Below are the 20 most recent journal entries recorded in sisatto's LiveJournal:

[ << Previous 20 ]

Sunday, November 1st, 2009
4:59 pm	Mainos, lokakuu taannehtivasti ja pieni kirppariraportti Aivan alkuun kaupallinen tiedoite. Naurudirektiivi on ulkona! Kun harkitset vitsikirjan ostoa – valitse Naurudirektiivi! Se mainonnasta. Ensi viikon mafiassa saattaa olla pari tekijäkappaletta myynnissä. Samoin jos joku haluaa Eroticaa, Kummitusten luokkaa, Pihlajanorsua tai Napapajua, niitäkin löytyy. Lokakuu oli äärikiireisä. Kuukauden toinen viikonloppu meni sukuloidessa Sisätössä ja kolmas viikonloppu Sweconissa Tukholmassa. Ruotsalaisten scificonissa oli erittäin hauskaa: tilat olivat mukavat, paikalla noin 175 scififania (joukossa 14 suomalaista) ja olut paikan baarissa halpaa. Ja kirjatkin olivat halpoja. Sweconin kirjamyyjäisistä tarttui mukaan tusinan verran kirjoja ja SF-bokhandelnista jokunen sieltäkin. Oli kiva huomata, että Veera on aika matkahelppo lapsi. Vaikka reissuun kuului kaksi laivayöpymistä ja kaksi hotelliyötä, kaikki sujui hyvin. Sweconista päästyä alkoi sitten kirjamessuhulina. Messuilla oli jälleen hauskaa, mutta aika uuvuttavaa. Oma lisänsä viikonloppuun toi Suomessa toistamiseen käynyt Hal Duncan, joka taas koetti juoda suomalaista fandomia pöydän alle. Kaiken tämän kiireen vuoksi Salainen Kirjaprojekti 12 eli nuorten fantasiaromaani, työnimeltään Postimerkkien maa, on käytännössä ollut telakalla lokakuun ajan. Ehdin kirjoittaa sitä parina päivänä kuun alussa ja seuraavan kerran tämän viikon torstaina ja perjantaina. Sain tekstin kuitenkin hyvään jamaan syyskuussa: yli puolen välin. Ajattelin paukuttaa loput tässä kuussa nanowrimohenkisesti. Tavoite on vielä noin 12 000 sanaa tai 100 000 merkkiä. Tänään ehdimme piipahtaa kirpparillakin. Kohteena oli Jäähallin kirppis, jonne pääsimme suhteellisen myöhään, vasta puolen päivän hujamissa. Joitain hankintoja tuli tehtyä. Nimimerkki Ollin alias Väinö Nuortevan parhaiden pakinoiden kokoelma Hyviä tuloksia vähällä vaivalla (1989) maksoi 50 senttiä. Olen ottanut tavaksi ostella Ollin kokoelmia kun vastaan tulee. Toinenkin ostokseni oli sarjassa klassisia kotimaisia populaarikirjoittajia: Outsiderin mukana Egyptissä (1954) maksoi euron. Hauskaa että nimimerkki oli niin tunnettu, että sillä saattoi tehdä myös matkakirjoja. Muut hankintani olivat sarjakuvia. Olin ällistynyt kun löysin kahdelta eri myyjältä tuoreita Nemi-albumeita: Kesän taikaa (2009) ja Piikikäs prinsessa (2009) maksoivat 50 senttiä ja euron. En muistaakseni ole aiemmin Nemejä kirppareilla edes nähnyt. Näiden lisäksi kassiin päätyi Sarjakirja 29 (Pikku Riku), 50 sentin kohtuuhintaan. Sunnuntain saaliiseen kuului vielä pari astronauttimuoviukkelia ja muutama duploäijä. Ihan mukava reissu, vaikka olisi tietty pitänyt startata vähän aiemmin. Eiliset Pekan synttärikaljoittelut Kallion suunnalla verottivat kuitenkin virkeyttä, vaikka kaukaa viisaana lähdin jo viidennen kaljan jälkeen. Siinä tämänhetkisimmät kuulumiset. Olisi kiva kirjoitella kirjoittamisesta lisääkin – mutta jotenkin on koko ajan paine käyttää kirjoittamisesta kirjoittamiseen aiottu aika, öö, kirjoittamiseen. (Comment on this)
Monday, October 5th, 2009
11:06 pm	Kyltymätöntä ydinvoimaa Myyrmäki-hallista Vaihteeksi taas taannehtivaa kirppariraporttia, olen kirjoitellut tätä pätkittäin viikon ajan. Nyt kun lojun kotona potemassa nuhakuumetta, tuli vihdoin aikaa viimeistellä bloggaus. Syyskuun viimeisenä sunnuntaina kävimme pikaisesti Myyrmäki-hallin kirpputorilla. Ehdimme kierrellä kirppistä suunnilleen sen viimeisen aukiolotunnin. Tällä oli seurauksensa. Parhaat löydöt oli ehkä tehnyt jo joku muu, mutta toisaalta se mikä oli jäljellä ei maksanut juuri mitään. Päädyin ostamaan 11 kirjaa, jotka yhteenlaskettuna maksoivat 2,65 e. Vain yksi kirja maksoi 50 senttiä, muut olivat sen alle ainakin kauppaneuvotteluiden jälkeen. Tuon kalleimman ostin heti ensimmäisenä: R. A. Salvatoren Lohikäärmeensurmaajan paluun (1995, suom. 2004) ostin ainoastaan Hiltusen kansikuvan vuoksi. Ajattelin aluksi trokata kirjan ensi vuoden Finnconin scifikirjakirppiksellä, mutta saattaa se hyllyynikin jäädä. Margaret Batchelorin Morvennan suojatti (1912, suom. 1920, tämä oli 3. p. 1954) päätyi mukaan, koska nimi ja vähän kansikin vaikuttivat genrehtävältä ja kirja kuului Nuorten toivekirjastoon. Ei teos ilmeisesti genreä ole, vaan tavallinen tyttökirja. Kirjasta tai kirjailijasta ei juuri löytynyt netistä tietoa, paitsi että kirjailijan syntymävuosi on 1884. Muuta häneltä ei ole suomennettu. Taisin ostaa tämän samassa 50 sentin paketissa Tony Koltzin Valitse oma seikkailusi -kirjan Vampyyrien maa (1984, suom. 1986) kanssa. Pari tyttöä myi useita laatikollisia kirjoja periaatteella "vie pois mihin hintaan haluat". Joukossa oli aika paljon englanninkielisiä dekkaripokkareita 40–50 vuoden takaa. Jäivät kuitenkin sinne, kun en sellaisista tiedä. Poimin lopulta neljä kirjaa euron yhteishintaan, vähän epäselvin perustein. Hannu Salaman Joulukuun kuudennen (1968) olen joskus lukenutkin. Kait. Kirja oli lähes hyvässä kunnossa ja ensimmäinen painos, kaiketi se siksi tarttui mukaan. Erle Stanley Gardnerin Murhaajan äänessä (1933, suom. 1949) taas oli hieno kansi. Nyt kun tutkiskelin, mitä olin ostanut kävi ilmi, että tämähän on ensimmäinen Perry Mason -romaani. Teoksen suomennoksesta ei ole myöhempiä painoksia, joten tällä saattaisi olla jotain keräilijäkysyntää, ellei joku neropatti olisi korjaillut kirjaa maalarinteipillä. Samassa paketissa oli toinenkin dekkari, Agatha Christien Rakkauskirjeiden salaisuus (1925, suom. 1948). Tästäkin voisi joku dekkarikeräilijä innostua, mutta kirjasta on kannet irti. Muuten sinänsä hyvässä kunnossa. Paketin ainoa ihan must oli P. G. Wodehousen Something Fresh (1915, tämä oli 16.p. 1934), liitettäväksi Wodehouse-kokoelmiini. Ira Levinin Rosemaryn painajainen (1967, suom. 1968) ja Karel Capekin Kotiinpaluu (1933, suom. 1937) olivat ilahduttavia löytöjä, etenkin tuo Capek. Kirjoitin juuri arvostelun tuoreesta R.U.R.-suomennoksesta ja tutkailin Capekin suomennettujen teosten listaa. Kotiinpaluusta on tiettävästi vain tuo 1930-luvun laitos olemassa. John Masefieldin Keskiyön kansaa (1927, suom. 1928, tämä oli 2.uud.p.1976) meni minulta lapsena ohi. Ja sen puoleen kyllä myöhemmin opiskeluaikoinakin, kun tutkin fantasiaa. Perinteisestä brittiläisestä lasten fantasiasta tässä on kyse. Reissun viimeinen kirjaostos oli uskomaton pikkukirjanen Neuvostoliitto – 100 kysymystä ja vastausta (1983). Tätä täytynee hyödyntää kun joskus vihdoin pääsemme tekemään Kommunisti-Marvinia. Kirjojen lisäksi hankin halvalla muutaman sarjakuvan. Ostoksista kannattaa mainita Salaisten agenttien kuningas Bruno Brazil Viittä vaille maailmanloppu. Muistan nämä Bruno Brazilit epämääräisesti lapsuudestani, mutta en varmaan koskaan lukenut niitä. Tässä oli niin sykähdyttävä takakansiteksti että oli pakko ostaa: Tässä albumissa Viittä vailla maailmaloppu, Bruno Brazil, jota kutsutaan myös sarjakuvamaailman James Bondiksi, paljastaa Kaimaanien iskuryhmän tuella superkamikaze-tuhoraketin, joka on salainen japanilainen muunnos sodanaikaisesta saksalaisesta VI-aseesta. Häikäilemätön rikollisjoukkue on kaapannut sen haltuunsa. He aikovat sulattaa raketin kyltymättömällä ydinvoimalla napamantereiden jäät, haudata sulanneiden vesimassojen alle suurimman osan maapalloa ja alistaa jäljelle jääneet herruuteensa. Tapahtumat vyöryvät tulenarassa, eksoottisessa Thaimaassa, joka kuhisee turisteja ja salaisia agentteja. Siis jee! Superkamikaze-tuhoraketti! Kyltymätöntä ydinvoimaa! Napamantereita! Tämä alkaa kuulostaa scifimafian sarjispiirin heiniltä, tosin ehkä vähän scifimpää voisi olla. Taiteilijana tässä on sama kuin useimmissa suomennetuissa Bob Moraneissa, eli William Vance. Nyt saattaa tulla erinäisten viikkojen tauko kirpparointiin, lokakuun viikonloput ovat kiireisiä. Mutta marraskuussa sitten taas. (2 Comments |Comment on this)
Saturday, September 12th, 2009
