulunopettaja ja kirjailija. Minulla muistaakseni on entuudestaan kirjailijan romaani Rapolan kuninkaan vangit (1955). Nuoreimmistolle suunnattua kirjallisuutta edusti myös Roald Dahlin Ilmarin ihmelääke (1981, suom. 1999), jonka ostin johonkin halpaan hintaan. Hupaisa löytö oli erinomaisessa kunnossa oleva Kahden kesken, alaotsikoltaan 200 asentoa – värikuvia (1971). Seksiopas on nokkelasti kirjoitettu suomeksi ja ruotsiksi sekä julkaistu molemmissa maissa. Kuvat tässä epäilemättä ovat olleet pääosissa. Kirjassa on 70-luvun tyyliin asiallista seksuaalisuutta koskevaa informaatiota. Informatiivinen henki välittyy myös vakavina asentoihin asettautuneista miehestä ja naisesta. Kirjassa on myös fiktiivistä aineistoa, miehen ja naisen söpö dialogi kirjan loppupuolella. Teos on painettu Tukholmassa ja luultavasti siksi se puuttuu fennicasta. En usko että sensuuri tai painolaki enää tuossa vaiheessa olisi estänyt tämän teoksen painamista Suomessa – 1960-luvun puolellahan rohkein suomenkielinen erotiikkamateriaali painettiin Ruotsin puolella. Humoristikirjojen virta on alkanut ehtyä, minulla alkaa olla jo kaikki yleisimmät kirjat. Mutta jostain syystä löysin nyt vielä kaksi puuttuvaa Paasilinnaa: Isoisää etsimässä (1977, 3.p. 1978) ja Kylmät hermot, kuuma veri (2006). Sarjakuvia löytyi tällä reissulla runsaasti. Kiva ostos oli Lassi ja Leevi -albumi Ystävien kesken (1993,  suom. 1994, 2.p.1995) 50 sentillä. Sarjis on edelleenkin sen verran suosittu, että albumeita ei näe kirpputoreilla juuri koskaan.  Yhdellä eurolla sain pinkan lukukappale-kuntoisia sarjiksia: Hopeanuoli 17/77 ja 12/83, Marvel 4/90 ja 5/90 sekä Teräsmies 3/83, 7/83 ja 9/83. Irto-ostoksina huokeaan hintaan lähtivät Aku Ankka 26/69 ja Korkeajännitys 16/78. Kuvallista kirjallisuutta edusti myös Karin piirroskirja Vitsissä löytyy (1981, 2.p. 1981). Siten siis toukuun alussa. Olen sen jälkeen koettanut löytää aikaa kirpparireisulle, mutta kevätkiireet ovat iskeneet. Mutta ehkä tässä vielä ennen juhannusta ehditään. (Comment on this)
Saturday, May 5th, 2012
11:24 am	Tuntemattomuuksia ja sensuurimietteitä kirpparikierroksella Talvikauden viimeisestä Jäähalli + Valtteri -kierroksesta on vierähtänyt jo kolmisen viikkoa. Tästä eteenpäin tulee käytyä luultavasti Myyrmäki-hallissa ja Hietsussa, ehkä satunnaisesti Valtterilla, kunnes Jäähalli taas syksyllä avautuu. Ja sitten raporttia löydöistäni, humoristiosastoon kuuluvat jälleen lopuksi. Ensimmäisiä ostoksiani Jäähallilla oli kaksi vanhaa kirjaa yhteensä neljällä eurolla. Robert Leightonin nuorten romaanilta näyttävä Coo-Ee, seikkailukertomus etelämeren saarilta (1910?, suom. 1920). Kirjasta ei juurikaan löytynyt tietoa netistä, paitsi että Leighton on elänyt 1859–1934. Fennicasta löytyi Leightonilta myös teos Valtameren aarre (suom. 1933), jolla on sama alaotsikko. Mietin, että kyse voisi olla samankin teoksen lyhennetystä versiosta – kirja on Fennican mukaan on kolmanneksen lyhyempi kuin Coo-Ee ja kustantamo on eri. Netistä ei löytynyt kovin lupaavia ehdokkaita Valtameren aarteen alkuteokseksi, mutta kuten sanottua, kirjailijasta ei löytynyt ihmeemmin tietoa. Toinen vanha kirja oli Hiski Mikkosen Tuntemattoman ovella (1920), jonka ostin uteliaisuudesta: kirjailija ei kuulostanut yhtään tutulta ja nimessä oli spefihtävä tuntu (mikä ei käytännössä kyllä takaa juuri mitään). Hiski Mikkosesta (1891–1981) kertovan lyhyen wikiartikkelin mukaan hän oli lääkäri ja kirjailija, paino ensimmäisellä ammatilla. Tuntemattoman ovella on novellikokoelma, lisäksi Mikkonen julkaisi vain romaanin Kutsumus (1929). Lisäksi Fennicasta löytyi viite ammattijulkaisuun nimeltä Mahasarkoomasta (1929). Täytyy varmaan vähän selata ostostani, etenkin tuo spefihtävän niminovellin voisi tsekata. Periaatteessa humoristit-kategoriaan kuuluva ostos oli Ollin pakinakokoelma Vot, Iivana (1942). Olli on Kotimaisia pakinoitsijoita -hankkeen kirjailijoita, mutta kuuluu Jukan osuuteen. Olli on kuitenkin sen verran kova nimi, että ostelen kaikki eteen tulevat teokset – ainakin milloin hinta on sopiva. Tässä oli, sain kirjan 50 sentillä. Wikiartikkelin mukaan tämä kirja kuului teoksiin, jotka kiellettiin sodan jälkeen. Voi hyvin uskoa, että opus joutui vastatuuleen: teoksen alaotsikkokin on 29 juttua neuvostoryssistä. Sodanjälkeinen sensuuri oli kuitenkin vähän sekavampi juttu kuin usein kuvitellaan. Kirjakaupoille toimitettiin lista teoksista, jotka pidettiin parempana vetää myynnistä, mutta kirjastoilla oli vapaat kädet poistella kirjoja mutu-pohjalta. Käytännössä tämä tarkoitti että kirjoja siirrettiin kirjastojen kellareihin ja takahuoneisiin, joista ne palautettiin reilu 10 vuotta myöhemmin yleisön saataville – tosin esimerkiksi A. Hitlerin teokset pitää edelleenkin pyytää varastosta erikseen (tosin varmaankin lähinnä varkauksien pelosta). Olen ymmärtänyt niin, että Suomessa ei sodan jälkeen virallisesti kielletty ainuttakaan kirjaa – siis siten, ettei kirjaa saisi myydä, kustantaa tai pitää kirjastossa lainattavana. Ainoa kiellettyjen lista oli tuo kirjakaupoille annettu tiettävästi noin 300 opuksen luettelo. Sekin koski kaupan olevia teoksia – jos kirjasta otettiin uusi painos, sitä sai myydä. Takaisin Jäähallille. Viime aikoina olen ostellut huvikseni Nuorten minipokkarit -sarjan kirjasia, tällä kertaa haaviin tarttui Kenneth Åströmin Salakirjoitus (1974, suom. 1976). Jäähallilta löytyi myös sopuhintaan kaksi Tarzanin poika -lehteä, 1/73 ja 12/73, jotka uskalsin ostaa, vaikkei minulla enää ollutkaan puutelistavihkoani. Valtterilla käytin hyvän aikaa etsien kadonneita puutelistojani antikvariaatista, huonolla menestyksellä. Kysyin myös löytötavaroista ja eräältä vakimyyjältä, jolta ostin edellisellä reissulla pari kirjaa. Tuloksetta. Mutta ehdin ostoksiakin tehdä. Suuri Noitakirja (1991, suom. 1994) on Book Studion Collector-antologioita. Olin vähän epävarma, oliko minulla tätä jo entuudestaan, mutta eipä ollut. Genreosastoon osui myös toinen ostokseni, Eira Stenbergin Gulliverin tytär (1993). Kirja on suhteessa sekä Jonathan Swiftin Gulliverin retkiin (1726) että Volter Kilven romaaniin Gulliverin matka Fantomimian mantereelle (1944). Tämä täytyy lukea kun joskus pääsen scifihistoriikkiprojektissa Kilven romaaniin asti. Stenbergin teos on luokiteltu Vainikaisen etc bibliossa fantasiaan. Sitten humoristiostokset. Aapelin Hermanni Hulkkonen ja puolisonsa Eveliina (1968, 3.p. 1968) oli halpa ja kansipapereilla varustettu, ostin siis, vaikka kirjoitin Aapeli-artikkelini jo. Arijoutsin viina-aiheisten pakinoiden kokoelman Alko aina hankalaa (1974) on kuvittanut Kari Suomalainen ja se on kirjoittajansa toiseksi viimeinen teos. Markus Kajon Kettusen kootut (1996, 6.p. 2000) sisältää kolmen aiemman Kettus-kokoelman lyhyet pakinat. Lisäksi tältä reissulta haaviin tarttuivat Jari Tervon Suomemme heimo (2001) ja Jorma Ojaharjun Pandora (1984). Huomenna sitten ehkä vuoden ensimmäinen Myyrmäki-hallin reissu! (Comment on this)
Saturday, April 14th, 2012