9:23 pm	Töitä välttelemässä Jäähallilla ja Valtterilla Tänään oli tarkoitus piipahtaa päivällä Sarjisfestareilla. Festareihin oli ehtinyt kuitenkin tarttua pieni työn maku, kun olin mennyt sopimaan, että kirjoittaisin jutun omakustannesarjakuvista Lankaan. Tämä oli osasyy siihen, että päätin yhdistää festarireissuun "pienen kirpparikäynnin", nyt kun kerran lauantaiaamuna paukkasin kaupunkiin. Juuri ennen bussille lähtöä vilkaisin Hesariin ja huomasin että Jäähallin kirppis on tänä viikonloppuna auki, ehkäpä ensimmäistä kertaa tällä kaudella. Sinne! Jäähallin kirppis oli vielä varsin pieni, pöytiä oli lähinnä etuaulassa ja vähän matkaa oikeanpuoleisella sivulla. Ensimmäinen ostokseni oli Werner Meierin Tietokone-etsivät ja porakoplan tapaus (1985, suom. 1987). Tämän saksalaista alkuperää olevan nuorten kirjan takakansi herätti kiinnostuksen: Nuoret etsivät Eddie, Iris, Rollie ja Metin ryhtyvät selvittämään murtoja aivan uusin asein: Eddie syöttää tietokoneeseensa DEDiin kaikki saatavilla olevat tiedot rikosvyyhdestä ja pala palalta hajanaiset osat muodostavat paljastavan kokonaisuuden. Minua kiehtoo se, miten tietokoneita käsiteltiin fiktiossa entisaikaan, kuten muinaisella 1980-luvulla. Sääntö tuntuu olevan, että fiktion koneet ovat tällaisessa realistisehkossakin nuorten romaanissa vähän scifiä – paljon kätevämpiä kuin ajankohdan todellisuudessa. Samalla tavalla 90-luvun tv-sarjoissa – kun netti oli vihdoin keksitty fiktiossakin – interwebistä löytyy vaikka mitä. Etenkin Buffyn ekoilla kausilla tämä ihmetyttää, kun muistaa millainen köyhä sekamelska 90-luvun lopun netti oli nykyiseen verrattuna. Ehkei tietokone-etsivyys oikein iskenyt 80-luvullakaan. Kirjan takakannessa mainostetaan Tietokone-etsiviä "uutena huippujännittävänä seikkailusarjana", mutta Fennican mukaan sarjaa ei tullut enempää. Jos nyt saksankielisen netin puutteellisista koukeroista oikein ymmärsin, Tietokone-etsivät -sarjaa olisi alkukielellä kolme teosta. Kirja maksoi 20 senttiä. Jäähallissa aika vakituisesti kirjoja myyvältä kaverilta ostin kolme opusta 50 senttiä kappale. Fredric Brownin Marsilaiset menkää kotiin (1955, suom. 1980) oli kirjaston poistokirja, mutta kun teos on ollut pitkään ostolistallani eikä ole tullut vastaan, pistin nyt ostaen. Harmittaa kyllä etten joskus 2000-luvun alussa hankkinut Lukulaarista tätä, siellä uudenveroinen kappale maksoi tuolloin muistaakseni 5 euroa. Olin kai liian köyhä silloin. Thomas Oliverin Aidon Coken tosi tarina (1986, suom. 1987) on ilmeisesti jonkinlainen pamfletti, joka liittyy 80-luvulla valtoimenaan riehuneeseen colasotaan. Ostin tämän lähinnä koska vielä pöytälaatikossani muhivassa Salaisessa kirjaprojekti nro 7:ssä sivutaan kolajuomia. Kirjan on muuten kääntänyt Silja Hiidenheimo. Juhani Suomen Urho Kekkonen 1936-1944 Myrrysmies (1986) oli ihan pakko ottaa, kun sen tuohon 50 senttiin sain. Täytyisikin elvyttää joitain Kekkoseen liittyviä kirjotusprojekteja tässä... tai no, milläköhän ihme ajalla, kun nyt paahdan kaiken luppoajan Salaista kirjaprojekti nro 12:a ja ensi vuodeksi on luvassa scifihistorian naputtelua. Jäähallilta hankin vielä pienen nipun 1970-luvun Aku Ankkoja eurolla. Pinkassa olleen vuoden 1970 akkarin takakannessa mainostetaan samaa Täysosuma-ankka-alpparia, jonka ostin viime viikolla. Muutama muoviukkelikin löytyi. Arvoin tässä vaiheessa lähtisinkö jo sarjistelemaan, vaiko vielä Valtterille. Koska työntekoa on aina syytä lykätä ja kirppisvaihde oli tukevasti päällä, Valtterille vei ratikka sitten. Valtteri oli täynnä ja laajentunut: kuten kaikkitietävästä Facebookista olin kuullut, Valtterin itsepalvelupuoli oli lopetettu ja tila otettu tavallisen kirpparin käyttöön. Sopi minulle, kun en erityisemmin ole itsepalvelukirppisten ystävä näin niinkuin ostajan ominaisuudessa. Ensimmäinen ostamani kirja, muistaakseni eurolla, oli ruotsalainen Fred Prestonin, Bengt-Arne Vedinin ja Ove Pihlin Godmorgon framtid (1983). Isokokoisessa ja kuvitetussa lasten tietokirjassa esitellään tulevaisuuden ihmeitä opettavaiseen ja optimistiseen sävyyn. Kas, ruotsalaisfoorumilla joku sälli käy kirjan ennustuksiä läpi urakalla. Sue Townsendin Elämä on tautista, Hadrianus (1984, suom.1985, tämä oli 3.p. 1988) -opuksen hankin lähinnä Iristä ajatellen. Olen koettanut tyrkyttää hänelle näitä Hadrianus-kirjoja, mutta eivät ole vielä menneet läpi. Maksoi 50 senttiä. Iris on myös hiljan lukenut Linnunradan käsikirjan liftareille, joten ostin sen loistopokkariversion (10.p. 2005) kun sain halvalla (70 senttiä). Vaikka oikeasti parempi löytö olisi varmaan ollut sarjan kakkososa, jota minulla ei myöskään ole suomeksi ja jonka Iris haluaisi lukea seuraavaksi. Kolmaskin ostamani kirja oli scifiä, Brian "Frankin poika" Herbertin toinen romaani The Garbage Chronicles (1985). Kirjan takakansi kiinnitti huomiota: For centuries Earth has been catapulting its rubbish into deep space. Or so everyone thought, totallu unaware tjat tje Garbage Trust Commandant, Winston Abercrombie was hoarding the garbage on the planet of Guna One... Jäteaiheinen scifi voisi olla nastaa, tämä kirja tosin ei taida ottaa saastumista ihan täysin vakavissaan. Muuten ostelin Valtterilta lähinnä sarjakuvia, legoja ja postimerkkejä (ai niin, yhden kansion ostin jo Jäähallilta). Joskus ihan ällistyttää, kun näkee hyväkuntoisia, uusia sarjakuvia (tai kirjoja) ja kysyy sitten hintaa: 50 senttiä. Tähän kappalehintaan ostin priima- ja hyväkuntoiset Dilbert-alpparit Tuokaa minulle lähettipojan pää (1995, suom. 1997) ja Dogbertin neuvoja neuvottomille (1993, suom. 1998). Kerrankin en kehdannut tinkiä. Jo joitakin vuosia sitten tajusin että aina kannattaa kysyä hintaa, kun näkee jotain mitä haluaa. Aiemmin saatoin kävellä kiinnostavien asioiden ohi ajatellen, ettei minulla ole tuohon varaa. Usein hinta on kyllä ns. asiantunteva, eli hyväkuntoinen, vanha ja harvinainen on kallista. Mutta miltei joka toinen kerta joku myy hienoja juttuja ihansikahalvalla. Muut sarjisostokseni olivat vähän tavanomaisempia, kuten Tex Willer 6/83, Viidakon korkeajännitys 5/74 ja Merten korkeajännitys 6/78. Viimeisin on alaotsikoltaan Merten lohikäärme. Kannessa on meritaistelun yllä melkoinen jättilisko, mutta selailun perusteella sarjis vain leikittelee yliluonnollisuuksilla, kuten monet korkkarit tekevät. Sarjassa ihan hyvä löytö – etenkin 50 sentin hintansa puolesta – oli Non Stop -albumi 4 (Yoko Tsuno) Elämän rajoilla. En ole näitä Yoko Tsunoja aikanaan ihmeemmin lukenut, mutta voisin korjata puutteen nyt myöhemmällä iällä. Alppareita suomennellaan edelleenkin. Valtteri-rundin jälkeen lähdin sitten Sarjisfestareille, jossa oli hikistä, paljon tuttuja ja ihan mukavaa. En kuitenkaan joutanut jäämään – hankin vain erinäisiä omakustannealppareita ja -lehtiä juttuani varten, yhden arvostelukappaleen ja Kapteeni Kuolion Kammohirviö -keräilypakkauksen – ja singahdin takaisin Sunaan. Mukava päivä tämä. (2 Comments |Comment on this)
Sunday, September 6th, 2009
6:28 pm	Pitkästä aikaa Myyrmäki-hallin kirppiksellä Meillähän on siis nykyään uusi perheenjäsen, auto. Vanhempieni vanha Chrysler. Se siitä ekohippeilystä sitten. Itse en ole kaaralla vielä ajanut, sillä 22-vuotisen ajokortinomistamiselämäni aikana olen viettänyt auton ratissa yhteensä ehkä 50 tuntia, joista viimeisestä on kulunut liki 10 vuotta. Sarkku on siis meidän kuski, ehkä opettelen ajamaan lähikuukausina. Auto tosin mahdollistaa uusia tapoja ekohippeillä. Kävimme nimittäin tänään Myyrmäki-hallin kirppiksellä autolla. Alan tässä kohta kallistua sille kannalle että Myrtsi on kyllä pääkaupunkiseudun paras kirpputori, ehkä Jäähallin ohella. Myyrmäessä ekstrabonarina on sekin, että käytävät ovat niin leveitä, että lastenrattailla voi kulkea. Meillä oli siis Veerakin mukana. Myyrmäessä oli halpaa. Ostin noin puolimetrisen pinon kirjoja ja sarjiksia ja kalleimmat ostokset olivat euron hintaisia. Ensimmäisten ostosteni joukossa oli Marton Taigan Perlattaren sukkanauha (1944, tämä oli 2.p. 1975). Kyseessä on kokoelma kuvitteelliseen La Perlan valtioon sijoittuvia tarinoita. Olen joskus tuumiskellut, voisiko tällaisia kuvitteelliseen valtioon sijoittuvia tarinoita pitää jonkinlaisena matalan tason fantasiana. Varmasti jossain teoreettisessa mielessä, mutta kuvitteelliset maat ja valtiot olivat niin tavanomainen seikkailukertomuksen näyttämö takavuosikymmeninä, ettei tällaisessa luokittelussa ole mieltä. Toisaalta jos kuvitteellinen valtio olisi jotenkin tarinan keskiössä ja niin, että muu maailma olisi jotenkin hyvin realistisesti kuvattu, sitten voitaisiin mennä jo lähemmäs jotain hassusti kontrafaktuaalista fantasiaa. Pitäisi ehkä joskus lukea Le Guinin Orsinia-tarinoita, jotka ovat käsittääkseni hieman tähän suuntaan kallellaan. Tai en tiedä, kun en ole lukenut. Reissulla ostin kahdelta eri myyjältä Björn Kurténin teokset Mammutin suojelija (1984, suom. 1984) ja esseekokoelman Kuinka mammutti pakastatetaan (1980, suom. 1982). Yllättävän vaikea on muistaa edes kahden kirjan sarjasta, kumman teoksen oikein omistaa. Olen luultavasti useamman kerran jättänyt ostamatta Mammutin suojelijan joltain kirppikseltä, koska olen luullut omistavani sen jo. Nyt sitten rohkaisin mieleni. Sama ongelma on ollut Simon Ingsin Kuumalinjan (1995, suom. 1996) kanssa – minkä senkin ostin tänään. Kieltämättä autolla liikkuminen helpotti näitä päätöksiä, saattoi ostella aika vapaasti kun ei tarvinnut kanniskella kirjoja kasseissa puolen pääkaupunkiseudun halki. Ja tietty hinta oli kohdallaan, nämä kolme mainittua kirjaa kustansivat yhteensä 90 senttiä. Kiva löytö oli Lilian Kallion Puumajakesä (1977), josta bloggasinkin viimeksi. Hauskaa, kun tällaiset tulevat heti vastaan, kun niihin on kiinnittänyt huomiota. Toisaalta olen aivan varmasti nähnyt tämänkin kirjan aiemmin kirppiksellä, mutten ole tiedostanut, että se on samalta kirjailijalta kuin Ugudibuu. Antoine de Saint-Exupéryn Pikku Prinssin (1943, suom. 1951, tämä oli 8. painos 1980) ostin, vaikken ollut varma oliko meillä sitä. Itse asiassa meillä on se, mutta vain ranskaksi ja kreikaksi (!). No, nyt on suomeksikin. Hajaostos oli Cressida Cowellin Näin koulutat lohikäärmeen (2003, suom. 2004). Voipi olla ihan hupaa lastenfantsua, vaikka vähän potter tuossa haiskahtaa. Satu Waltarin Sadepilven (1956) ostin yhdessä jonkin muun kirjan kanssa, lähinnä koska en koskaan muista mikä kirjailijan kirjoista on fantasiaa. Oli kyllä kirjaa selatessakin aika selvää, että tämä se ei ole, mutta ostinpa kumminkin. Oli halpa. Ruotsalaisen Bertil Cleven Hopeahaukan (1934, suom. 1941) ostin, koska se oli inkkarikirja. Olen kirjailijalta lukenut hänen nuorten scifiromaaninsa Marsin matka (1943, suom. 1943), muistaakseni siitä jonkin verran pidinkin tuollaisena 11-vuotiaana. Kirjailijasta ei tunnu löytyvän netistä kovinkaan paljon tekstiä, wikissäkin oli vain todella suppea suomenkielinen (!) sivu. Kirjailija on kuitenkin ollut melko tuottelias aikanaan ja suomennoksiakin on wikin mukaan seitsemän. Bertie Bergen on toinen ruotsalainen kirjailija, jonka teos tuli ostettua. Salaperäinen osakeyhtiö (1938, suom. 1941, tämä oli 2.p. 1954) tuli hankittua hassun nimen takia, sekä sen vuoksi, että ostelen aina Nuorten toivekirjaston kirjoja, jos ne ovat halpoja. Bertie Bergen on pseudonyymi, jota käytti Nanna Fornander -niminen kirjailija, josta ei kyllä netti tiedä muuta kuin että hän oli ruotsalainen ja syntynyt 1889. Mari Tammen Hilda ja Tilda Salatun maassa (2003) lienee lasten fantasiaa, sen vuoksi sen ostin. Se kuten Cowellinkin kirja on ilmestynyt Otavan Pultti-sarjassa. Sarjassa on kivan oranssi kannen päätyväri, mutta miksi ihmeessä kirjan nimi on selkämyksessä helveticalla? Eipä juuri ole tylsempää fonttia. Pultti-sarjan idea on luokitella kirjoja symbolien avulla. Tässä kirjassa symbolit ovat nauru, taika ja vauhti. Cowellin näemmä samat, mutta vauhti ennen taikaa. Jaa, kätevää. Hyvin halvalla lähti Robin Jarvisin Tilinteon hetki (1990, suom. 2002), joka on kolmas osa Deptfordin hiirten seikkailuja. Muistan hankin aikanaan sarjan ensimmäisen osa arvostelukappaleena, mutta en lopulta pystynyt lukemaan sitä käsittämättömän kansikuvan vuoksi. Kirjan nimi on Pimeyden kutsu (1989/90, suom. 1999), mutta kannessa oli vaatteisiin puettuja hiiriä, kuin jossain pikkulasten kirjassa. Kansikuva oli kotimaisen kustantamon tilaama, tässä näkyy olevan kirjailijan itsensä tekemä, paljon rankemman näköinen kuva. Ilmeisesti trilogia on jonkinlaista eläinfantasiaa, takakannesta päätellen jopa synkemmän sävyistä. Pidin kovasti kirjailijan nuorten fantasiasta Kuolontuoksu (2001, suom. 2002), jolle ikävä kyllä ei ole tullut jatkoa. Jules Vernen Ilmojen valloittaja (1886, suom. 1922). Tämä oli Kariston laitos vuodelta 1979, niitä mustaselkäisiä ja valokuvakansilla varustettuja. Hmm. Tsekkasin Ulkomaisia tieteiskirjailijoita 1:stä, ja siinä kirjasta luetellaan kaksi laitosta, toinen Kariston vuodelta 1922 tällä nimellä ja toinen WSOY:n scifisarjassa nimellä Robur Valloittaja (1975). Tässä Kariston kirjassa ei ole mainittu suomentajaa. Liekö niin, että kyse on Werner Anttilan vuoden -22 suomennoksesta, jota on mahdollisesti hieman toimitettu vuonna 1979? Ihan viimeinen kirjaostokseni oli kolmen kirjan nippu (olisikohan maksanut 60 senttiä), jossa oli Valitse oma seikkailusi sarjan kirja nro 2: R. A. Montgomeryn Matka meren alla (1977, suom. 1985), Irmelin Sandman Liliuksen Yön hevoset (1971, suom. 1976) ja Suuri vitsikirja (1984). Liliuksen kirjan ostin myös kesällä Tampereelta, mutta se oli nuhjuinen kirjaston poistokappale, ja tämä melkein priimakuntoinen tapaus. Vitsikirjan ostin lähinnä, koska kannessa on pervon näköinen viiksivallu. Milloinkohan lakkaan ostamasta kirjoja sillä perusteella, että kannessa on ruma äijä? Sarjakuvaostokseni ovat melkein oma lukunsa, mutta pistän lyhyesti: Agenttikorkkarit 12/79, 4/81 ja 8/85, Sarjakirja 30 (Väiski Vemmelsääri), Tarzan 9/79, Alf 1/89, Retu ja kumppanit 25-26/73, Ville Vallaton 2/68 ja Aku Ankan Täysosuma (1970). Eivät maksaneet paljoa mikään, mutta eivät myöskään olleet mitenkään minttejä. Irikselle ostin lisäksi pienen kasan Digimon- ja Pokemon-lehtiä, sekä kolme mangapokkaria, jotka nekään eivät jostain syystä maksaneet muutamia kymmeniä senttejä enempää kappale. Kirjojen lisäksi mukaan tarttui erinäisiä muoviukkeleita (mm. gorilloja gorilla-kokoelmaani ja pari aika rumaa alienia) ja Veeralle iso kasa dubloja. Dublot maksoivat varmaan tuplasti sen, mitä kaikki edellä luetellut ostokseni, 18 euroa. Sellainen reissu tänään. Uudestaan! (1 Comment |Comment on this)
Thursday, August 13th, 2009
9:30 am	Viime aikain kirpparikäyntejä Raportoinpa nyt taannehtivasti ja "lyhyesti" muutamasta kirpparikäynnistä. Alkukesästä en tainnut ehtiä kertaakaan kirppiksille, kun oli kiireitä. Onneksi työkiireet ovat nyt helpottaneet ainakin hetkeksi – vietän tämän ja huomisen käytännössä lomaa, ja niinpä on aikaa blogatakin. Sunnuntaina 25.7. kävimme Sarkun ja Veeran kanssa Hietsussa. Päivä oli mukavan lämmin. Veeralle ostettiin duploja ja muistaakseni jokunen vaatekin. Omat löytöni olivat seuraavia: Oskar Reposen Isä, minä elän (1977), 50 senttiä. Olen vähän odotellutkin, milloin näitä Reposen parapsykologiakirjoja tulisi vastaan. Reponen oli siis suomalainen kauhukirjailija ja parapsykologikko, joka oli vastuussa muun muassa Nykypostin kummitusuutisoinneista. Antti Oikarinen kirjoittaa Kotimaisia tieteis- ja fantasiakirjailijoita -kirjassa Isä, minä elän -teoksesta seuraavaa: "Isä, minä elän on omalaatuinen teos, jossa sekoitetaan parapsykologista jargonia, omaelämäkertaa, outoa tajunnanvirtaa, surutyötä ja asiayhteyteen mitenkään liittymättömiä anekdootteja. Kirjassa Reponen kertoo avoimesti elämästään, töppäilyistään, parapsykologista tutkimuksistaan sekä tuntemistaan meedioista ja selvännäkijöistä. Sekä siitä, kuinka hän meni 47-vuotiaana naimisiin kuusitoistavuotiaan tytön kanssa. Kirjan varsinainen pääajatus, eli se, että hänen nuoren vaimonsa kanssa saamansa lapsi olisi hänen kolme vuotta aiemmin Espanjassa auto-onnettomuudessa kuollut poikansa uudestisyntyneenä, jää jotenkin ilmoitusluontoiseksi asiaksi." Sarjassa kummia kirjoja siis. Olen tullut siihen tulokseen että kaikesta turistikiskonnastaan huolimatta Hietsu saattaa olla kirjojen haalijalle hyvä ostospaikka, ainakin mikäli kyse ei ole vanhoista keräilykirjoista. Nytkin lohkesi Patricia C. Wreden Lohikäärmeen retkikunta (1993, suom. 2002) 50 sentillä, 25 sentillä Isaac Asimovin Foundation (1951, tämä oli pokkarilaitos vuodelta 1991) ja samaan hintaan Douglas Adamsin The Long Dark Tea-Time of Soul (1988) sekä Weis & Perrin -tekele Tuomion prikaati (1996, suom. 1998) eurolla. Adamsin ostin ensi kesän Finnconissa toivottavasti taas järjestettävää scifikirppistä varten, voipi olla että Weis&Perrin menee sinne myös. Uteliaisuuttani ostin Jorma Mäenpään kirjan Hyvä juttu pätee aina (1946), neuvottelujen jälkeen 80 sentillä. Takakansiteksti uteloitti: "Väitöskirjaa laativa tutkija huomasi, että hänen ympärillään oli tapahtunut suuria muutoksia. Ihmiset ansaitsivat rahaa... Hän oivalsi myös, että hänenkin oli ryhdyttävä ansaitsemaan, jotta tulisi toimeen. Tonttuja tutkivan maisterin tulot kun eivät ole leveät. Hän sai nähdä, että maailmassa on rahaa." Lähinnä pomppasi tuo "tonttuja tutkiva". Kirjassa tuskin on genreaineksia, mutta kannessa olevan hemmon olan takana kyllä kurkkii tonttu. Sama Jorma Mäenpää lienee vastuussa myös nuorten scifistä Seikkaileva robotti (1959) – jonka huomasin vasta nyt ostaneeni Finnconin scifikirjakirppikseltä! Ei ihme että kirjailijan nimi vaikutti tutulta. Erotiikkakirjan jälkihöyryjen vuoksi ostin 50 sentillä Feng Meng-lungin teoksen Kaunis jalkavaimo (suom. 1966). Kyse on siis kokoelmasta Ming-kauden eroottisia tarinoita. En muista nähneeni kirjaa aiemmin, mutta tuskin se mikään harvinainen on. Eroottisella kirjallisuudella on yleensä hyvä menekki. Toisinaan on tullut tavaksi ostaa satukokoelmia. Topeliuksen huonokuntoinen Rimtussen och andra sagor (laitos vuodelta 1944) maksoi 50 senttiä. Jotenkin kai ajattelin että näitä Topeliuksen satuja voi joutua selailemaan scifihistoriikkiakin tehdessä ja silloin mieluiten alkukielellä. Joitakin sarjakuviakin tuli ostettua. Peräti 7 euroa maksoin pinkasta, jossa oli Tex Willer 15/85, Sarjakirja 110 (Mustanaamio), Tenavat 35: Sen kunniaksi (1990) ja hyväkuntoinen Ressu ja Punainen paroni (1969). Tuon viimeksi mainitun vuoksi pinkka kannatti ostaa tuohon hintaan, nuo muuthan ovat tuollaista 50 sentin, euron kamaa. Nyt minulla kyllä on jo 3 kpl tuota Ressu-pokkaria, voisin jossain vaiheessa ehkä harkita jonkin kappaleen myymistäkin. Pari muutakin sarjista ostin. Super-S 5/80 ja Hopeanuoli 18/83 lähtivät muistaakseni yhteensä puolellatoista eurolla. Pitkän tärimisen jälkeen sijoitin myös 3 euroa Nasse-setä -muoviukkeliin. Ukkeli on kymmenisen senttiä korkea, sen raajoja voi väännellä ja toinen käsi näyttää keskisormea. Onkohan tämä ainoa suomalainen tv-sarjahahmo, josta on tehty muoviukkeleita? Tuskin, mutta nyt ei tule muita heti mieleen. Tai no joo, mutta muumeja ei lasketa, eikä ehkä Rölli-peikkoakaan (onko siitä tehty?) Viime sunnuntaina (9.8.) tuli kolattua Tampereen Radiokirpppis taas vaihteeksi läpi. Olin jälleen liikkeellä Sarkun ja Veeran kanssa – vietimme yön Tampereella vanhempieni luukussa Viikinsaaren retken päälle. Koska en ollut jaksanut jatkoille, aamulla pääsimme liikkeelle hyvissä ajoin. Radiokirppikseltä löytyi kaksi kirjaa, molemmat euron hintaisia: Irmelin Sandman Liliuksen Yön hevoset (1971, suom. 1976) ja Lilian Kallion Ugudibuu (1975). Jälkimmäistä olen etsiskellyt sen jälkeen kun luin siitä täältä. Kirjailijalta on ilmestynyt vain yksi toinen teos, nuorten romaani Puumajakesä (1977). Siitä ja kirjailijan tuntemattomuudesta keskustellaan näemmä täällä. Selvästi spefipiirejä kiinnostava kirjailija! Pieni nettihaku antoi tulokseksi, että ainakin Lilian Kallio -niminen henkilö on olemassa, oletettavasti sama kuin kirjailija. Muuten Radiokirppikseltä tarttui mukaan lähinnä sarjakuvia. Kuntoonsa nähden vähän kalliita (muistaakseni euron kappale) olivat Tex Willer 4/72, Merten korkeajännitys 7/73 ja Sarjakirja 39 (Mustanaamio). Sen sijaan Hopeanuoli 13/84 maksoi 20 senttiä ja Ruutu 35/74 euron. Reissun löytö oli kuitenkin Tyypillisesti Mad (1969, suom. 1971). En edes tiennyt, että noita Mad-pokkareita tuli suomeksi jo 70-luvun alussa, kun Suomalainen Mad ilmestyi ensimmäisen kerran. Itse asiassa pokkareita näkyy tulleen kaksi, tämän takakannessa mainostetaan kakkosta, MADin Don Martin keittää sopan. Pokkari olisi arvokaskin, mutta ostamani kappale on kurjassa kunnossa, nuhjuinen, teipillä paikattu ja jokunen sivukin taitaa puuttua. No, maksoin siitä 20 senttiä. Selvästi rakastettu ja luettu pokkari. Itselläni on jossain maalla vielä pari ruotsinkielistä Mad-pokkaria 70-luvulta. Niitä tuli aikanaan luettua ahkerasti – vaikken kielestä vielä mitään tajunnutkaan. Lisäksi ostin Radiokirppikseltä kaksi vuosien -91 ja -92 Ryhmä-X:ää Irikselle, maksoin niistä 1,5 ja 2 euroa. Katsonpa ehtisinkö viikonloppuna pyörähtämään Hesan kirppiksillä. Voipi olla ettei aikaa ole, vaikka kovasti kyllä teksi mieli. (4 Comments |Comment on this)
Thursday, August 6th, 2009
10:23 am	Yleinen vitsioppi Mailasin tiistai-iltana vähän ennen puoltayötä Naurudirektiivin kustantajalle. Voi olla että siihen täytyy vielä hiukan palata, lisätä vähän vitsejä ja ehkä poistaa kehnoimpia tekeleitä ja pisimmän aasinsillan päässä olevia. Naurudirektiivin kirjoittaminen – tai kerääminen, kääntäminen, muokkaaminen – miksi sitä nyt kutsuisi, oli nimenomaan aasinsiltojen rakentamista. Peruskysymys kuului: "Miten tästä vitsistä saisi väännettyä EU-aiheisen?" Monet vanhat neukkuvitsit kierrättyivät näpsäkästi EU-vitseiksi, mikä kertonee jotain jostain. Ja varsinainen heurekekkaus oli alkaa muunnella nyt nettiaikana suosittuja erilaisia listaus- ja määritelmävitsejä "direktiiveiksi" ja eri EU-virastojen tiedonannoiksi. Monet kirjan parhaista, tai ainakin minusta hauskimmista osuuksista syntyivät niin. Ongelma olikin löytää pitkien listavitsien väliin pienempiä sutkauksia ja perinteisiä tarinallisia vitsejä. Tarinallisia vitsejä sain aikaiseksi keksittyäni "eurokansanedustaja Katalaisen", joka seikkailee nyt monessa perinteisessä poliitikkovitsissä. Samoin erilaisia maanviljelijävitsejä tapahtuu "EU:n maatalousviraston tarkastaja Muuvaaralle". Kirjaa kasatessani tuli opittua vitseistä paljon. Loppuvaiheessa tunnistin monet vitsit jo ensimmäisestä lauseesta. Samat vitsit kiertävät netissä loputtomiin. Poliittisissa vitseissä näkyvät ennen kaikkea Clinton- ja Bush-vitsit, jotka täyttävät monien vitsipalstojen politiikka-osastot kokonaan. Niistä pystyi käyttämään hyvin harvoja, sillä ne olivat usein hyvin tilanne- ja henkilösidonnaisia, eivätkä aina edes auenneet suomalaiselle lukijalle. Huvittavaa oli, että monelle vitsipalstalle oli politiikkavitsien joukkoon laitettu pätkiä Yhdysvaltain perustuslaista. Ehkä huvittavinta tässä oli se, että oli mahdontota sanoa, oliko kyse Bushin vai Clintonin hallinnon vastutamisesta, kun USA:n perustuslaki oli tuntunut muuttuneen vitsiksi. Oma lukunsa olivat amerikkalaiset Afganistan&Osama- ja Irak-vitsit noin vuosilta 2001–2003. Mietin oliko niitä laskettu liikkeelle suoraan jostain Pentagonin propagandaosastolta. Niille oli yhteistä se, että ne eivät olleet lainkaan hauskoja. Niissä vain naurettiin lyödylle tai kohta lyödylle viholliselle. Ehkä jossain sakeassa testosteronipöllyssä ne voivat olla hauskoja. Vitsit toivat mieleeni joskus näkemäni natsien kyhäämät juutalaisvitsit. Muutenkin vitseissä kukoistavat ennakkoluulot ja suoranainen viha. Monilla amerikkalaisilla vitsipalstoilla on ethnic-osio, joissa saattaa olla avoimen rasistisia vitsejä, joista monet eivät myöskään ole edes yhtään hauskoja. Jotkut sivustot kiertävät rasismia laittamalla tietyn etnisen ryhmän tilalle [ethnic], eli vitsistä voi tehdä haluamansa ihmisryhmän pilkkaa. Tai sitten "kaikkihan tietävät mitä tässä pitäisi lukea". Niinpä. Naurudirektiiviin tulee toki vitsejä, joissa irvaillaan Euroopan kansojen ominaispiirteiksi mielletyillä asioilla. Koetin kuitenkin välttää minkään kansallisuuden erityistä leimaamista hölmöläisiksi, yleensä tarkoituksella muutin vitsejä tätä välttääkseni. Laajemmassa mittakaavassa hölmöläisvitsejä kerrotaan irlantilaisista ja puolalaisista, Suomessa tietysti ruotsalaisista. Koetin nostaa etenkin irlantilaisista ja ruotsalaisista muita kuin hölmöläisominaisuuksia esiin, jos niitä vitseissä käytin. Vitseissä nauretaan myös sukupuolistereotypioille. Se ei mielestäni ole yhtä leimaavaa, koska naurun voi aika helposti ajatella kohdistuvat nimenomaan stereotypiaa kohtaan, siis "tyypillistä miestä" tai "tyypillistä naista" kohtaan, ei konkreettisia naisia tai miehiä kohtaan. Tämä kai sen vuoksi, koska olemme arkipäivässä jatkuvasti tekemisissä vastakkaisen sukupuolen kanssa, mutta harvemmin menemme baariin ruotsalaisen, ranskalaisen, saksalaisen ja skotin kanssa samanaikaisesti. Tiedämme siis miten asiat ovat oikeasti. Tai ainakin toivottavasti tiedämme. Mutta joo. Ennakkoluulot jyräävät. Ja EU-vastaisuus. Joku tässä kesän aikana tiivistikin, että teet sitten vitsikirjaa perussuomalaisten kannattajille. Mutta ehkä hauskinta kirjaa kirjoittaessa oli tajuta, että vitseissä voi tapahtua mitä tahansa. Näin spekulatiivisen fiktion harrastajalle se antaa oman tvistinsä. Eläimet puhuvat, tai USA:n presidentti, YK:n pääsihteeri ja Euroopan komissio haaksirikkoutuvat autiolle saarelle. "Eurokansanedustaja Katalainen" kuolee ja joutuu Taivaan portille vähän joka toisessa vitsissä, mutta on taas seuraavassa vitsissä vaalikiertueella pikkukaupungissa. Vitsit alkavat myös olla tietoisia itsestään: kun tarkastaja Muuvaaran auto hajoaa maaseudulla, alkaa olla selvää, että läheisellä maatilalla ainoa yöpymispaikka löytyy isännän kauniin tyttären vuoteesta. Kun työt Langassa alkoivat viime viikolla, hieman harmitti, kun olin käyttänyt lomani työnteossa. Mutta toisaalta, homma oli pääosin hauskaa. Nyt ajattelin viettää noin viikon löysemmän jakson, jolloin teen freepäivinäni lähinnä mitä lystään. Sitten olisi tarkoitus alkaa kirjoittaa Salaista Kirjaprojekti nro 12:ta. (2 Comments |Comment on this)
Thursday, July 2nd, 2009