10:59 am	Doctor Who, Bob Morane, 4 Ässää sekä kadonneen puutelistan arvoitus Aprillipäivän vietin kiertelemällä Valtteria Iriksen kanssa. Reissu sinänsä oli mukava, mutta pari päivää sen jälkeen huomasin, että olin kadottanut puutelistani jonnekin! Ilmeisesti olen laskenut ne kädestäni jollekin kirpparipöydälle ja unohtanut napata mukaani. Vahvin epäilyni on, että tämä olisi tapahtunut viimeisessä kohteessani, eli Valtterin antikvariaatissa. Soitin sinne, mutta eivät olleet nähneet kannetonta ruutuvihkoa eivätkä kolmea muutaman printin nippua. (Valitettavasti puutelistani näyttää pieneltä kasalta epämääräistä jätepaperia.) Kauhea menetys, sillä varsinkin vihon kokoaminen uudestaan kolmessa eri paikassa sijaitsevista sarjakuvista, pokkareista ja kirjoista vie hirmuisen kauan. Nykyistä listaa olin kasannut hiljalleen yli viiden vuoden ajan. Voi elämä. Mutta kerrotaanpa nyt mitä reissulla löytyi. Ensimmäisiä ostoksiani oli pieni pokkari Doctor Who Scripts: The Power of the Daleks (1993). Kirjoittajana David Whitaker. Kyse on siis vuodelta 1966 peräisin olevasta vanhan Doctor Whon neljännen kauden tarinan käsiksestä. Vähän ehkä minua syvemmille Tohtori Kuka -entusiasteille suunnattu kirjanen, mutta eipä maksanut kuin 20 senttiä. Kohta tämän jälkeen ostin lisää scifiä, tällä kertaa kotimaista nuorten tai lasten sellaista: Kaarina Goldbergin Rämäpäinen robotti (1995). Kaarina Goldberg (s. 1956) asuu Itävallassa ja piirtää myös Senni ja Safira -sarjakuvaa Eläkeläinen-lehteen. Kiva löytö oli Michel Tournierin Keijujen kuningas (1970, suom. 1984). Minulla oli joskus noin 17-vuotiaana Tournier-kausi, jolloin luin kirjailijan liki koko tuolloin suomennetun tuotannon. Kautta taisi jatkua muutama vuosi sen jälkeenkin, sillä olen lukenut tuoreeltaan vielä Rakastavaisten illallisen (1989, suom. 1990). Muistan että Tournierin kirjojen tunnelma sopi jotenkin hyvin tuonikäiselle itselleni. Monissa Tournierin romaaneissa on vahvahko maagisrealistinen juonne, mutta yhtäkään ei näy listatun Vainikaisen etc. scifibiblioon. Kirjailijan suomentaminen näemmä pysähtyi tuohon Rakastavaisten illalliseen, vaikka hän on kirjoittanut vielä neljä kirjaa sen jälkeenkin. Hupaisa ostos oli hyvin halvalla irronnut ruotsalaisen Estrid Rohden Sairaanhoidon siveysoppia (suom. 1913, tämä oli 3. laitos 1929). Hauska nimi johtaa nykylukijaa harhaan, tänä päivänä kirja nimettäisiin varmaan Sairaanhoidon etiikkaa tms. Kirja siis käsittelee sairaanhoitotyön eettisiin perusteita, varsin perinteiseen tapaan: "Meidän sisimmässämme täytyy hehkua tuli, joka säteilee lämpöä jokapäiväisten askareittemme ylle ja valaisee siellä, missä kärsimykset ja vaivat ovat pimentäneet tiemme. Se tuli on rakkaus." Vaikuttaa siltä että teos kiteyttää täydellisesti sisarhentovalkoinen-kutsumusammattisairaanhoidon perusteet. Näkyy olleen melko vaikutusvaltainen teos, käännöksiä löytyy muillakin kielillä kuin suomeksi. Olin vähän odotellutkin, koska vastaan tulee Henri Vernesin Bob Moran -kirja Asema K ei vastaa (1955, suom. 1959). Bob Moranhan tunnetaan Suomessa aavistuksen paremmin sarjakuvana nimellä Bob Morane, mutta alunperin nämä tosiaan olivat kirjoja. Henri Vernes (s. 1918) on muuten ollut ällistyttävän tuottelias kirjoittaja. Uusia Bob Moraneja on tullut vielä aivan viime vuosina. Romaanien kokonaismäärä ylittää 200! Suomeksi Bob Moran -kirjoja tuli yhdeksän, joista kaksi – nyt löytämäni mukaanlukien – on päässyt Vainikaisen ym. biblioon. Kirjojen tyylikkääseen sarja-asuun kuului mm. Ranskan lippu. Toinenkin vanha nuorten kirja löytyi tältä reissulta, nimittäin Simo Penttilän Huuto aavikolta (1951). Kirja sisältää kaksi Penttilän tarinaa ja kannessa on komea tasankointiaanipäällikkö, mikä on hiukan hämäävää, sillä nämä Penttilän Hyppivä Huuli -kertomukset sijoittuvat apassien ja navajojen maille Arizonaan. Simo Penttilä eli Uuno Hirvonen (1898–1971) oli aikanaan varsin suosittu seikkailukirjailija – mutta enpä ole varma olenko koskaan lukenut yhtään hänen romaaniaan, vaikka luinkin vanhoja seikkailuromaaneja läjäpäin lapsena. Jossain välissä ostin pitkähköstä aikaa Seepra-sarjan oppaan, nimittäin Sirkku Boströmin ja Tuula Kasasen Drinkkikirjan (1975, 2.p. 1977). Kirjan 375 drikkireseptiä eivät ole riittäneet edelliselle omistajalle, vaan jotain on puuttunut: takasivulle on kirjoitettu käsin Ampiaisen resepti. Kies'avita. Varsin muikeat kaupat oli yhteensä 50 senttiä kolmesta kirjasta: kahdesta Alivaltiosihteeri-opuksesta (ks. loppupää) ja John Lennonin hupailukokoelmasta John Lennon panee omiaan (1964, suom. 1964, tämä oli ties monesko painos 2007). Muistan, että vielä 90-luvulla nämä Lennonin kirjat – toinenhan on Hispanialainen jakovainaa (1965, suom. 1966) – olivat melkoisia harvinaisuuksia, vaikka ainakin tästä kirjasta oli kyllä useita painoksia. Tilanne taisi tasoittua vuosituhannen taitteessa, kun kirjoista otettiin pitkähkön tauon jälkeen uudet painokset. Katselin, että hyllyssäni olevan Hispanialaisen jakovainaan eka painos on kyllä edelleen kohtalaisen arvossaan, joku antikvariaatti pyysi siitä kolmea kymppiä. Tein myös yhdet hyvät sarjakuvakaupat. Kahdella eurolla lähti neljä 1970-luvun suhteellisen kelvossa kunnossa olevaa sarjisalbumia: Françoisin ja Georgesin 4 Ässää ja pyhä lehmä (1964, suom. 1973), 4 Ässää ja keskiyön kummitus (1965, suom. 1974), Bob de Moorin Barelli ja salaiset agentit (1973, suom. 1978) sekä Jean Gratonin Mic Vaillant: Le Mansin kummitus (1970, suom. 1974). 4 Ässää ja pyhä lehmä oli ensimmäinen kosketukseni em. sarjaan joskus noin 10-vuotiaana. Maalla taitaa vieläkin olla irtolehtipainos-kunnossa oleva alkuperäinen kappaleeni, oli kiva saada nyt ehjä luettavaksi. Muutkin osat sarjasta muistan lukeneeni lapsena ja minulla on ainakin joskus ollut kovakantinen versio sarjan ensimmäisestä osasta 4 Ässää ja Robinsonin saari. Lopuksi sitten humööriostokset, joita ei tällä reissulla niin hirveästi ollutkaan. Edellä mainitut kaksi Alivaltiosihteeri-kirjaa olivat ajatelmakokoelma Elämä edessä, niska takana (2004) ja Virallisuus sihisi hississä (2008). Vähän harvinaisempi, mutta sitäkin tarpeellisempi löydös oli kaksi Vaasan Jaakkoo -nimimerkin kirjaa Valiojutut (1938, tämä oli 2.p. 1952) ja eteläpohjan murteella laadittu matkakirja Vaasan Jaakkoo rapakon takana (1949). Tämä on taas niin tätä: edellisen kerran löysin Vaasan Jaakkoon teoksen joskus pari vuotta sitten – ja nyt niitä löytyy kaksi eri myyjiltä samalla kerralla. Jos kosmos haluaa kertoa minulle jotain, olisi kivaa jos se puhuisi selvemmin. Sellaista pari viikkoa sitten. Huomenna täytynee palata kirpputoreille, jos ei muuta niin kyselemään olisiko puutelistojani sittenkin näkynyt jossain. (3 Comments |Comment on this)
Saturday, March 17th, 2012
7:09 pm	Intiaaniseikkailuja, Pop-idoleja ja polkupyöräspefiä Silläkin uhalla että tulisin toistaneeksi itseäni, kerrotakoon että kävin sunnuntaina 4.3. jälleen ruoppaamassa Jäähallin ja Valtterin kirpputorit. Pari viikkoa on vierähtänyt, joten en enää niin kauheasti muista reissun yksityiskohtia, mutta annanpa palaa taas. Lopuksi luettelen jälleen humoristiprojektien löydöt. Tällä reissulla paloi rahaa. Heti ensimmäinen ostokseni olikin mittapuullani kallis, pistin 2 euroa haisemaan Stephen Fryn omaelämäkertaan The Fry Chronicles (2010). Sitten kun vielä olisi aikaa lukeakin tämä. Vanhaan Gummeruksen Poikain jännityskirjastoon kuului Eino Auerin kirja Hopeaperintö (1935). Nuorten romaani kertoo kahden suomalaispojan seikkailuista Kanadassa ja jo kannessa on lupaavasti konnamainen länkkäri retuuttamassa intiaania. Eino Auer (1898–1941) näkyy sekä kirjoittaneen että kääntäneen nuorten kirjoja ynnä olleen myös pakinoitsija. Hän kaatui jatkosodassa. Tältä reissulta ostin myös toisen "suomalainen seikkailee Amerikassa" -romaanin, nimittäin Erkki Rekimiehen Hannu Rautapaidan (1955). Tässä suomalainen Hannu lyöttäytyy mukaan kenraali Cortézin joukkoihin ja puhdistaa Meksikoa azteekeista. Tulevia eroottisen kirjallisuuden hankkeita silmälläpitäen ostin Hanneliina Seretin kolme pienoisromaania sisältävän teoksen Suhteellisia iloja (1993). Seret on pseudonyymi, jonka takaa löytyy kirjailija Olli Jalonen (s. 1954). Ihan täysin en pysty enää seuraamaan sitä ajatuksenjuoksua, jonka tuloksena ostin 20 sentillä Carl Rammin Taistelija-sarjassa ilmestyneen pokkarin Koston sokaisema (1984, suom. 1987). Oliko niin, että tässä sarjassa oli ilmestynyt jotain scifin puolelle lipsahtaneita jännäreitä? Saatoin ajatella niin. Huuhaa-hyllyni Maailmanloppu meni jo -osastoon päätyy vanhan kunnon Charles Berlitzin Maailmanloppu 1999 (1981, suom. 1982). "Meillä ei ole aikaa enää edes 20 vuotta", mainostaa takakansikin. Saiskohan rahat vielä takaisin? Ostin Jäähallilta myös hupaisan taskukirjan Rollareista Pressaan – Pop-idolit esittäytyvät (1973, suom. 1974). Alkujaan ruotsalaisperäinen kirjanen on ilmestynyt Otavan minipokkarit -sarjassa. Kirjasta voi olla oikeasti apua – aloin maksaa Spotifysta pari viikkoa sitten, joten tästä kirjasta voisi katsoa, minkä artistin kuuntelu on "in". Jäähallilta löytyi myös läjä vuosien 1971 ja 1972 Aku Ankkoja suhteellisen halpaan hintaan sekä Sarjakirjan 42 (Nakke Nakuttaja), joka maksoi 10 senttiä. Jaa, ostin myös Filatelisti-lehden vuoden 1996 vuosikerran – selailin pinkkaa ja myyjä kysyi, olinko kiinnostunut. Sanoin että olen, jos hinta on hyvin halpa. Sain sitten koko pinkan eurolla. Töissä oli juuri edellisellä viikolla ollut puhe pikkusotilaista, siis niistä yleensä toisen maailmansodan aiheisista sentin korkuisista muovisoltuista, joilla tuli leikittyä 1970- ja 1980-lukujen taitteessa. Usein leikkiin liittyi papatteja tai muita pienräjähteitä. Muistan, että minulta ei oikein pikkusolttujen hankinta onnistunut, sillä ensimmäinen pakkaukseni sisälsi ensimmäisen maailmansodan saksalaisia, siis sellaisia jolla oli se piikki päässä. Noloa. Nyt jatkoin vähän samalla linjalla, sillä ostin parilla eurolla avaamattoman rasian pikkuintiaaneja. Punanahkojen copyright on vuodelta 1990 joten mistään hirveän vanhasta keräilyasiasta ei ole kyse. Mutta pakko oli saada. Eniten rahaa reissulla meni kuitenkin postimerkkeihin. Yhteensä 20 euroa maksoivat yksi puuttuva suomalainen 1930-luvun punaisen ristin merkki, pieni kotelollinen amerikkalaisia sekä vuodelta 1883 peräisin oleva isokokoinen 2/6 shillingin brittiläinen merkki, jota olin ihastellut samalla myyjällä varmaan jo 5 vuotta sitten. Ja viimeksi edellisellä kirpparireissulla. Nyt pitäisi vielä löytää aikaa merkkeillä nämä paikalleen kokoelmaani. Seuraavaksi siirryin Valtterille. Ensimmäisiä ostoksiani oli Anna-Karin Elden piirroskokoelma Rikas, terve & onnellinen (2002, suom. 2003). Minulla taitaa olla jokin Elden kokoelma entuudestaan, muistaakseni nämä ovat ihan hupaisia. Ostamani kappale on ollut jonkun naishenkilön 30-vuotislahja – kolmikymppiset naiset taitavat itse asiassa olla näiden kirjojen kohdeyleisöä, en minä. Nyyh. Epämääräisenä kimppaostoksena hankin kolme nuortenkirjantapaista neljällä eurolla. Norjalaisen Elmer Hornin Pako Intiaanisaareen (suom. 1963) kuuluu käsittääkseni samaan sarjaan kuin kirjailijan Intiaansaari (1959, suom. 1963). Kirjailijasta en löytänyt netistä mitään kovin käyttökelpoista tietoa – en edes tämän nyt ostamani kirjan ilmestymisvuotta, sillä jostain syystä tämä on suomennettu tanskasta enkä pääse hakemaan alkuteoksella – paitsi että "Elmer Horn" on ilmeisesti pseudonyymi. Samaan kasaan kuului myös toinen intiaanikirja, ruotsalaisen Gustaf Bolinderin Intiaanirosvojen kynsissä (1937, suom. 1940). Kesti tovi varmistaa että kyse on samasta Gustaf Bolinderista (1888–1957), joka oli tunnettu etnologi ja tutkimusmatkailija. No, olisi se ollut melko iso sattuma, että olisi ollut kaksi samannimistä Etelä-Amerikan intiaaneista kirjoittavaa kirjailijaa, toinen etnologi ja toinen nuortenkirjailija. Hämäsi kun ruotsinkielisen wikin Bolinder-artikkeli ei maininnut lainkaan tätä nuortenkirjapuolta, ja Bolinder näyttää olleen varsin tuottoisa tällä saralla. Nuortenkirjasuomennoksiakin on kolme. Pinkan paras löytö oli suomalaisen sarjakuva-albumin isänäkin tunnetun Ilmari Vainion (1892–1955) satunäytelmä Sydämen avain (1938). Kirja on vieläpä kohtalaisen hyvässä kunnossa, joten kelvot kaupan tein. Valtterin viimeinen kirjaostos oli Bernard Fischmanin Tarina miehestä joka ajoi kymmenvaihteisella polkupyörällä kuuhun (1979, suom. 1979). Taitaa olla pisimmästä päästä suomenkielisiä romaaninnimiä, jos alaotsikoita ei lasketa. Jostain syystä tästäkään kirjailijasta ei löytynyt minkäänlaista tietoa netistä. Sen verran sain selville, että kirjailija on yhdysvaltalainen. Librarything väittää, että hän olisi kuollut 2007 ja jostain netin uumenista kaivoin tiedon että Bernard S. Fischman niminen – mikä siis on kirjailijan koko nimi, Bernard Fischmaneja on useita – 2007 kuollut henkilö olisi syntynyt 1922. Tässä taas näkee, kuinka netistä on aika vähän apua, kun selvittelee esimerkiksi 1970- tai 1980-lukujen kirjoja ja kirjailijoita. Tuntuu että jopa vähän vanhemmista tapauksista on helpompi googlata tietoa, ehkä vanhempaa kirjallisuutta kerätään tai harrastetaan enemmän. Joka tapauksessa Fischmanin kirja on pyöräilyaiheista spefiä, ajalta jolloin vaihdepyörät olivat kova juttu. Vähän samantapainen tapaus on joku vuosi takaperin kirpparilta ostamani Mike Sirotan romaani Bicycling through Space and Time (1991), jossa kaveri löytää 21-vaihteisestaan 22. vaihteen, jolla pääseekin sitten pitkälle. Polkupyöräaiheisesta spefistä pitäisi jonkun toki kirjoittaa vähintään gradu. Valtterilta löysin vielä kaksi ratsastavaa kindermunaukkelia, ilman heppojaan kuten aina. Taisin saada ne eurolla. Irikselle ostin lisäksi jotain randomii mangaa pienen pinon, kun sai suht halvalla. Ja sitten ne humoristit ja pakinoitsijat, sekä Jäähallilta että Valtterilta: Veikko Huovinen: Kukuskat (1993) ja Kootut teokset 4 (1985; Talvituristi (1965, 6.p) ja Lemmikkieläin (1966, 3.p); Seppo Hyrkäs: Tosimies ei torttuun tukehdu (1991, 4.p. 1991); Pirkko Kolbe: Piin parhaat 1975–1985 (2005); Vexi Salmi: Siniset mokkakengät (1993, 2.p. 1993); Jari Tervo: Pohjan hovi (1992, 6.p. 1999); Juha Vuorinen: Raskausarpia (2004) ja Pilven reunalla (2010). Huh, oli näissä kotiin kantamista! Ehkä ensi viikolla seuraavan kerran reissuun (Comment on this)
Saturday, February 18th, 2012
9:15 am	Sosialistisrealistista paleofiktiota Kierrätyskeskukselta Kuten edellisen postauksen lopussa tuli uhottua, piipahdin viime viikon tiistaina 7.2 katsomassa, olisivatko Matinkylän kierrätyskeskuksen valikoimat uudistuneet sitten viime käyntini loppusyksystä. Löytyihän sieltä kaikenlaista, varsinkin kun päätin että minulla on varaa ostaa kahden euronkin kirjoja. Etupäässä löytöni liittyvät humoristit-projekteihin, mutta pari muutakin kiinnostavaa asiaa lähti mukaani. Kierrätyskeskuksen ilmaispuolelta nappasin Neil Hardwickin Neilin tähteet eli Hardwick's Sauce -kokoelman (1988, 5.p. 1989). Luulen kyllä, että tämä kokoelma löytyy meiltä jostain, mökiltä tai maalta, mutta kun se ei mitään maksanut, otin mukaani. Olen tainnut sen joskus tuoreeltaan lukeakin. Eric Linklaterin romaania Kuussa tuulee (1944, suom. 1947) katselin useasti lapsena kirjastossa puntaroiden kehittymättömässä mielessäni, voisiko tämä olla scifiä. Sain kuitenkin kuvan että ei, joten lukematta jäi. Eric Linklater (1899–1974) saattaisi olla materiaalia tulevaan Salaiseen kirjaprojektiin nro 19, eli Ulkomaisiin humoristeihin. Tosin kirjailijan humoristisuuden aste on jäänyt vähän arvoitukseksi. Olen saattanut joskus teininä lukea hänen teoksensa Juan Amerikassa (1931, suom. 1943), tai sitten se jäi kesken. Suomenkielisen Wikipedian Linklater-artikkeli väittää, että kirjailijalta olisi suomennettu vain tuo löytämäni Kuussa tuulee – Fennican mukaan suomennoksia on viisi muutakin, tosin kaikki 1940- ja 50-luvuilta. Kuussa tuuleesta on painos vielä vuodelta 1980, se on varmaan se, jota lapsena ihmettelin. Hauska löytö oli Leena Lehtolaisen 11-vuotiaana kirjoittama esikoisteos Ja äkkiä onkin toukokuu (1976). Tämäkin ilmaishyllystä. Hassua, luulisi että tästä olisi edes euro pyydetty – mutta ilmeisesti hinnoittelija ei ollut osannut yhdistää 1970-luvun Tam Tam -pokkaria tunnettuun dekkaristiin. Ja vielä hilpeämpi ilmaiskirja oli Boris Oreshkinin Sankarin miekka (1978, suom. 1982). Nuorten kirja on nimittäin sosialistisrealistista paleofiktiota! Takakansiteksti todistaa väkevästi: Kiehtova, jännittävä seikkailuromaani ihmiskunnan historian alkuajoilta, jolloin alkukantaisen yhteisöjärjestelmän tilalle alkoi muodostua orjanomistusjärjestelmä – järjestelmä, joka ei enää perustunutkaan suvun kaikkien jäsenten tasa-arvoon... Kuvittelisin että kirja sopii kaikille dialektisesta materialismista kiinnostuneille 11–15-vuotiaille pojille ja tytöille. En löytänyt Oreshkinista enempää tietoa, vaikka maailmalla on useampia tuonnimisiä henkilöitä, mm. Luoteis-Venäjän Säteilyturvakeskuksen varajohtaja. Maksulliselta puolelta ostin kelpo pinkan humoristi-opuksia. Reppuuni päätyivät Simo Frangénin ja Pasi Heikuran Aito idiotia (2002), Veikko Huovisen Ympäristöministeri (1982), Jussi Kylätaskun Revari (1975), Arto Salmisen Lahti (2004) ja Jari Tervon Länä (2008), joka sisältää pienoisromaanin "Miljoona etunojapunnerrusta" Taksirengin rakkaus -kokoelmasta (1992) sekä romaanin Rautapää (1993). Hintahaitari oli euron ja 2,5 euron välillä, tuo Tervo oli kallein, ne aina ovat. Ulkomaisia humoristeja ajatellen ostin Giovanni Guareschin Aviomiehen totutusajon (1944, suom. 1967). Taisin lapsena Isä Camillo -kirjojen imussa lukea yhden tai kaksi näitä Guareschin muita humöörikirjoja. Hävisivät kyllä Camilloille. Loput ostokseni olivatkin sitten muita kuin romaaneja. Jotenkin sympaattinen pieni lastenkirjanen, Ralph Kellyn kirjoittama ja Walter Klettin kuvittama Satumaan Sirkusjuna (1955, suom. 1969) oli pakko ostaa, se maksoikin vain 20 senttiä. Mukava löytö oli Alison Bechdelin sarjisalbumi Lepakkoelämää (1992/1993, suom. 2000). Luin tämän muutama vuosi sitten uudestaan, kun arvostelin sarjan seuraavan osan. Olikin pakko lukea, sillä kakkososan tarina jatkuu jotensakin suoraan ykkösestä. Jos oikein havainnoin, sarjasta taisi tulla kolmonenkin ulos hiljan. Lopuksi valikoin isohkosta Portti-lehtien pinosta kolme 1990-luvun numeroa, jotka arvelin että puuttuvat meiltä. Puutelistani on valitettavasti puutteellinen Porttien osalta, täytyy tehdä asialle jotain. Ai niin, ostin reissulta myös pienehkön avaamattoman legorasian, joka sisältää tavallisia peruspalikoita. 