10:21 pm	Helteistä vitsinikkarointia ja kirjakauppamietteitä En sitten enää mökillä ehtinytkään blogata enempää YV:n mainoksista. Olisi vielä ollut monia kiehtovia, mm. sähköiset korot ja egyptiläis-kaldealainen unikirja, jossa mainostettiin olevan parempia selityksiä kuin freudilaisessa unientulkinnassa. Nyt ollaan oltu kotona jo koko viikko, palasimme sunnuntaina. Helle on hellinyt, mutta minä olen paiskinut sisähommia. Olen neljässä päivässä naputellut vajaat 75 000 merkkiä Salaista Kirjaprojektia nro 11 eli Naurudirektiiviä. Aiemmin kasassa oli tuollaiset 40 000 merkkiä, joten nyt huidellaan vajaassa 115 000 merkissä. Tavoite on 400 000 merkkiä kuun loppuun – sitten kirja on valmis. Kaipa sitä näinkin voi lomansa viettää. Kirja-asioita on muutenkin ilmassa. Eilen posti toi kaksi pakettia. Toisessa oli Ulkomaisia fantasiakirjailijoita 2:n tekijäkappaleet! Aika nopeasti kirja on tehty, kun vielä puolitoista kuukautta sitten naputtelin viimeisiä tekstejä kasaan. Voin myydä kappaleen tai pari Suokissa lauantaina, jos jotakuta kiinnostaa. Hintaa en ole vielä miettinyt. Toinen paketti sisälsi 100 kpl Kummitusten luokkaa. Kirja on matkalla aleeseen ja kuten tapana on sain ostaa haluamani määrän loppupainoksesta halvalla. Näitäkin on kaupan Suokissa lauantaina. Lisäksi posti toi kaksi kirjettä Otavasta. Sekä Pihlajanorsu että Erotica ovat menossa aleeseen ja ostomahdollisuutta tarjottiin. Aika nopeasti nuo kaksi menivät halvennukseen – molemmat ovat viime vuoden kirjoja. En kuitenkaan jaksa olla tuosta kauhean katkera, vaikka se tarkoittaakin että noista kirjoista ei enää erityisemmin tuloa varise. Työpöytäni alusta on hiljalleen muuttumassa kirjakaupan varastoksi. Siellä on tällä hetkellä laatikoissa neljän kirjan jäännöseriä ja tekijäkappaleita. Alan ymmärtää Ilkka Taipaletta joka pari vuotta sitten myi kirjamessuilla pelkkiä omien kirjojensa jäännöseriä useilta vuosikymmeniltä. Ehkä pistän itsekin kirjakaupan pystyyn vanhoilla päivilläni. Kirjojen kierto uutuudesta alennusmyyntiin on kyllä nopeutunut. Muistan että Operaatio Kekkosta (2000) myytiin ties kuinka monta vuotta. No, tekijäpalkkiot hipoivat viimeisinä vuosina muistaakseni viittä euroa. Olen huomannut että sitä ei pety, jos lähtee siitä että ennakot on kaikki mitä kirjasta saa. Jos joskus joku lantti ropsahtaa myyntipohjaistakin tuloa, se on kiva ylläri. Voi mennä baariin ja ostaa niilla rahoilla oluen. (Comment on this)
Sunday, June 21st, 2009
11:51 am	Tukka hyvin, kaikki hyvin No nyt alkaa kelvata! Aurinko möllöttelee taivaalla ja saatan blogata kesämökin terassilta. Näyttää että tämän vuoden kesälomani säät ovat päinvastaiset kuin edeltävän monen vuoden. Yleensä kun olen tullut juhannusaatonaattona mökille, sää on ollut mitä mainioin - ja alkanut huonota siitä tasaisesti, kunnes päädytään tasaiseen kaatosateeseen loppulomani ajaksi. Tänä vuonna lähdimme mökille periaatteella sateeseen ei jäädä makaamaan, vaan mökiltä tullaan pois, jos ei paista. Asenne on auttanut kestämään nämä pari sadepäivää, nyt paistaa ja ilmatieteenlaitos on luvannut lisääkin räkitystä. Mutta lisää YV:n mainoksia. Tämä on eilistä edeltävästä numerosta (6/78): Kokeilkaa ilmaiseksi Capil+:aa, joka on valmistettu laboratoriossa uuden reseptin mukaan. Se antaa Teille PITKÄN JA VAHVAN TUKAN Samantekevää oletteko mies tai nainen – 20 tai 65 vuotta – onko Teillä aina ollut ohut tukka vai onko se vain tilapäistä. Nyt voitte saada kauniin, pitkän ja vahvan tukan, joka tekee Teidät onnelliseksi ja jota kaikki tulevat ihailemaan. Uudella tuotteella, jota valmistetaan harvinaisista kasveista ja joka on saanut nimen Capil+, on erikoislaatuisia ominaisuuksia, joita voidaan verrata erityiseen kasvuaineeseen joka saa hedelmän kasvamaan paljon nopeammin, tekee siitä paljon suuremman ja kauniimman kuin tavallisesti. Capil+ vaikuttaa samanaikaisesti hiusten juureen päänahkaan ja hiuksiin. Tulos: kasvunopeus kiihtyy heti – tukasta tulee vähitellen pitempi, tiheämpi ja vahvempi. Tarvitseeko enää lisätä mitään? Paitsi, että on ihanaa, kun tällainen tuote on keksitty Teitä varten ja että voitte kokeilla sitä 14 päivän ajan kaikessa rauhassa kotonanne voidaksenne vakuuttua sen tehokkuudesta. Muistakaa...TÄSSÄ TAKUUMME: Teidän tukkanne täytyy 2 viikossa kasvaa huomattavasti enemmän kuin tavallisesti ja sen täytyy olla vahvempi. Muuten voitte palauttaa Capil+ -pullon meille eikä kokeilu ole maksanut teille mitään! Mikäli olette syystä tai toisesta tyytymätön, saatte heti rahat takaisin. Capil+ mk 29,50 OY LAATU IMPORT AB Saadaksenne vielä paremman tuloksen käyttäkää Capil+:n lisäksi Capil-shampoota, Capil-sprayta ja Capil-kampausnestettä. Nämä perustuvat samaan hiusten kasvuaineeseen kuin Capil+. Tässä ilmoituksessa oli sentään jonkinlainen ansaintalogiikka tiedossa. Eilisen ilmoituksen ideana oli saada firmalle lähetettyjä postimerkkejä vastaan ilmainen vihkonen. Mistäköhän firma sai rahansa? Luultavasti postimerkkejä pyydettiin enemmän kuin postimaksu on, mistä tuli tietysti hiukan rahaa - ja metodilla ilmeisesti kierrettiin liikevaihtoveroa. Luultavasti kyseinen bodausvihkonen toimi lisäksi mainoksena erilaisille tyyriille kehonrakennustuotteille. Rahat takaisin -metodi on varmasti myös hyvä. Harva kehtaa, jaksaa tai viitsii palauttaa typerää ostostaan – siinähän myöntää herkkäuskoisuutensa. 1970-luvun tutkimukseni jatkunevat lähipäivinä. (1 Comment |Comment on this)
Saturday, June 20th, 2009
5:54 pm	In just seven days... Hyvää keskikesää kaikille! Kirjoittelen mökiltä, missä olemme pidelleet sadetta jo kolmisen päivää. Ei silti, mukavaa on ollut. Veera oppi konttaamaan eilen - ihan yllättäen. Torstaina hän ryömi ensimmäisiä kertoja selvästi, mutta liikkumatapa oli tytön mielestä ilmeisesti liian hankala, joten hän siirtyi konttaamiseen. Ällistyttävää. Siitä ei ole kuin reilu kaksi kuukautta kun Veera oppi kääntymään vatsalleen. Omiin kesähupeihini kuuluu vanhojen lehtien luku, etupäässä huussissa. Vaihtelun vuoksi ronttasin huussin lehtikoriin aitan komerosta uuden satsin vanhoja lehtiä. Niiden joukossa oli "Osuuspankkijärjestön kuvalukemisto" YV nro 7-8/1978. Luin lehteä ahkerahkosti lapsena, jostain syystä siinä oli paljon artikkeleita kaikenlaisista yliluonnollisista asioista. Osin kyse oli epäilemättä 1970-luvun yleisestä parapsykologia- ja ufobuumista, osin painotus oli varmaan vain omituista. Tässäkin numerossa oli iso artikkeli 18-vuotiaasta juankoskelaisesta noitatytöstä, joka laatii horoskooppeja "tieteelliseltä pohjalta". Lukemassani lehdessä erityisesti säväytti kuitenkin pikkuilmoitus sivulla 6. Siteeraan sen tässä koko laajuudessaan: 48-sivuinen voima- ja lihasharjoittelukurssi vain 3-, Vaihda laiha, hontelo tai ylipainoinen kehosi uuteen rakettivoimaiseen Weider-kehoon, jossa valtavat energiaa, vauhtia ja miehekkyyttä täynnä olevat lihakset väreilevät, kehoon jota miehet kadehtivat ja naiset ihailevat, ja tee se nyt heti! Viidessätoista minuutissa Joe Weider todistaa sinulle, että voit saada 10 senttiä lihaksia lisää rintaasi ja 8 senttiä kumpaankin käsivarteesi, kehittää itsellesi hengenpelastajan hartiat, atleetin jäntevän vyötärön ja urheilijan nopeat, voimakkaat jalat. Hän ei piittää siitä, oletko lyhyt vai pitkä, laiha vai lihava, nuori vai jo varttuneessa iässä. Tilaa jo tänään hänen huippuedullinen kurssinsa, josta saat lähempiä tietoja siitä, miten voit saada todellisen unelmavartalon. Joe Weider on maailman kuuluisin lihastenkehittämisvalmentaja, jolla on yli 3.000.000 tyytyväistä oppilasta ympäri maailman. Piti oikein googlata kuka tämä messiaaninen Joe Weider oikein oli - tai itse asiassa on edelleen, hän täyttää 90 syksyllä. Kaveria epäiltiin näemmä hieman innoittuneesta markkinoinnista jo 1970-luvulla. (Comment on this)
Saturday, May 30th, 2009
1:27 pm	Kesää ja vitsejä Lapsilla – tai siis noilla teineilläni, Veeraa tämä ei koske – loppui koulu tänään. Olen juuri palautunut kevätjuhlista. Iriksen luokka esitti Bohemian Rhapsodyn komeasti, vaikka kappale ei todellakaan ole tunnettu helppona kuoropalana. Ensi vuonna sitten Stairway to Heaven! Muuten ohjelma koostui etupäässä ns. kääpiöeurytmiasta, koska kyse on steinerkoulusta. Mutta on mukavaa, että pääsee joka vuosi kevätjuhliin. Itsekin voi hetken kuvitella että tästä mukamas alkaisi kesäloma. Mitään ala. Sain kyllä ennen Åconia hienosti valmiiksi Salaisen kirjaprojektin nro 10 eli oman osuuteni Ulkomaisia fantasiakirjailijoita 2:een, mutta hyppäsin siitä suoraan Salaiseen kirjaprojekti 11:een, eli Naurudirektiiviin. Edelleenkin – jos olette joskus kuulleet hauskan vitsin, joka on EU- tai Eurooppa-aiheinen (tai josta voisi muokata sellaisen) – lähettäkää minulle. Kunnianhimoinen tavoitteeni on saada vitsikokoelma valmiiksi juhannukseen mennessä. Saahan sitä haaveksia, mutta eiköhän tässä vitsiä väännetä koko kesä. Onneksi vitsien kirjoittelu, kääntely ja muokkailu on oikeasti aika hauskaa puuhaa. Ei uskoisi. Ja voi olla että sivulla 200 olen eri mieltä, nyt matskua on vasta vajaat 20 000 merkkiä. Ja huomenna sitten aitatalkoilemaan. Tästä tuntuu tulevan vauhdikas kesä: aidanrakennusta, vitsejä ja Finnconia. Onneksi ei luultavasti kuitekaan niin vauhdikas kuin viime kesä... (2 Comments |Comment on this)
Saturday, April 18th, 2009
5:30 pm	Kovan vauhdin kevät Kevään tulo se onnistuu aina yllättämään. Onneksi en autoile, olisin varmasti pääsyyllinen "Kevät yllätti autoilijat" -tyyppisiin otsikoihin. No joka tapauksessa, vielä vähän aikaa sitten oli lunta ja nyt ei enää. Olen niitä harvoja ihmisiä, jotka oikeastaan pitävät talvesta ja muista synkistä vuodenajoista. Älkää ymmärtäkö väärin: ei keväässä eikä kesässäkään ole mitään vikaa. Asia on vain niin, että nautin talven rauhallisesta pimeydestä ja kylmyydestä. Olen usein hyvin aikaansaava talvisaikaan, lämpiminä vuodenaikoina keskittymiseni herpaantuu helposti. Nyt tarvittaisiin keskittymistä. Salainen kirjaprojekti 10 – se ehti esiintyä täällä aiemmin tänä vuonna numerolla 11, mutta korjasin sen näin – eli Ulkomaisia fantasiakirjailijoita 2 on työllistänyt minua koko kevään. Vielä on neljä artikkelia työlistalla, ja aikaa noin kuukausi. Onneksi tajusin säästää vähätöisimmät artikkelit loppuun. Tänään sain valmiiksi Gregory Maguire -artikkelin, joka oli ollut työn alla jo kaksi viikkoa. Oikeastaan näppini syyhyävät jo päästä kahden seuraavan kirjaprojektin kimppuun. Salainen kirjaprojekti 11 on EU-aiheisten vitsien kokoelma, jonka olen luvannut toimittaa BTJ:lle. Jos olet kuullut hyviä eurovitsejä, kerro ihmeessä minullekin! Myös erilaiset eu-kansallisia stereotypioita vahvistavat sutkaukset sopivat kirjaan. Kirjan työnimi on Naurudirektiivi, ja aion toimittaa sen salanimellä, joten älkää kertoko kenellekään. Kolmas tämän vuoden kirjaprojekti (nro 12) on sitten taas fiktiota, mutta ei siitä toistaiseksi enempää. Toivon pääseväni siihen käsiksi jo heinäkuulla. Ja kiirettä lisää vielä tuleva Finnconkin ja sen ohjelmakirja, jonka olen luvannut toimittaa. Perhe-elämä on omiaan lisäämään kiirettä. Veera istuu nytkin sitterissä vieressäni kun kirjoitan, Sarkku on shoppaamassa. Tyttö täyttää ensi viikolla 9 kuukautta kalenteri-ikää, korjattua tuli puoli vuotta täyteen torstaina. Ja pääsiäisviikolla tuli kuluneeksi puoli vuotta siitä kun tyttö pääsi kotiin sairaalasta. Veera on kehittynyt valtavasti viime aikoina – oppi muun muassa kääntymään vatsalleen pääsiäisenä. Kirpparireissuistakin olisi blogattavaa, mutta en nyt taida ehtiä. Kävin muistaakseni 22.3. kiertämässä Jäähallin kirppiksen ja sieltä tarttui mukaan kaikkea kivahkoa. Mutta ehkä palaan niihin ostoksiin myöhemmin – tai sitten syöksyn suoraan seuraavaan kirpparikierrokseen. Vähän syyhyävät näpit lähteä jo huomenna, mutta voi olla että lykkään ensi viikonloppuun. Nyt pitää lopettaa ja napata tuo tyttönen syliin sitteristä. (1 Comment |Comment on this)
Saturday, March 21st, 2009
11:14 am	Kohta nelisenkymmentä vuotta Täytän ensi viikon keskiviikkona nelisenkymmentä vuotta, tai siis okei, tasan 40. Pahalta näyttää. Mutta ei voi mitään. Olen koko kevään yrittänyt tunkea ikääntymistä mielestäni – mikä on onnistunut helposti Veeraa hoitaessa ja töitä paiskiessa. Mutta nyt olen sen karun tosiseikan edessä että synttärit lähestyvät ja jotain on tehtävä. Päätin että juhlin tapausta, jos siinä nyt jotain juhlimista on, Helsingin scifimafiassa Urkin pubissa torstaina 26.3., kun olen saanut maistella uutta ikää jo vuorokauden. Saapunen paikalle viimeistään klo 20. Sitä ennen tarjoan viinaa ja kakkua HYSFKin päivystyksessä klubihuoneella Uuden yo-talon B-rapun 4. kerroksessa klo 17 alkaen. Paikka on aika kauheassa kunnossa keskeneräisen muuton jäljiltä, joten erityisen juhlavaa siellä ei ole, mutta sopii mainiosti nelikymppisen tunnelmiin. Ihmisillä on taipumus antaa synttärisankareille lahjoja. Pidän toki lahjoista, mutta kun lahjojen miettimisestä on vaivaa ja minulla oikeastaan on kaikkea mitä tarvitsen (ja vielä päälle kaikenmoista muutakin), minusta olisi mukavaa jos lahjomisen sijasta antaisitte rahaa vaikkapa Suomen Punaiselle Ristille – rahaa voi näemmä antaa vaikka Afganistanin sotaan, mutta valitkaa itse – tai Amnestylle tai WWF:lle tai muulle hyvälle instanssille, en ole nirso. Nyt menen viettämään nuorekasta elämää, tätä on vielä nelisen päivää jäljellä. (5 Comments |Comment on this)
Saturday, February 14th, 2009
4:51 pm	Viime sunnuntaina kirpparilla ja hyvää ystävänpäivää! Kävin viime sunnuntaina nopsahkosti kirpparilla, tällä kertaa Valtterilla pitkästä aikaa. Kovin runsaasti ei tullut shopattua, mutta jotain mukavaa matkaan tarttui. Ensimmäinen ostos oli ilmeisesti jonkinsortin lasten fantasiaa edustavat Rolf Ulricin Elefantti posliinikaupassa (1966, suom. 1968). Kirjan alaotsikko on ”Ihan hullu tarina”, mikä on aina lupaavaa. Vaikuttaisi olevan eläinfantasiaa, kuten nimikin antaa ymmärtää. Maksoi 50 senttiä. Kolmella eurolla sain kaksi vanhaa nuorten kirjaa: Jouko Sorvan Tuhatviisisataa riikintaaleria (1957) ja Juuse Tammisen Rapolan Kuninkaan vangit (1955). Kumpikaan ei ole genreä, mutta etenkin tuo jälkimmäinen – se sijoittuu Suomeen ensimmäisen ristiretken ajalle – on miltei myyttistä historiaa. Harvinaista Albaniaan sijoittuvaa nuortenkirjallisuutta edusti ruotsalaisen Brage Engedahlin Scanderbegin sormus (1943, suom. 1944). Ostin sen lähinnä koska kannessa oli sen verran tyly albaani. Minulle on ilmeisesti tullut paha tapa ostella kirjoja sillä perusteella että kannessa on tyly ukkeli. No, eipä maksanut kuin 50 senttiä tämäkään. Lisbeth Nilssonin Matka vuoteen 33 (1976, suom. 1992) vaikutti ensi vilkaisulta tietenkin scifiltä, mutta lähempi tarkastelu paljasti että se on jotain vielä paljon hullunkurisempaa: uskonnollinen nuorten romaani. ”Olli ja Maria matkustavat vanhempisen kanssa lomamatkalle Israeliin. Öljymäellä lapset kiipeilevät puissa, jotka ovat yli 2000 vuotta vanhoja ja löytävät puun onkaloon kätketyn papyrusrullan. Se on päiväkirja, jota 11-vuotias Daniel Nikodeemuksenpoika on kirjoittanut vuonna 33 – samana vuonna kuin Jeesus kuoli. Päiväkirja kertoo Jerusalemin tapahtumista jännittävästi ja niin elävästi, että tuntuu kuin itse pääsisi mukaan tapahtumiin”, kertoo takakansi. Pitäisi varmaan järjestää kilpailu epäuskottavimmasta uskonnollisesta fiktiosta, tämä voisi menestyä. Tingin kirjan tiukassa kaupankäynnissä eurosta 30 senttiin. Reissun ainoa selkeä spefiostos olikin sitten kiva löytö: Doris Lessingin Canopus Argossa -sarjan viides, viimeinen ja suomentamaton osa The Sentimental Agents in The Volyen Empire (1983) hyväkuntoisena pokkarina 20 sentillä. Katselint tätä kirjaa muutama viikko sitten Kampintorilla, mutta jätin silloin ostamatta. Kyllä se on aika lailla niin, että kaikki tulee lopulta vastaan kirpparilla – ja halvalla. Lessingin scifisarja on jostain syystä aina miellyttänyt minua, tai ainakin sen kolme ensimmäistä osaa. Neljäs osa, Planeetta 8 ei ole kummoinen. Jotenkin ne liittyvät mielessäni teini-iän scifiharrastukseeni, vaikka täytyy sanoa, etten kirjoista kovin paljon joskus 15-vuotiaana tajunnut. Luin ne joskus parikymppisenä uudestaan, ja sain niistä tuolloin enemmänkin irti. Luultavasti kirjoissa kiehtovinta mielestäni sekä nuorena että aikuisempana oli kuitenkin omaperäinen ja kumma tunnelma, ei niinkään mahdollinen filosofinen sisältö. Sinänsä hassua että viides osa sarjasta jäi aikanaan Otavalta kääntämättä. Tosin se voi olla ollut ihan laadullinenkin päätös tuon Planeetta 8:n jälkeen. Kirjojen lisäksi ostin pari sarjakuvaa. Kalma 3/90 oli kiva löydös, 50 sentillä. Ostin myös Sarjakirja 103:n (Hämähäkkimies). Hmm, olen tainnut alkaa kerätä Sarjakirjoja, sellaista sattuu. Niitä ainakin löytyy huokealla kirppiksiltä. Hyvään hintaan lähti Don Rosan Roope Ankan elämä ja teot 2, nimittäin kahdella eurolla. Luulisi että olisi mennyt kaupaksi kympilläkin. Hankin myös muuta: Seinäjoen kaupunginteatterin The Rocky Horror Picture Show -esityksen oheisbadge ja sukkanauha maksoivat 50 senttiä. 10 sentillä ostin Tenavien Tellua esittävän Pez-härpäkkeen, koska se näytti vanhalta. Noiden keräily lienee maailmalla yleisehkökin hupi, mutta koetan vastustaa kiusausta. Joitain kymmeniä senttejä maksoin nipusta Alf-keräilykortteja, mistä lie purkasta peräisin. En kyllä tiedä mitä niillä tekisin, mutta ainakin minulla nyt on sellaisia, jos joku kysyy. Semmoista viime viikonloppuna. Tänään on vuorossa tuparit illalla – aiomme mennä paikalle Veeran kanssa. Ehkä toinen kyläreissumme tytön kanssa, saas nähdä miten menee. Ja lopuksi: Hyvää ystävänpäivää kaikille! (Comment on this)
Friday, January 23rd, 2009
6:24 pm	Veera 6 kuukautta ja töitä Veera täyttää tänään puoli vuotta! Korjattua ikää on jo reilu kolme kuukautta. Tyttö hymyilee, nauraa, tarttuu esineisiin (esimerkiksi lehden luku Veera sylissä on muuttumassa hankalaksi) ja kasvaa. Neuvolassa tänään punnittu paino on 4450 grammaa. Pikkuinen on viisinkertaistanut painonsa puolessa vuodessa! Tehkääpä sama perässä. Muuten elämä on aika työkiireistä. Vuoden aluksi pitäisi saada kaikenlaisia projekteja käyntiin. Salainen Kirjaprojekti 10 eli Ulkomaisia fantasiakirjailijoita 2 pitäisi saada alkuun öbaut nyt, kirjan deadline on toukokuussa. Samalla olen kaupannut kustantamoille kahta kirjaideaa, toinen tietoa ja toinen fiktiota, mutta karkeasti ottaen samasta aihepiiristä. Tietokirjan kanssa olen edennyt vaiheeseen, jossa kysyvät näytetekstiä. Lisäksi luin vuoden tauon jälkeen Salaisen Kirjaprojekti 7:n eli romaanikäsikirjoitukseni. Siitä löytyi aika paljon korjattavaa, etenkin tyylin ja kielen puolesta. Tarkoitus olisi saattaa sekin kustantamokuntoon nyt alkuvuodesta. Ja sitten pitäisi kirjoitella apurahahakemuksia näihin kaikkiin hommeleihin. Ja Finnconkin alkaa häämöttää jossain etäisessä horisontissa. Taidan painua jatkamaan hommia. (1 Comment |Comment on this)