1980-luvulta peräisin oleva rasia menee avaamattomat legorasiat -kokoelmaani. Avaamattomat legorasiat -kokoelmani on kokoelmistani se, joka ehkä eniten aiheuttaa epätoivoisia voihkaisuja lähipiirissäni. Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä viettää onnellista lapsuutta. (Comment on this)
Sunday, February 5th, 2012
4:21 pm	Spiritualismia, Breznev, itiökasveja sekä salaperäinen Pikku Teppo Ensimmäisenä vaalisunnuntaina tein taas tukevan Jäähalli + Valtteri -kierroksen, jolta palasin mukanani repullinen painotuotteita. Jälleen ostoksista läjä oli huumorikirjaprojekteja varten. Ne lopuksi. Ensimmäinen hankinta oli Mikko Ketolan ja Anssi Rauhalan sarjakuva-albumi Marian koodi (2006). En ehtinyt hypätä tämän Professori Anni Isotalon tutkimuksia -sarjan kelkkaan kun se alkoi, mutta voinen korjata vahingon joskus lähitulevaisuudessa. Kunhan saan käsiini loputkin osat. Tämä ensimmäinen osa maksoi vaivaisen euron neuvottelujen jälkeen. Olin reissussa jotenkin rahaini tunnossa, sillä lompakossani oli älytön määrä käteistä. Sitä oli kertynyt edellisenä torstaina kun myin On Suurten Muinaisten aika -kirjan kappaleita mafiassa. Siksipä vitonen tuntui pieneltä rahalta kahdesta vanhasta kirjasesta. Toinen niistä oli Mikko Vilkastuksen eli Karisto-kustantamon Väinö Hämeen-Anttilan toimittama Piloja ja pilakuvia 2, joka lienee vuodelta 1921. Pahaksi onneksi kappaleestani puuttuu alusta toistakymmentä sivua, minkä huomasin vasta muutama päivä sitten. Olisin minä tuon silti ostanut, mutta en ihan 2,5 eurolla kuitenkaan. Kirjanen on siis aikansa huumori- ja kuvasarjajulkaisu, joka ilmestyi kerran kuussa. Toinen kirjanen oli jos mahdollista, kovempaa kamaa, nimittäin Kansainvälisen Raamatuntutkijain seuran julkaisema Spiritualismia Raamatun valossa (1912, tämä oli 6.p. 1920). Alaotsikot puhuttavat: (Todistuksia siitä, että se on demonismia, pahojen henkiolentojen oppia) ja Mitä ovat "Henget vankeudessa" ja miksi ne ovat siellä. Törmäsin Jäähallissa myös uuteen ja täysin toimimattomaan kirpparimyynti-innovaatioon. Eräällä pöydällä oli lappu, jonka mukaan maksamalla 10 euroa sai valita vapaasti 10 esinettä pöydältä. Myyjät koettivat kovasti saada minuakin noudattamaan järjestelmäänsä, mutta ongelmana oli tietenkin se, että a) en missään nimessä halua ostaa sattumanvaraista ryönää b) juuri mikään pöydällä oleva ei ollut sellaista, että siitä olisi maksanut edes sitä euroa esineeltä. Lopulta ärtynyt setä suostui myymään minulle 50 sentillä ainoan minua pöydällä kiinnostaneen asian, Johanna Venhon nuorten fantasiaromaanin Okulus ja Omenamökin salaisuus (2006). Olen tämän lukenutkin, kun aikanaan kirjoitin Kotimaisia lasten ja nuorten kirjailijoita 5 -teosta (2008). Sama setä oli ilmeisesti ryytynyt huonoon myyntiin ja lämäsi minulle kaupanpäällisiksi vielä Kari Honkasen kirjan Suvun musta lammas (1987). Kirja vaikuttaa olevan elämäntarina genressä, jossa rikkinäinen nuori vetää viinaa, tekee rikoksia, joutuu vankilaan ja tulee uskoon. Kustantamona on vapaakirkollinen Päivä. Merkittäväksi kirjan tekee se, että alkusivuilla mainitaan että se on "ladottu magneettisesta tekstistä", mitä se sitten ikinä onkaan tarkoittanut. Mutta ärgh, nyt minulla on tällainen kirja ja siitä pitäisi päästä kunniallisesti eroon. Vaalipäivän kunniaksi ostin myös politiikan alan teoksen. L. I. Breznevin Poliittisia puheita (1975) kelvannee johdatukseksi syvempään politikointiin. Eikä maksanut kuin 20 senttiä. Viimeinen ostos Jäähallilta oli Christiansenin ym teos Itiökasvit värikuvina (1976, suom. 1982). Ostin sen tässä välissä jo käytännössä peruuntunutta Salaista Kirjaprojektia nro 20 ajatellen, mutta on se muutenkin kiva omata. Jäähallilla pysähdyin pitkäksi aikaa selaamaan postimerkkejä myyvän miehen kansioita. Ostinkin puolisen tusinaa suomalaista merkkiä 1930- ja 1940-luvuilta. Heh, satsissa olivat viimeiset puuttuneet 1940-luvun suomipostimerkit. Muistan kuinka 10–13-vuotiaana minulla oli tapana tilata kokoelmastani puuttuvia vanhoja suomalaisia postimerkkejä postiennakolla Tampereen Postimerkkipalvelu-liikkeestä. Tarkistin vanhasta postimerkkeilypäiväkirjastani, että vuoden 1982 jouluna olin vihdoin saanut hankittua kaikki 1950-luvun merkit. Seuraavaksi minun piti alkaa tilata 40-luvun postareita, olin tehnyt niistä listauksenkin merkkeilyvihkooni. Taisin muutaman merkin ostaakin – ainakin vuoden 1948 postimerkkinäyttelymerkin – mutta sitten keräilykiinnostukseni suuntautui englanninkielisen maailman merkkeihin. No, ei mennyt 30 vuottakaan niin sain kokoelman tältä osin täydennettyä! Jäähallilta jatkoin Valtterille. Ehkä itseäni ropauksen nuorempi sälli myi Tenavat-alppareita. Olisin saanut kokonaisen pienen laatikon niitä 2–3 eurolla, mutta tyydyin poimimaan joukosta ne kolme, jotka puuttuivat (Tenavat nro 10, 34 ja 40), plus alpparin Ressu ja hänen kaksitasonsa (1969, suom. 1971), joka minulla muistaakseni on, mutta huonompikuntoisena. Ei tämäkään kyllä priima ole. Olisihan koko laatikonkin voinut ottaa ja hankkiutua lopuista myymällä eroon, mutta oikeasti alpparit eivät olleet niin hyväkuntoisia, että olisi kannattanut. Näistä neljästä annoin euron. Nuorten toivekirjaston kirja halvalla -periaatteen vuoksi ostin Jarkko Juntin romaanin Ajomiina (1969). Kirja vaikuttaisi olevan merihenkinen nuorten jännäri, kuvittelisin että hiukan Väinö Riikkilän Pertsa ja Kilu -kirjojen tapaan. Miljöökin on sama, Kotkan seudun merialueet. Pertsa ja Kilu -kirjoja tuli kyllä aikanaan luettua ahkerasti. Jarkko Juntti näyttäisi olevan eversti evp. Heikki Tiilikaisen käyttämä salanimi, tosin tällä nimellä ei ole ilmestynyt muuta. Tiilikainen on suomentanut, toimittanut ja kirjoittanut koko joukon sota-aiheisia tietokirjoja viime vuosikymmeninä. Kiva löytö oli Paletin peukaloiset -sarjaan kuulunut pienikokoinen kirja, Pekka Alasen Pikku Tepon seikkailu (1948). Tai näin lukee kirjan kannessa. Nimiösivulla kirjasen nimi on Pikku Teppo ja hämähäkki sekä muita satuja. Kannet on varmaankin tuotettu eri puljussa kuin sisus, mikä selittänee virhettä. Vähän nuhjuinen kirja irtosi 20 sentillä. Kannessa mahdollisesti pikku Teppo ja jokin toinen lapsi lentävät antiikinaikaisen sotilaan kanssa valtavan kotkan selässä, taustallaan vuoria. Aika fantsun näköistä! Pekka Alasesta ei selvinnyt netin avulla mitään, täyskaimoja on ainakin 2–3 kpl. Fennicassa Pekka Alaselle on merkitty myös kaksi kaavoitusalan teosta vuosilta 1973 ja 1989. Voi olla että kyse on samasta henkilöstä tai sitten ei. Toinen löytämäni pikkukirja oli Seepra-sarjan opas Pyöräilemään (1976), alaotsikkonaan Retki-, kunto- ja kilpapyöräily. Heh, kansikuvassa pyöräilee sälli asusteissa, jotka eivät kyllä sovi mihinkään mainituista pyöräilyn lajeista: Jäpikällä on yllään levelälahkeinen harmaa miesten puku ja poolopaita. Ja tietenkin mahtavat pulsarit! Nyt jäin oikein miettimään, onko olemassa pyöräilylajia, jossa tuo asu olisi oiva. Ehkä kansallisissa Z-salamapartio-ajoissa? Löysin pari genrekirjaakin. Michael Gerberin Barry Trotter ja häpeämätön parodia (2001, suom. 2005) ja Barry Trotter ja tarpeeton jatko-osa (2003, suom. 2006) lähtivät mukaani euron yhteishintaan. Luulin itse asiassa omistavani näistä jo ensimmäisen ja ostavani sen siten scifikirjakirppisartikkeliksi, mutta ei. Itse asiassa luulin jopa lukeneeni ensimmäisen osan, mutta luultavasti ei sitäkään. Sekoitin kirjan saman kirjailijan Blarniaan (2005, suom. 2006). Viimeinen ei-humoristiostos oli Lasten ajatuksia joulusta (1979, suom. 1981). Kääntelin kirjaa pitkään kirppispöydän ääressä, se oli monella tapaa häiritsevä. Lopulta päätin ostaa sen – tingin hinnan 10 senttiin – Salaista kirjaprojektia nro 21 ajatellen. Jotenkin kahjo kirjaidea. Lasten ajatuksia joulusta? Mahtaisivatko lapset ajatella joulusta esim. että se on tosi mahtava juttu? Lopuksi vielä listaus humoristiostoksista. Neljä kirjaa ostin Valtterin antikvariaatista, jossa edelleenkin oli se mahtava "kaikki kirjat 1–2 euroa" -ale. Vitosen yhteishintaan lähtivät Staffan Bruunin Tuntematon tekijä (1993, suom. 1993), Hj. Nortamon Umme ja pimjä (1930), Jorma Ojaharju Maa kallis isien (1982) ja Sinikka Nopolan Topatut alamaiset (1991). Jäähallin ja Valtterin pöydiltä löytyivät vielä Ylkkärin ja City-lehden pakinoitsija Liisaleenan kokoelma Poikki ja pinoon (2003), Jorma Ojaharjun Merenkurkun merihirviö (1999), Mikko Rimmisen Nenäpäivä (2010, 3.p. 2010) ja Heikki Turusen Punahongan hehku (1982, kirjakerhop. 1983). Hmm. Kohta minulla on melkein kaikki Turusen romaanit, mutta samalla olemme alkaneet miettiä, onko hän kuitenkaan tarpeeksi humoristinen kirjailija Kotimaisiin humoristeihin. No, täytyy puntaroida sitä vielä. Symmetrian vuoksi suunnittelin uutta reissua tänäiselle toiselle vaalipäivälle, mutta päätin lykätä sitä viikolla. Voisi tosin piipahtaa tässä välissä kierrätyskeskuksella. (Comment on this)
Sunday, January 15th, 2012
5:54 pm	Jakke, Mirjami ja homeinen Humusavotta Vuoden ensimmäinen kirppariretki viime sunnuntaina suuntautui Jäähallille ja Valtterille – miellyttävä combo, etenkin jos on varustautunut retkeen suurella tukevalla repulla. Tuli meinaan sellainen täyteen tältäkin kierrokselta. Suurin osa ostoksista oli jälleen humoristi-kirjahankkeiden tarvemateriaalia – listaan ne taas lopussa. Mutta muutakin kannoin kotiin. Jäähallilta löytyi etupäässä noita tarvekirjoja. Ihan ensimmäisiä ostoksiani oli kuitenkin Kolmio-kirjan julkaiseman Palmu-sarjan vihkonen 16/1970. Ostin tämän puhtaasti kansikuvan vuoksi: Kannessa pari bikinipimua lojuu jahdin kannella välimerellisen hehkuvan auringon alla. Miksikö ostin? No siksi, että osan nimi on Vampyyrien sukua. Harvoin näkee Yön Lapsia yhdistettävän noinkin aurinkoiseen lomanäkymään! Teksti tuskin kuitenkaan on spefiä, kunhan vampyyreja on käytetty kielikuvan. Kansi voisi kuitenkin hengeltään sopia suunnittelun asteella olevaan Salaiseen kirjaprojekti 21:een. Kiva löytö oli hyväkuntoinen L. Valakiven (1892–1956) historiallinen nuorten romaani Jakke (1951), joka kertoo suomalaispojan seikkailuista löytöretkien aikaan. Valakivihän tunnetaan "suomalaisen Tarzanin" eli karhupoika Tarsan isänä. Muuten Valakivi kirjoitti lähinnä näytelmiä ja yhden scifiromaanin, Nuortuva maailma (1931). Huomasin tätä tutkiskellessani Fennicasta virheen: Nuortuva maailma puuttuu Valakiven kohdalta tietokannasta. Sen sijaan sen tekijäksi on merkitty Lahja J. Aalto, mikä olikin kirjailijan alkuperäinen nimi. Nuortuva maailma ilmestyi kuitenkin jo Valakiven nimellä. Jäähallilta nappasin mukaan, halvalla kun sain, Onerva Vartiaisen nuorten romaanin Tule mukaan, Mirjami (1968), lähinnä koska teos oli Nuorten toivekirjaston kirjoja, joita tapaan ostella milloin hinta on alle euron. Tämä maksoi 20 senttiä. Romaani kertoo köyhästä Mirjamista, joka lähtee uuteen oppikouluun. Vartiainen (s. 1933) näkyy olleen vihreiden ehdokkaana viime kuntavaaleissa Lahden suunnalla. Kiersin Jäähallin reilussa tunnissa ja siirryin sitten Valtterille. Tarvehankintojen lisäksi tein sieltä pari muuta löytöä. Colin Thompsonin nuorten scifiromaani Uusi Eeden (1999, suom. 2002) on mennyt ilmestymisaikoihinsa minulta ohi. Aloin juuri noihin aikoihin kirjoitella nuorten sf/f-kirjoista arvosteluja, mutta tätä ei tarjottu minulle arvosteltavaksi. Kiva spefilöydös oli myös skottilaisen George MacDonaldin (1824–1905) Phantastes (1858, tämä oli pokkaripainos 1981). MacDonald oli eräs modernin fantasiakirjallisuuden isistä, Tolkieniin ja Lewisiin voimakkaasti vaikuttanut kirjailija. MacDonaldin fantasiaa ei ole suomennettu, mutta kolme hänen historiallista romaaniansa kyllä. Viimeisiä löydöksiä oli Timo Raution Rokatessa roiskuu, osa II (2003). Rock-elämäanekdootit ovat keskimäärin mainiota luettavaa – muistan kirjoittaneeni arvostelun ensimmäisestä anekdoottikokoelmasta, mutta taisin lahjoittaa kirjan eteenpäin. Hassua kyllä, juuri viikko pari sitten tuli puhetta näistä anekdoottikokoelmista ja heti löytyi kirpparilta. Sitten ne humoristikirjat. Veikko Huovisen Koottujen teosten osa V (1985) oli hyvä löytö. Se sisältää teokset Kuikka (1963), Lyhyet erikoiset (1967) ja Mikäpä tässä (1969). Kuikka minulla taitaa olla entuudestaan, mutta kaksi muuta puuttuu. Kirja maksoi 50 senttiä. Tiedostin jokin aika sitten, että minun pitäisi kirjoittaa Jorma Ojaharjustakin pieni artikkeli humoristeihin. Saattaa olla että joku hänen kirjansa on mennyt ohi silmieni, kun en muistanut tätä. Nyt löytyi kirja Paremmassa maailmassa (1978, tämä oli 2.p. 1979). Maksoin kappaleestani 50 senttiä – hitto, nyt huomasin että kirjassa on tekijän omistus Sinikka Sokalle! Luulin jo, että Arto Paasilinnaa ei enää löytyisi, mutta löytyipä Kultainen nousukas (1982, tämä oli 6.p. 1982). Jari Tervolta taas vastaan tuli Koljatti (2009, tämä oli pokkaripainos 2010) ja Heikki Turuselta Turusen pyssystä (1988). Juha Vuorinen on ollut hankala tapaus hankkia kirppareilta. Kirjoja kyllä näkyy kaupan, mutta kirjailija on niin suosittu, että niistä pyydetään usein kohtuuttomia. Tosin minun kohtuuton on noin 2 euroa, pitäisi ehkä vähän rauhoittua. Nyt tuli kuitenkin vastaan kaksi Vuorista halvalla, Viimeinen suuri seikkailu (2003, 7.p. 2007) ja Vuorinen Unblogged (2009, 2.p. 2009). Ostin tällä reissulla myös Veikko Huovisen kirjan Humusavotta (1976), mutta jouduin valitettavasti heittämään sen menemään. Kirjassa tuntui niin paha homeen haju, että sain siitä oireita. Luultavasti home oli sukua kasvustolle, jota pesi talomme pohjassa olevassa sulkumontussa. Ainakin sain samanlaisia oireita. Täytyy vastedes nuuhkia kirpparikirjoja paremmin, tosin tämä kyllä haisi niin että huomasin hajun heti kun myyjä ojensi opuksen minulle. En enää vain viitsinyt perua kauppoja. Tällä reissulla löytyi sarjiksiakin. Korkeajännitys 10/1980 ja 19/80 irtosivat yhteensä eurolla. Saman verran kipale maksoin Masi-minialpparista nro 33 ja Sarjakirja nro 14:sta (Sarjakuvalehti). Muita, ei-painotuotteellisia löydöksiä olivat muun muassa kaksi Britains-ritariukkelia ja isohko muovigorilla kädelliskokoelmaani. Pitkästä aikaa löysin täydennystä myös pullonavaajakokoelmaani. Hartwall on ilmeisesti teettänyt joskus 1980-luvulla koko Vichy-tuoteperheestään pullonavaajat, sillä ostin jo kolmannen avaajan joka esittää vissypullonkorkkia, tällä kertaa Victor-merkkistä vettä. Ja jälleen luulin omistavani tämän jo, mutta kotona huomasin että aiemmin ostamassani pullonavaajassa Victor-korkin tausta on valkoinen, kun tässä se on turkoosihtava! Koetin perustella hinnanalennusta sillä, että olen Suomen ainoa pullonavaajakeräilijä, joten jos ostan tuplakappaleen, en voi käyttää sitä edes vaihtarina. Ei mennyt läpi. Toinen ostamani pullonavaaja mainosti Karjala-olutta ja näytti vanhemmalta. Puhtaasti nimen vuoksi ostin c-kasetin nimeltä Kokkeli Vekkulit. Kysehän on 1990-luvulla muistaakseni Pikku Kakkosessa esitetystä lasten kokkausohjelmasta. Mutta osuva nimi kuitenkin. Harmi, ettei sarjasta ole kirjaa, ainakaan en Fennicasta löytänyt. Sopisi tämäkin edellä mainittuu Salaiseen kirjaprojekti 21:een. Seuraavan kerran kirppareille ehkä vaalisunnuntaina, jos ehtii. (4 Comments |Comment on this)