Saturday, January 17th, 2009
3:45 pm	Takautuvaa kirpparihuumaa Jäähallilla Mutta minulla on kotona seitsemän orpoa! Ja entäs pikku Tim? Hänellä ei ole enää jalkoja! Haluatteko viedä häneltä kädetkin? Eli kyllä 50 senttiä on liikaa tästä Korkkarista, tarjoan 20 senttiä. Mitä tuo on? Sehän on minä kirpputorilla, tai ainakin tuollaiselta minusta joskus tuntuu. Viime sunnuntaina tuli taas noin puolentoista kuukauden tauon jälkeen kolattua kirpputoreja. Olin ensimmäistä kertaa tällä kaudella Jäähallin kirppiksellä. Niitä näkyy kyllä järjestetyn jo syksylläkin. Olen kallistumassa sen kannalle, että Jäähallin kirppis on meikäläisen kaltaiselle haalija-keräilijälle paras kirpputori. Sieltä lähes kokonaan puuttuvat ammattimaiset myyjät, eli kauppiaat ovat tavallisia pulliaisia, jotka putsaavat nurkkiaan vanhasta kuonasta. Viime sunnuntaina jäähalli on käytännössä täynnä myyjiä. Ostoksia tulikin tehtyä sitten melkoisesti. Aloitin kevyesti. Nuorten tieteisromaanejakin kirjoittaneen ruotsalaisen Sven Wernströmin Salaisten saari (1966, suom. 1969) lähti 10 sentillä, mutta se olikin hieman vääntynyt kirjaston poistokappale. Genreä se ei ole, mutta kiinnostava autio saari -teemansa vuoksi. Kirjassa ilmeisesti joukko meripartiolaisia haaksirikkoutuu ja perustaa oman yhteisön autiolle saarelle. Liekö jossain anti-suhteessa William Goldingin Kärpästen herraan? Haruki Murakamin Norwegian Wood (1987) irtosi eurolla. Vielä viime sunnuntaina aprikoitsin, että tätä kirjaa voisi tarvita Salaisessa Kirjaprojekti 11:ssa, jota olen juuri aloittamassa, mutta nyt näyttäisi että ei. En ole Murakamia lukenut, mutta lukuisat ovat minulle häntä kehuneet, joten ehkä syytä olisi. Sen sijaan on vähän epäselvää, tarvitsenko Peter F. Hamiltonin The Temporal Voidia (2008) mihinkään. Kirja on jumalaton jööti, mutta maksoi vain euron pienen neuvottelun jälkeen. No, viepä tilaa kirjahyllyssä. Pidin kyllä ainoata lukemaani Hamiltonia (Fallen Dragon) ihan viihdyttävänä, mutta tarvitsisin varmaan 30 tuntisen vuorokauden, että ehtisin lukea tällaisia tiiliskiviä omaksi huvikseni. Ken MacLeodin The Stone Canal (1996) oli myös kirjaston poisto-opus, tingin sen 50 tai 20 senttiin, en nyt muista kumpaan päädyimme. Pidin kirjailijan Tähtijaoksesta, ehkä tämäkin voisi maistua. Eurolla sain kaksi kirjaa. Tähtipuu: 33 kotimaista tieteisnovellia (1990) sisältää Aikakoneen, Spinin, Tähtivaeltajan ja Ikaroksen parhaimpia iskuja. Luulin omistavani sen jo, mutta puutelistani ei valehtele, ainakaan usein. T. Rautapalo-Rappin (oikealta nimeltään Tauno Erik Rautapalo) Aarteenetsijät (1945) piti ostaa jo yksin kansikuvan mahtavan oktopuusin vuoksi. Takakannen mukaan kirjassa ollaan merirosvon aarteen jäljillä. Minusta maailma olisi parempi paikka, jos useammat ihmiset edelleenkin olisivat merirosvon aarteen jäljillä. Tinkasin 50 senttiin Woody Allenin juttukokoelman Sivuvaikutuksia (suom. 1981), joka on ollut ostoslistallani pitkään. Luin tämän ja toisen Allen-kokoelman Parhaat (suom. 1980) erinäisiä kertoja teininä. Olen nähnyt tätä kirppareilla ennenkin, mutta nyt hinta oli sopiva. Kaarlo Nuorvalan Salaperäinen sakariinikauppias (1945) sen sijaan maksoi euron. Oli pakko ostaa jo yksin kannen vuoksi, sen verran luihu sakariinikauppias siinä luimistelee. Hupaisaa että kirjan nimestä näkee heti että se pula-ajalta, tuskin myöhemmin sokerin korvikkeen kauppaaja olisi herättänyt nuorten romaanin mittaisia intohimoja. Vielä ihan lopuksi ostin 50 sentillä Ludvig Hevésyn Räätälinkisälli Andreas Jelky’n Merkilliset elämänvaiheet Neljässä maanosassa (1875, suom. 1875, tämä oli 2. painos 1924). Kyse on Itävalta-Unkarissa vaikuttaneesta unkarinjuutalaisesta kirjailijasta Lajos Hevésistä (1843–1910), joka ilmeisesti kirjoitti saksaksi. Aika tuoreeltaan teos on käännetty, jos vuosiluvut pitävät paikkansa. Teos on tiettävästi ensimmäinen suomennettu unkarilainen romaani. Siinä olivat kirjahankintani. Sarjakuvia ostin sitten huomattavasti enemmän. Hinnat vaihtelivat 15 sentistä 50 senttiin – jaa, Tex Willer 11/75:stä maksoin puolitoista euroa osana isompaa sekavaa kauppaa. En enää tässä vaiheessa muista kauppojen yksityiskohtia, eivätkä ne niin kiinnostavia olekaan. Reissusta hyllyyni tarttuivat em. Texin lisäksi Indiana Jones 2/84 (joo, aloin kerätä näitä Sarkulle), King Kong nro 14, Kuvajännäri 11/73 ja 7/75, Pilotti 8/74, Sarjakirja 43 (Teräsmies) Siivet 1/72, Tarzan 12/74 ja 7/76, Teräsmies 4/78, 1/79 ja 9/85, Teräsnyrkki nro 3 ja 7 Viidakon korkeajännitys 10/75 ja 8/80 ja Zoom 16/74. Lisäksi ostin Muppelo tapaa robotti välkyn -alpparin ja kolme huonokuntoista Prinsessa-sarjakuvaa noin vuodelta 1963 (Missäköhän ne ovat nyt? Unohdinkohan ne torstaina Urkkin tai klubihuoneelle?) King Kong, Siivet, Pilotti ja Teräsnyrkit olivat iskemättömiä kappaleita. Joku pariskunta myi edesmenneen sukulaisensa antikvariaatin jäämistöä. Aika herkkua – pyysin heidän yhteystiedonsa ja välitin ne eteenpäin minua keräilevämmälle kaverille. Mukava reissu! Sen päätteeksi olkalaukkuni ja hieno Pertti Jarla -muovikassini pursusi painotuotteita, joten jätin Valtterin suosiolla väliin. Ehkä sitten seuraavalla kerralla sinnekin. (4 Comments |Comment on this)
Thursday, January 1st, 2009
12:13 pm	Vuosi 2008 retrospektiossa ja tähyämistä kohti vuoden 2009 siintäviä tavoitteita Uusi vuosi vaihtui täällä Sunassa rauhallisesti. Vietimme iltaa kolmistaan: Sarkku, Veera ja minä. Samanlainen meno jatkuu tänään, paitsi että illalla ajattelin mennä HYSFKin päivystykseen ja mafiaan. Piti jo eilen kirjoitella edellisten vuosien tapaan katsaus menneeseen vuoteen, mutta se jäi Veeran syöttelyiden ja muiden kotitöiden jalkoihin. Nyt tyttö nukkuu kopassaan, joten asiaan: Työelämä. Vihreän Langan osalta tämä on ollut jotenkin vähätöisempi vuosi. Alkuvuoden puursin entiseen malliin, mutta jakso kesäkuusta marraskuun alkuun meni erisyisten lomien ja vajaiden työviikkojen merkeissä. Veeran syntymä on selvästi vähentänyt myös freetöihin käyttämääni aikaa. Kirjaprojekteja oli tälle vuodelle kaksi – Eroticaa kirjoittelin alkuvuoden ja loppukesällä naputtelin kiivaaseen tahtiin aivan hullussa perhetilanteessa Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita 5:n. Nyt tuntuu ihan älyttömältä, että tein tuon kirjan silloin kun tein. Mutta ehkä työntekoon sain purettua turhautumista, joka aiheutui siitä, ettei voinut tehdä mitään vastasyntyneiden teholla hoidettavana olevan lapsen hyväksi. Kirjasta saaduilla rahoilla saatoin löysäillä loppuvuoden ja keskittyä kotiutuneeseen vauvaan, eli ehkä se oli hyväksi. Perhe-elämä. Todellinen tapausten vuosi. Vuosi alkoi saammeko-kaksiomme-kaupaksi -stressillä (saimme, vieläpä ihan ajoissa) ja helmikuussa muutimme yhteen. Pian tämän jälkeen huomasimme että jälkikasvua oli luvassa. Toukokuussa menimme naimisiin, kesäkuu kului pääosin häämatkalla ja mökkeilemässä. Heinäkuussa syntyi sitten Veera, kolme kuukautta liian aikaisin. Tämä säätelikin sitten loppuvuoden perhekuvioita. Onneksi sentään vanhempien lapsieni vuosi on ollut suhteellisen rauhallinen. Eipä kai tässä muuta voi sanoa kuin että vuosi 2008 on tähänastisen elämäni tapahtumarikkain vuosi. Harrastukset. Sattuneesta syystä harrastamiset ovat jääneet menneenä vuonna vähemmälle. Toukokuun Åcon 2 oli minulle vuoden ainoa scificon. Puolet scifipiirien kesäretkistäkin jäi väliin, mutta mafioissa olen onnistunut käymään suhteellisen säännöllisesti, lokakuuta lukuunottamatta. Fandom-aktiviteetit ovat olleet rentouttavia kuten aina, ja vuonna 2008 tunsin kyllä monesti tarvitsevani niitä. Kirjoja luin menneenä vuonna ennätysmäärän:140 kappaletta. Näistä tosin 30-40 oli noin 50-100-sivuisia lastenkirjoja. Mutta silti löin viimevuotisen ennätykseni – 70 kirjaa – reilusti. Viimeksi olen lukenut näin monta kirjaa joskus lukiolaisena. Ehkä voisin pitää jälleen tänä vuonna sataa kirjaa tavoitteena. Sinänsä en tiedä miksi listaan tämän otsikon "harrastukset" alle – lukemistani kirjoista viisi (5) luin omaksi huvikseni. Siinä suhteessa vuosi taisi olla pikemminkin pohjanoteeraus. Keräilyharrastukseni olen joutunut nyt loppuvuonna pistämään hyllylle odottamaan. Olen tosin ehtinyt järjestellä postimerkkikokoelmaani tunnin ajan Veeran kotiutumista seuranneena kahtena kuukautena. Ehkä tässä vielä päästään jatkamaan! Kirjalliset ambiitsiot. Edelleen hyvä vuosi. Kirjojen kirjoittaminen tuntuu työltä, jota haluan jatkossakin tehdä, jos vain kustantajia löytyy. Lievä takaisku on se, etten ehtinyt viimeistellä romaanikäsikirjoitusta kustantamokuntoon menneenä vuonna, mutta ehtimättömyyteen oli kyllä hyvä syy. Koetan rykäistä käsiksen kuntoon nyt alkuvuodesta (tosin tässäpä minä bloggaan, vaikka nyt juuri olisi käsikirjoituksen ruotimiseen hyvää aikaa). Tänä vuonna ilmestyi yksi kokonaan kirjoittamani teos (oletettavasti Kotimaisia lasten ja nuortenkirjailijoita on jo ulkona, vaikken sitä olekaan nähnyt) ja kaksi opusta jossa olin yksi tekijöistä (Pihlajanorsu ja Erotica). Lisäksi olen suuri Puolassa: kaksi vuotta sitten myin vanhan isyyttä käsittelevän juttuni Arktisen Banaanin Baby Blues -perhekirjaan. Se on nyt ilmestynyt puolaksi. Yleinen onnellisuus. Vuosi 2008 oli merkillinen sekoitus onnea ja huolta. Kaiken kaikkiaan jäin kuitenkin reilusti onnen puolelle! Uskaltaisinkohan luvata jotain vuodelle 2009? Lupasin kyllä jo solidaarisuudesta liittyä Sarkun irtokarkkilakkoon. Lisäksi voisin luvata, että saan romaanikäsikseni kustantajille – mieluiten nyt alkuvuodesta. Tipatonta tammikuuta en ajatellut tänä vuonna pitää. Ehkä tässä on pikku oluset ansaittu. (Comment on this)