12:55 pm	Kahtiajakautunut vuosi Vuosiraportti elämästäni, reilusti tammikuun puolella, kuten viime vuonnakin. Vuosi 2011 oli sanoisinko haasteellinen. Vuosi jakautui omituisesti tasan kahtia. Alkupuolen, kesäkuun loppuun asti, asuimme Saarniraiviossa home-evakossa. Nyt tuntuu kummalliselta että tuollainenkin vaihe oli – mutta muutamien kuukausien se rivarikolmio oli kotimme. Juuri kun kämppään alkoi asettua ja välitön pikamuuton aiheuttama kriisitunnelma alkoi hellittää, piti alkaa suunnitella muuttoa takaisin tänne Sunaan. Koko vuosi on mennyt jos jonkinlaisessa säädössä. Mutta ei tämä huonoa elämää ole ollut. Käynpä taas läpi erilaiset osa-alueet. Perhe-elämä. Kuten edellisinäkin vuosina, lapsista on ollut huolta. Veeran hoidot ja kuntoutukset ovat vieneet paljon aikaa ja energiaa, mutta toisaalta tyttö on myös päivättäinen ilonaihe. Teinien kanssa oli onneksi tasaisempaa, he kun alkavat olla jo aikuisia. Mukavaa oli, että Lauri asui täällä Sunassa syksyn. Työelämä. Kirjaprojektien määrä räjähti tänä vuonna. Viime vuoden lopussa olin Salaisessa kirjaprojekti 14:ssa [Suomalaisen scifin historia], nyt luettelossani on projekteja jo 21:een asti. Vuoden aikana valmistui projekti 15 eli Aivopeili, jota toimitin keväästä alkusyksyyn. Kesällä aloin kirjoittaa nuorten fantasiaromaania työnimellä Magian mestari, joka sai Salainen kirjaprojekti -numerokseen 16. Työ hieman pätki ja takkuili syksyn aikana, mutta käsikirjoituksen ensimmäinen kokonainen versio oli lähes valmis vuoden lopussa. Loppuvuodesta otin rinnalle projektit 17 ja 18 eli Kotimaisia humoristeja ja Kotimaisia pakinoitsijoita -teokset. Yllättäen kirjoitin vuonna 2011 myös kaksi antologioihin päätynyttä novellia, tosin melko keveällä otteella. Sain vuoden aikana myös liudan hylsyjä Salaisesta kirjaprojekti nro 7:stä, vuonna 2007 kirjoittamastani aikuisten scifiromaanista. Hylsyt ja muutamat muutkin palautteet olivat yllättävän samansuuntaisia: kirja toimisi paremmin nuorten romaanina. No hitto, taidan tehdä siitä sellaisen. Siis heti kun on aikaa. Muuten työelämä on mennyt pääosin kuten edellisinä vuosina. Osa-aikatyö Vihreässä Langassa jatkui. Sinänsä viime aikojen uutiset työpaikastani eivät ole mitenkään erityisen iloisia. Entiseen tapaan kirjoittelin myös kritiikkiä Hesariin, mutta en juuri muualle. Työantajien määrä on pudonnut, mutta se lienee johtunut siitä, että elätän itseäni entistä enemmän kirjojen kirjoittamisella. Harrastukset. Scifitouhut jatkuvat! Edelleenkin parasta stressinnollausta minulle on kaljailta scifiharrastajien seurassa, tai vielä parempaa, useampi kaljailta peräkkäin, mitä myös scificoniksi kutsutaan. No, on niissä coneissa myös muuta mukavaa. Välillä fandomissa tulee myös touhuttua hauskoja, kuten Neuvosto-Marvinia, joka oli alkukesän iso toimitusprojekti. Tänä vuonna kävin kahdessa conissa, Tukholman Euroconissa ja Turun Finnconissa. Molemmat lukeutuivat viime kesän huippuviikonloppuihin. Sekalaisia keräilyharrastuksiani olen jatkanut innolla. Postimerkkeihin tosin olen ehtinyt perehtyä vain pari kertaa koko vuoden aikana. Luin tänä vuonna noin 65 kirjaa, mikä peittosi hienosti kahden edellisen vuoden lukemat. Määrää toki nosti loppuvuodesta aloittamani hakuteosten kirjoittaminen. Omaksi huvikseni luin kokonaan vain yhden tai kaksi kirjaa – kaikkia muita lukemisiani motivoi jokin työrelaatioinen tavoite. No, minulla on vielä kesken 2–3 omaksi huvikseni aloittamaani kirjaa. Viimeisten kymmenen vuoden aikana ei ole ollut mitenkään epätavallista, että minulta kestää puolesta vuodesta vuoteen lukea omaksi ilokseni aloittamani kirja, kun työlukemiset ajavat koko ajan ohi. Kirjalliset ambiitsiot. Olen menneenä vuonna harkinnut vakavasti vapaaksi kirjailijaksi heittäytymistä, jo ihan käytännön syistä. Kirjaprojekteja on niin paljon, ettei muuhun työhön tahdo riittää aikaa. Ongelma on tietenkin tuttuputtu toimeentulo. Kirjasta saa noin yhden kuukauden palkan, mutta sen kirjoittaminen vie nettotyöaikaa ainakin 3-6 kuukautta, bruttotyöaikaa helposti tuplasti. Apurahat pitäisi saada pyörimään kunnolla, että yhtälö olisi mahdollinen. Mutta katsotaan nyt. Fiktion kirjoittaminen on kyllä liki hauskinta mitä tiedän. Olen nauttinut Magian mestarin kirjoittamisesta, vaikka työ onkin takkuillut. Suunnitelmissa on myös pari kolme uutta fiktioprojektia lähivuosille. Yleinen onnellisuus. Vaikka vuosi oli paikoin raskas, ei yleisessä onnellisuudessani ole ollut erityistä notkahdusta. Olen sillä tavalla onnellinen ihminen. (Comment on this)
Friday, December 16th, 2011
9:56 am	Kekkosianaa ja pöhnäpääosastoa Valtterilla Itsenäisyyspäivän ajanvietteeksi piipahdin Valtterilla. Ainakin aamupäivällä kirpparilla oli tavallista vähemmän ostajia, joten paikalla vallitsivat lievät ostajan markkinat. Ostinkin kauhean kasan kirjoja: ison repun täyteen ja vielä yhden muovikassinkin. Suurin osa ostoksistani oli huumoristi- ja pakinoitsijakirjoja, itse asiassa muita kirjaostoksia oli vain puolisen tusinaa. Lisäksi ostin kaltevahkon pinon opuksia myytäväksi ensi Finnconin scifikirjakirppiksellä. Kaikki oli taas niin halpaa, etten kehtaa luetella. Ensimmäisiä ostoksiani oli Jaakko Okkerin Urho Kekkonen vai paras kakkonen (1975). En muista lueskelinko tätä aikanaan Operaatio Kekkosta (2000) kirjoittaessamme. Luultavasti en. Jaakko Okker pitää ehkä ottaa mukaan pakinoitsijoita-kirjaan, mutta lopullista päätöstä ei muistaakseni vielä asiasta ollut. Tämä kirja ei varsinaisesti kuulune kirjamme alaan, mutta saatanpa sen lukea vanhana Kekkosianan harrastajana. Ewen Montagun Mies jota ei ollutkaan (1953, suom. 1954) kertoo liittoutuneiden hurjasta huijausoperaatiosta, jolla pyrittiin ujuttamaan saksalaisille vääriä tietoja Italian maihinnoususta vuonna 1943. Ostin kirjan lähinnä koska siinä olivat vielä siistihköt kansipaperit tallella ja lisäksi muistin lukeneeni tästä tapauksesta aikanaan Uskomatonta mutta totta (1978) -opuksesta. Luin tuon Valittujen Palojen ihmeopuksen joskus nuorena pöhnäpäänä kannesta kanteen toiveikkaana josko löytäisin siitä lisääkin kummitusjuttuja. Vähän samaa pöhnäpää-osastoa oli Leo Mellerin Huomispäivän maailma ilmestyskirjan valossa (1971, 2.p. 1971). Eihän tuollaisella nimellä varustettua kirjaa voinut jättää lojumaan. Päätyy huuhaa-hyllyyni. Älyttömän halvalla irtosivat Karin ja Karin sekä Jaakko Okkerin kokoelmat Ei voi olla totta! (1979) ja Muisto Urholle (1974). Jälkimmäinen pitänee lukea mahdollista Okker-artikkelia varten. Ja löysinpä vielä yhden Seepra-kirjankin, nimittäin Marjaleena Nordlundin Mausteoppaan (1970). Sitten listaus kaikista humoristeista ja pakinoitsijoista. Yhdeltäkin myyjältä ostin nipussa kuusi Paasilinnaa ja yhden Turusen – kohta alkaa keskeisimmät Paasilinnat olla kasassa, lähinnä puuttuu joitakin varhaisimpia ja aivan tuoreimpia kirjoja. Valtterin antikvariaattipuolella oli ale entisestäänkin hurjistunut, nyt alennukset olivat 50–90%, kaikki kirjat 1–2 euroa. Osa kirjoista onkin sieltä. Mutta tässä siis lista: Alivaltiosihteeri: Viralliset palat (2001), Arijoutsi: Kärsiskös puhutella (1955, 3.p. 1955) ja Terve menoa (1959), Seppo Hyrkäs ja Tommy Tabermann: Bryssä tulee! (1994), Simo Hämäläinen: Hirmuinen lumihenkilö (1994), Jussi Kylätasku: Mona-Liisa, rakkaudella (1978), Arto Paasilinna: Hirtettyjen kettujen metsä (1983, 8.p. 1984), Koikkalainen kaukaa (1987, 2.p. 1987), Volomari Volotisen ensimmäinen vaimo (1994), Kymmenen riivinrautaa (2001), Tohelo suojelusenkeli (2004, 2.p. 2004), Suomalainen kärsäkirja (2005) sekä Heikki Turusen Kaikkitietävän tasavalta (2000). Ostokelpoisia sarjakuvia ei jostain syystä tullut nyt yhtään vastaan. Sen sijaan ostin pienen hyllykön kindermunaperäisille tinaukkeleilleni ja kaksi Matchbox-lentokenttäbussia. Minulla on entuudestaan jo kaksi tällaista, mutta niissä on eri lentoyhtiöiden tarrat kyljessä. Vuonna 1977 suunnittelemani bussiyhtiön kalusto alkaa hiljalleen olla kasassa. On tärkeää, että elämässä on myös pitkän tähtäimen suunnitelmia. Mietinpä ehtisinkö vielä ennen joulua kolata jonkin kirppiksen – voi kyllä olla että en. Mutta tammikuussa sitten! (Comment on this)
Sunday, December 4th, 2011
7:56 pm	Avaruuslääkäri, outo Tarzan ja Taikaviitta Pari viikkoa sitten kiersin Jäähallin ja Valtterin kirpputorit. Löytyi taas erinäisiä kirjaprojektiopuksia, mutta myös muuta mukavaa. Mikään ei muistaakseni maksanut 50 senttiä tai euroa enempää. Aloitin kierroksen Jäähallin kirppikseltä. Ensimmäinen ostos oli Tyttöjen oma kirja 1957, jonka ostin uteliaisuuttani. Lapsena selasin maalla isäni vanhaa Poikien omaa kirjaa, muistaakseni vuodelta 1955. Nyt kiinnosti tietää millainen tämä sisarjulkaisu on ollut. Tässä näkyy olevan muun muassa venäläinen satu nimeltä "Baba Jagan voittaja". Ja kappas, tässä on toinenkin etninen satu, egyptiläinen "Viisauden Jumala Thoth'in kirja". Olisikohan niin, että fantastista tai satumateriaalia oli enemmän tässä tyttöjulkaisussa? En muista että Poikien omassa kirjassa olisi ollut tällaista kamaa. Toisaalta muistikuvani siitä ovat hatarat. Kiva löytö oli Tomi Kontion Maan veli (2005), minulla oli entuudestaan trilogian kaksi aiempaa osaa. Harry Harrisonin Avaruuslääkärin (1970, Suom. 1988) taas olin ostamassa mielestäni täysin ensi kesän scifikirjakirppistä varten. Kotona sitten ällistyksekseni huomasin, ettei minulla olekaan tätä hyllyssäni. Jos Avaruuslääkäri olisi suomennettu 5–10 vuotta aiemmin, olisin varmaan lukenutkin sen. Vuonna 1988 olin mielestäni aivan liian vanha koskemaan mihinkään nuorten-alkuiseen kirjallisuuden saralla. Aivan sokkona, mutta halvalla (20 senttiä) ostin Kalman Mikszathin kirjan Taikaviitta (1889, suom. 1917). No, vaikutti kirjan nimikin ostopäätökseen. Teos ei liene genreä, vaan pikemminkin historiallinen romaani. Kalman Mikszath (1847–1910) oli aikanaan varsin tunnettu unkarilaiskirjailija, jolta on suomennettu seitsemän muutakin teosta, tosin viimeisin 1935. Jäähallilta löysin myös kaksi Paasilinnaa Humoristit-kirjaa varten: Rovasti Huuskosen petomainen miespalvelija (1995, tämä oli kirjakerhop. 1996) ja Maailman paras kylä (1995, 10.p. 2000). Valtterin ostokset jäivät hiukan niukemmiksi. Vanhan kirjallisuuden hintaopas IV (2000) oli näppärä löytö, jolle on käyttöä muun muassa tulevassa Salaisessa Kirjaprojektissa numero 20. Lisäksi löysin yhden tai oikeastaan kaksi Veikko Huovista Humoristeja varten: Koirankynnen leikkaaja (1980) ja Siintävät vuoret (1959), jotka realisoituivat kätevässä kirjakerhoyhteislaitoksessa (1981). Ostin myös Valtterin antikvariaatista eurolla Arto Paasilinnan Aatamin ja Eevan (1993, kirjakerhop. 1994). Vielä jonain päivänä käyn kirpputorilla, enkä löydä yhtään puuttuvaa Paasilinnaa. Sarjakuvia löytyi molemmilta kirpputoreilta, mutta en enää juuri muista mitä miltäkin. Halpoja olivat joka tapauksessa. Mukaani tulivat muun muassa Sarjakirja 79 (Tom & Jerry), Viidakon korkeajännitys 5/1977, ja Hämähäkkimies 5/1991. Ostin myös oudon Tarzan Keräilykirjan, jossa näkyy olevan vuoden 1980 Tarzan-lehden numerot 2, 5, 8, 9, 10 ja 4. Siis tässä järjestyksessä. Ihan kuin joku olisi lätkinyt kaikki satunnaiset Tarzan-numeronsa tuolta vuodelta yksiin kansiin. Mikähän moisen julkaisun tausta tahi idea on? Kirja näyttää siis hyväkuntoiselta, ei sellaiselta, josta on välistä kiskottu lehtiä irti. Tältä reissulta taisin ostaa huokealla Karin piirroskokoelman Kansa Urhokas (1967), jonka jo pistelin iltalukemisena. Järkyttävä löytö, mutta aivan pakollinen ostos oli Suomen mahdollisesti huonoimman sarjakuvalehden Toni Ponin ensimmäinen numero (1/91) – kaikkiaan lehteä tuli kolme numeroa, tämä ensimmäinen jaettiin ilmaisjakeluna jokaiseen talouteen. Lehdelle on omistettu kokonainen ketju Kvaak.fi:ssä. Suosittelen lukemaan, lehden tarina on, kuinka sen nyt sanoisi, lievää hybristä sisältävä. Painotuotteiden lisäksi ostin pari pikkuautoa, melko varhaisen Matchbox-paloauton ja Tomte Laerdal -lavajeepin, jonka lavalla istuskelevalta tyypiltä puuttuu valitettavasti pää. Muuten hieno. Löysin myös vanhoja Lego-puita, tai oikeastaan yhden puun ja kolme pensasta. Malli on 1970-luvun alusta. Painotuotteisiin taas voisi lukea Pelle-Petteri Avaruusperheet -pelikortit, jotka näkyvät olleen Oululaisen Reilu -tuotemerkin mainostavara. Valitettavasti kortit eivät ole scifiä, mukana on vain yksi astronautin perhe. Huijausta on siis. Hännänhuipuksi ostin vielä kolmella eurolla tusinan postimerkkejä, lähinnä minulta puuttuvia 1930- ja 40-lukujen juhlamerkkejä. Sellaista! Seuraavan kerran reissuun ehkä itsenäisyyspäivänä, ainakin Valtteri on tiemmä auki. (Comment on this)
Sunday, November 27th, 2011
12:45 pm	Kirpputorilla Jennings ja kierrätyskeskuksella Z-salamapartio Isänpäivän (13.11.) kunniaksi lähdin sitten Valtterille. Edellinen Valtteri-kierros oli melko vähäsaaliinen, mutta tällä kertaa löytyi kaikenlaista kivaa, tosin jälleen enimmäkseen humoristi- ja pakinoitsijahankkeiden materiaalia. Mutta kerronpa muut ensin. Kirjat olivat taas halpoja, noin 50 senttiä kappale, usein allekin. Anthony Buckeridgen (1912–2004) Jennings luonnontieteilijänä (1969) oli esimerkiksi mukava löytö. Jennings-kirjat kuuluvat lapsuuteni mukaviin lukumuistoihin (joita on paljon). Kirjat ovat kuin Harry Pottereita ilman magiaa, siis kertomuksia englantilaisesta poikien sisäoppilaitoksesta. Sain Jennings-kokoelmani alun, noin puolisen tusinaa osaa, joskus vuosien 1979 tai 1980 kieppeillä tuliaisina Keravalta. Äitini osti ne minulle paikkakunnan divarista jollain kyläreissulla siskonsa luo, joka tuolloin asui seudulla. Saatoin lainailla muutaman Jenningsin myös kirjastosta. Siitä minulla ei ole varmuutta, olenko lukenut tämän nyt ostamani Jenningsin. Fennican mukaan Jenningsejä ilmestyi suomeksi 11 romaania, lisäksi sarjan ensimmäinen osa ilmestyi englanniksi "tekijän luvalla lyhennettynä" Helppoa ja hauskaa -englanninkieliset koulutekstit - sarjassa. Buckeridge kirjoitti Jenningsejä kaikkiaan 25 kappaletta. Ensimmäistä romaania Jennings koulussa (1950, suom. 1965) edelsi kahta vuotta aiemmin ilmestynyt kuunnelma. Viimeinen sarjan osa ilmestyi 1994. Suomennokset käsittävät nopean tarkistukseni mukaan alkuperäiset 11 ensimmäistä Jenningsiä, mutta järjestys ei ole täsmälleen sama: sarjan viides kirja Jennings' Diary (1953) ilmestyi meillä kahdeksantena (Jenningsin päiväkirja, suom. 1969) mikä sotki järjestystä hieman, viides kirja oli alkuperäissarjan kuudes ja kuudes kahdeksas. Ja tämähän on kiinnostavaa, huom. Jenningseistä vielä sekin, että kuulin juuri radiosta, että Jari Tervon ensi kosketuksia kirjallisuuteen olivat em. sisäoppilaitosromaanit. Muheva löytö oli myös Robin Hobbin Narrin kohtalo (2004, suom. 2006). En koskaan oikein päässyt ensimmäisen osan alkua pidemmälle tässä Lordi Kultainen -trilogiassa, mutta ehkä voin antaa sille joskus uuden mahdollisuuden – kunhan löydän jostain kakkososan hyllyyni. Tämä tukeva kovakantinen jötikkä kirjaksi lähti mukaan puolellatoista eurolla. Muut Valtterin ostoksekseni olivat pikkukirjoja. En voinut jättää ostamatta hyväkuntoista TV-Dekkari -sarjan Columbo-pokkaria Murhan käsikirjoitus, kirjoittajana Lee Hays. Maksoi kokonaiset 20 senttiä. Saatan haalia TV-Dekkarit kasaan, ne voisi kyyttiä mökin pokkarikirjastoon toivottavasti joskus saapuvaa löysäohjelmaista kesää varten. Pitkästä aikaa ostin myös kaksi Seepra-kirjaa, Lee Su Janin Kiinalaisen keittokirjan (1962, suom. 1970) ja Marja-Liisa Alangon Salaattikirjan (1978). Kiinalainen keittokirja näkyy olleen ahkerassa käytössä: Sen välissä on liuta lehdistä leikattuja kiinalaisen ruoan reseptejä, jotka fonteistä päätellen ovat 1980-luvulta. Välistä löytyi myös varmaankin kirjanmerkkinä käytetty kukkalähetyksen onnittelukuori, joka on peräisin liikkeestä nimeltä Nuijan Kukka ja Kemikalio. Hilpeää nimeä selittää se, että liike on sijainnut Lappeenrannan Nuijamiestenkadulla. Löysin myös piskuisen Tenavat-kirjasen Epun sanomat (1971, suom. 1971). Joillakin näistä Tenavat-kuvakirjoilla lie jonkinsortin keräilyarvoa, mutta ei ilmeisesti tällä erityisemmin. Huuto.netissä näkyy maksaneen 2,90 e. Maksoin omastani 30 senttiä, mutta kirja on hiukan haalistunut. Humoristi-kirjoja varten löytyi tältä reissulta seuraavat opukset: Stefan och Staffan: Tänker högt (2004), Risto Karlsson: Hymytön kuolema (1980, 2.p. 1980), Arto Paasilinna: Rietas rukousmylly (2007), Heikki Turunen: Soakkunoita (1979, 2.p. 1979). Lisäksi ostin Valtterin antikvariaatista (edelleen 50 % ale) Aapelin viimeiseksi jääneen romaanin Pekko, runoilijan poika (1965) – jonka ehdin tässä välissä jo lukeakin – ja Pekka Lounelan pakinakokoelman Iloinen nuori mies (1961). Nämä maksoivat sentään euron ja puolitoista. Muutamaa päivää myöhemmin tein pitkään suunnittelemani reissun Matinkylän kierrätyskeskuseen. Vierailin siellä joskus kesällä ja ällistyin kirjojen määrää ja hintaa. Nyt oli tarkoitus hankkia halpoja kirjoja humoristiopuksia varten. Pari muutakin kirjaa lähti mukaan, sille nyt ei voi mitään. Kierrätyskeskuksen melko mittavasta ilmaiskirjahyllystä nappasin kolme kirjaa. En muista olenko koskaan lukenut Mark Twainin Prinssiä ja kerjäläispoikaa (1881, suom. 1908, tämä oli 2. suom. laitos 1951). Luin kyllä lapsena ja teininä paljon Twainia. Jostain syystä kirja ei ole jäänyt mieleeni, vaikka tästä on painoksia 1990-luvulle asti. Samaan nollan euron hintaan irtosi Juhani Peltosen Natalian kanssa (1981). Peltonen ei ole nakkejani humoristit-kirjassa, mutta muuten suosimiani kirjailijoita. Sen sijaan humoristit-nakkejani on Simo Hämäläinen. Löysin ilmaishyllystä hänen esikoisteoksensa Kuuma peruna (1972) ja ehdin jo lukaistakin sen. Mukavalla tavalla napakka dekkari, jossa on paljon ajankuvaa 70-luvun alun Helsingistä, etenkin hippien suosima Perunatori nousee esiin. Kirjassa on tiettyä tragikomiikkaa, vaikkei sitä humoristisena voi pitää. Eniten kävi hymyilyttämään se, että nuoriso tässä kirjassa puhuu jotensakin yksi yhteen kuten Z-salamapartion kohtaamat hipit Studio Julmahuvissa! Kirjassa esiintyy myös opiskelijatyttö nimeltä Tarja Halonen, mutta yhtymäkohdat nykyiseen tasavallan presidenttiin lienevät sattumaa. Kierrätyskeskuksessa erityinen kohteeni oli sen laajat yhden euron kirjojen laarit. Niistä löytyikin enemmän ostettavaa. Bo Carpelanin scifiromaania Myöhäiset äänet (1971, suom. 1974) olen jo pitkään odottanut tulevaksi halvalla vastaan, sillä Carpelanin kirjoja kyllä näkee kirppiksillä. Odottelen innolla tämän lukemista joskus tulevaisuudessa, 1970-luvun scifi on jollain kierolla tavalla aika kiinnostavaa. Jostain syystä euron laareihin oli sijoitettu myös hyväkuntoinen Frederik Pohlin Avaruuden portti (1977, suom. 1981). Kirja oli paremmassa kunnossa kuin viisi vuotta sitten kirjamessuilta ostamani kappale, joka menee sitten ensi kesänä scifikirjakirppikselle. Muut ostokseni olivat sitten humoristeja ja pakinoitsijoita: Aapelin Timonen ja muita tuttavia (1963), jonka jo luinkin, Arijoutsin Hyvästi kuusisemme (1948), Staffan Bruunin Ajatolla Veikko (1995, suom. 1995) Veikko Huovisen Lentsu (1978, tämä oli kirjakerhopainos 1978) ja Ihmisten puheet (1955, 3.p. 1955). Viimeisimmän ostin kierrätyskeskuksen "normaalihintaisten" kirjojen hyllystä, joten se maksoi vähän enemmän, 1,5 euroa. Suosittelen kyllä Matinkylän kierrätyskeskusta kaikille! Myytäviä kirjoja on pienen kirjaston verran eivätkä hinnat huimaa päätä. Esimerkiksi luultavasti lähes kaikki minulta puuttuvat Paasilinnat olisivat olleet tarjolla 2 euroa kappale – mutta en vielä ostanut, koska Paasilinnoja löytää niin helposti kirppareilta vähän halvemmalla. Kierrätyskeskuksessa on myös fantasiahylly, jossa oli runsaasti englanninkielistä pokkaristoa. Joukossa oli suomenkielisiä kirjoja, mutta hinnat olivat antikvariaattitasoa, tosin selkeästi halvasta päästä, monet 5–10 euron haarukassa. Jokunen WSOY:n ja Kirjayhtymän scifisarjojen kirjakin taisi olla tähän hintaan, mikä on jo halpaa. Ehkä olisin voinut ostaa scifikirjakirppikselle jokusen, mutta budjettini oli rajattu. Siinäpä kaksi raporttia yhden hinnalla! Vielä on raportoimatta viime viikon sunnuntain reissu, tulossa lähiaikoina. (Comment on this)
Saturday, November 12th, 2011
12:36 pm	Rekkakuskeja ja tuntematonta spefiä Raportoinpa tässä pois alta liki kuukauden takaisen reissun Jäähallin kirppikselle ja Valtterille. Kyse oli siis sunnuntaista 16.10. Enää en kauheasti reissun yksityiskohtia muista. Ostin kaikkiaan 15 kirjaa, joista 11 humöörikirjaprojekteja varten. Kirjojen hintahaarukka asettui viiden sentin ja euron välille. Jäähallilta mukaani päätyi kolme ei-humoristiprojektien opusta. Isaac Asimovin The Complete Robot (1982, tämä oli pokkaripainos 1984) -kokoelman ostin, koska arvelin että se olisi hyvä olla hyllyssä. Tätä kirjaa ei ole suomeksi, vaikka kokoelman Robotit (1985) esitetään olevan suomennos siitä. Robotit sisältää kuitenkin vain 11 novellia, kun taas alkuteoksessa on peräti 31 kertomusta. Käsittääkseni kaikkia Asimovin robottijuttuja ei ole ylipäätään julkaistu suomeksi, vaikka hänen novellejaan aika paljon onkin antologioissa ja sf-lehdissä. Jyrki Kiiskisen Kaamos (1997) ei ole päässyt Vainikaisen etc spefibiblioon, vaikka takakansiteksti kyllä vähän spefahtaa minun mielestäni: Kaamos on ruumiinavaus eräästä historian jaksosta, jolloin mikään ei tuntunut olevan mahdotonta. Arkeologi joutuu muinaisen käsikirjoituksen lumoihin ja pakenee se mukanaan. Takaa-ajettuna, piilopaikkojaan vaihdellen hän uppoutuu vuosiksi sen selvittämiseen. Vitkaan tuntematon kieli luovuttaa salaisuutensa; esiin kehkeytyy tarina yltäkylläisyyden kulttuurista, kellojen ja vauhdin ajasta. Kun se päättyy arktisen myytin jylhään toteutumiseen, kirjoittajan, tuhatkaksisataa vuotta sitten eläneen antikvariaatinpitäjä Edgarin ja hänen tulkitsijansa kohtalot kietoutuvat toisiinsa. (--) Vähän googlailin ja tulin kyllä siihen tulokseen että scifiä tämä on. Ideana on toki kuvata nykyaikaa, mutta se tehdään tulevaisuudesta käsin. Ehkä romaani pitäisi lisätä Vainikaisen etc biblioon, kirjailijan tätä edeltävä teos Suomies (1994) siellä onkin. Vahvasti vaikuttaa että Anneli Toijalan Silkkikengät ja höyhenviitta (1991) kuuluisi myös spefibiblioon. Kirja näyttäisi olevan sijoitettu fantasiamaailmaan tai kuvitteelliseen menneisyyteen ja lisäksi siinä on "kuusivarpaisiksi" kutsuttuja olentoja. Suomen nuorisokirjailijoiden matrikkelissa kirjailija itse määrittelee teoksen "saturomaaniksi" joka kirjoittamisajankohdan huomioon ottaen käy kyllä synonyymistä fantasiaromaanille. 1980-luvulla esimerkiksi Le Guinin Maameri-tarinoita markkinoitiin saturomaaneina. Ehkä tuo satu-sana on hämännyt biblionpitäjiä, sanoisin että nuorten fantasiaa on tämä. Valtterilta ostelin muutaman kirjan, mutta ainoastaan saksalaisen Fred Fisherin Rekkakuskit-sarjan pokkari Täyttä vauhtia turmioon (1984, suom. 1986) oli muuta kuin humoristiostoksia. Mutta siis luitte oikein: Rekkakuskit-sarja. Kyse on siis pokkarisarjasta, jossa seikkailevat rekkakuskit. Kyse on sarjan seitsemännestä pokkarista, joten ihan pienestä kokeilusta ei ole ollut kyse. No, näyttäisi että näitä on tullut suomeksi kaikkiaan kahdeksan vuosina 1985–86. Maksoi mahtavat viisi senttiä ja päätyy kesämökin pokkarikirjastoon. Jäähallilta ja Valtterilta ostin seuraavat kirjat Kotimaisia humoristeja ja -pakinoitsijoita varten: Alivaltiosihteeri: Se virallinen tarina (1999), Veikko Huovinen: Kylän koirat (1962, 6.p. 1990), Eeva Nikoskelainen Hytösen oireyhtymä (1996, 5.p. 2001) ja Ylilääkäri Männikkö ja hallittu tulosjohtaminen (1999), Arto Paasilinna: Ulvova mylläri (1981, 7.p. 1990), Heikki Turunen: Simpauttaja (1973, kirjakerhop. 1974) ja Kivenpyörittäjän kylä (1976, kirjakerhop. 1977). Valtterin divarissa olivat kaikki kirjat puoleen hintaan, joten sieltä nappasin vielä Arijoutsin kokoelmat Kolmesta poikki (1947), Melkein Afrikassa (1949) ja Älä hikeenny (1957) sekä Tiituksen parhaat (1963, 2.p 1964). Nämä divariostokset maksoivat euron kappale, mitä olen pitänyt viitteellisenä ylärajana näitä kirjaprojektikirjoja hankittaessa. Ostin myös jokusen Masi-alpparin ja Scott Adamsin Dilbert-kokoelman When Body Language Goes Bad (2003). Ja taisin löytää pari manga-pokkaria Irikselle. Lisäksi muistelen että yksi muoviapina päätyi kädelliskokoelmaani ja olikohan se tämä reissu, kun löysin Britains-lännenukkelin. Taisi olla. Huomenna ajattelin tehdä koko lailla saman kierroksen isänpäivän kunniaksi, siksi tuo aloitusvirkkeen "pois alta" -ilmaus. (Comment on this)