Tuesday, December 23rd, 2008
3:27 pm	Hyvää joulua! Tulin juuri kaupoilta, viimeiset jouluhankinnat on tehty. Vietämme joulun puoliksi täällä Sunassa ja puoliksi Ikaalisissa (siis kuitenkin ajallisesti toisiaan seuraavina jaksoina, ei samanaikaisesti). Hauskaa joulua kaikille Avaruusajan lukijoille – ja lopuksi vielä kuva talouden pikkutontusta, joka täyttää tänään viisi kuukautta (korjattua ikää 2 kk 1 vko)! (1 Comment |Comment on this)
Friday, December 5th, 2008
6:46 pm	Sarjakuvia kirpparilta Kiireiset viikot jatkuvat, mutta eipä voi väittää etteikö elämä olisi varsin mukavaa juuri nyt. Veera kasvaa ja voi hyvin, alun mitens-näitä-vauvoja-hoidettiinkaan -paniikki on ohi ja tyttö on asettunut osaksi perhettä. Hiljalleen voi jatkaa vanhoja puuhasteluitaan uudessa elämässään. Kävinkin jo toistamiseen kirpparilla viime sunnuntaina 30.11., mistä raporttia: Sunnuntaina olin jälleen kirpparikierroksella Iriksen kanssa ja taas Valtterilla. Nämä reissut ovat kyllä piristäviä! Kierrellessäni pöytien luona pohdiskelin jopa, että tämä harrastus on liki välttämätön kirjoittajantyössäni. Vanhat tavarat ja oudot julkaisut antavat juttuideoita ja inspiraatiota. Täytyy nyt kuitenkin varoa, etten kehu tätä metodia liikaa: en halua kaikkia toimittajatuttujani penkomaan kirppiksiä ja viemään kaikki löydöt nokkani edestä. Sunnuntai oli selkeästi sarjakuvapäivä. Ostin vaaksankorkuisen pinon 1970- ja 80-lukujen sarjakuvia eri myyjiltä. Sarjisten kunto oli vaihteleva, etupäässä ”lukukappale”-tasoa, hinta jäi yhtä Masi-sarjakirjaa lukuunottamatta alle euroon (30 tai 50 senttiä, siitä yhdestä Masista maksoin euron.) Lista ostoksista on aika pitkä: Korkeajännitys 1/76, 7/76, 9/77; Aavikon korkeajännitys 6/77 ja 7/78, Ilmojen korkeajännitys 6/75 ja 7/75; Viidakon korkeajännitys 2/76; ja Siivet 2/74. Taika-Jim IV (1971) oli myös kiva löytö. Sarjakirjoja tuntui olevan paljon kaupan. Ostin eri myyjiltä numerot 44 (Masi), 64 (Pyhimys), 74 (Teräsmies) ja 86 (Hämähäkkimies). Johonkin nippuun kuului myös Hopeanuoli Taskukirja nro 3. Eräältä myyjältä ostin muutaman lehtikokoisen sarjiksen: Teräsmies 1/81, Tumac 4/79 ja Indiana Jones 6/84 siirtyivät haltuuni, kuten myös Teräsmies-vuosialbumi 1981. Indiana Jones oli ihan pakko ostaa tuliaisiksi Sarkulle. Kirjoa tuli tällä reissulla ostettua vain kaksi. Marja-Leena Mikkosen Liisa ja Veikko Ihmemaassa (1969, tämä oli 2.p.) lienee ajankohtansa yhteiskunnallista kirjallisuutta. Takakansiteksti: Marja-Leena Mikkolan uusi romaani on kuvaus helsinkiläisestä ilotytöstä Liisasta, hänen seikkailuistaan tässä ihmemaassa. Vaelluksellaan Liisa tapaa Veikon ja hänen lisäkseen mitä kirjavimman joukon ihmisiä: tv- ja elokuvaväkeä, pankinjohtajia, kansainvälisiä lastenauttajia, suuren ja pienen rahan edustajia, radikaaleja ja konservatiiveja. Liisalla on silmät jotka näkevät, ja hän kuvaa jokapäiväisen työn ja taloudellisen vallankäytön aitoa arkitodellisuutta. Kirjan nimi viittaa vahvasti siihen että opus on jossain suhteessa Lewis Carrollin fantsuklassikkoon. Hauskaa, jos siitä on versioitu ”taloudellisen vallankäytön aitoa arkitodellisuutta” kuvastava teos! Täytyy ehdottomasti koettaa lukea tämä joskus. Maksoi minulle muistaakseni 30 senttiä. Vielä vähemmän, 10 senttiä, maksoi Nils Erikssonin Operaatio Valco-Salora. Tosikertomus elävästä elämästä (1979), tämäkin oli pakko ostaa Kekkosiana-kokoelmaani. Kustantamona näkyy olleen Kustannuspiste Oy. Olikohan se näitä puljuja, jotka julkaisivat myös teoksia, joissa ihan tahallaan yritettiin horjuttaa maidemme välisiä lämpimiä ja luottamuksellisia suhteita? Hyi, tuhmaa! Näiden painotuotteiden lisäksi hankin vain yhden metallisen Kinder-ukkelin 10 sentillä. Ratsastajaukkelilta puuttui hevonen, niitä lienee vaikea löytää. Ovat nimittäin muovisia ja aika heppoisia heppoja. Minulla on entuudestaan ratsastava ukkeli, jolla on allaan puolikas muoviheppa. Sen saa pönkättyä seinää vasten niin, ettei peräpään puutetta edes huomaa. Kiva reissu! Ehtisiköhän sitä vielä piipahtaa ennen joulua kierroksella? Vaikka mukamas joululahjoja etsimässä? (3 Comments |Comment on this)
Sunday, November 23rd, 2008
7:09 pm	Veera 4 kuukautta Veera täyttää tänään neljä kuukautta, siis kalenteri-ikää. Korjattu ikä on viisi viikkoa. Synttärisankari lötköttää parhaillaan käsivarrellani, joten kirjoittelen yksikätisesti. Luonto on järkännyt Veeran kunniaksi komean lumimyterin salamoinnin kera. Tytön vanhemmat taas juhlivat marjapiirakkalla, teellä ja kekseillä. Toinenkin juhlanaihe on: Salainen Kirjaprojekti yhdeksän eli Kotimaisia lasten ja nuortenkirjalijoita 5 meni tiemmä painoon perjantaina. Palailenpa astialle taas toiste – ehkä jälleen kirppariraporttia lähiviikkoina. (Comment on this)
Saturday, November 15th, 2008
6:59 pm	Isänpäivän kirpparointia taannehtivasti Veera on kasvanut vastasyntyneen kokoiseksi jötkäleeksi, painoa noin 3,5 kiloa ja pituuttakin liki 50 senttiä. Nämä ovat arvioita, viimeiset viralliset tiedot ovat noin 10 päivän takaa. Mutta siis elämme nykyään jo aika tavallista vauvaperheen arkea. Eli on siis kamala kiire ja väsyttää. Blogi tahtoo jäädä kaiken muun touhun jalkoihin. Mafiassa sen sijaan ehdin käydä viime viikolla ja viikko sitten sunnuntaina piipahdin kirpparillakin. Tässä taannehtiva raportti. Isänpäivän kunniaksi lähdin vanhemman tyttäreni kanssa kirpputorille – pitkästä aikaa. Edellisen kerran oli Hietsussa heinäkuun puolivälissä, paria päivää ennen kuin Veeran etuaikaiseen syntymään johtuneet tapahtumat käynnistyivät. Huomaa, että tässä on mennyt nelisen kuukautta vähän muissa asioissa. Valtteri oli kirpparitaukoni jäljiltä entisellään. Väkeä oli runsaahkosti. Aluksi ostin sarjakuvia: huonokuntoinen Masi–sarjakirja 10 ja hyväkuntoinen Lännentie 11/87 lähtivät yhteensä 60 sentillä. Masista on lähinnä iloa Irikselle lukukappaleena, siitä puuttuu jopa sivuja alusta ja lopusta. Toiselta myyjältä muutaman metrin päästä löysin neljä Full Metal Alchemist -mangaa, jotka tinkasin yhteensä kolmeen euroon. Jonkinlainen hajaostos oli Pauli Hirvosen Mikko Nuoli suihkulentäjänä (1962). Takakannen mukaan kirja kertoo kahden nuoren, Mikko Nuolen ja Paavo Naakan ajasta Kauhajoen ilmasotakoulussa. 60-luku alkoi olla jo niin ulkopoliittisesti arka vuosikymmen, että olisi mielenkiintoista joskus tarkastella miten militanttiaihetta tässä nuortenkirjassa on käsitelty. Nykyäänkään ei varmaan juuri innostuttaisi nuortenkirjakässäristä, jonka aiheena on asepalvelus, vaikka se olisi kuinka kiinnostavassa aselajissa. Kirja maksoi 50 senttiä, kuten itse asiassa kaikki muutkin kirjaostokseni tällä reissulla, yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Hupaisa löydös oli Burton Wohlin Kiinailmiö (1978, suom. 1979). Ostaessani opusta ajattelin että se on elokuvan romanisointi, mutta itse asiassa kyseinen 70-luvun lopun leffahitti tehtiin tämän kirjan pohjalta. Noina viattomina aikoina kiinailmiöhän tarkoitti vain ydinreaktorin sulamisonnettomuutta eikä pelkoa herättävää työpaikkojen siirtymistä Kauko-Itään. Ostin kirjan yhdessä C. Terry Clinen kauhupokkarin Damon – pahan vallassa (1975, suom. 1983) kanssa. Hupaisa löydös oli Sven Christer Swahnin lasten fantasiaromaani Intiaanimatka (1957, suom. 1959). Fantasiaa kirjan täytyy olla, koska Maija Karman taiteilemassa kannessa poika ratsastaa ilmassa lentävällä sudella preeriaintiaanikylän yllä. Sven Christer Swahn (1933–2005) näkyy ruotsinkielisen wikin mukaan olleen Ruotsin merkittävimpiä scifikirjailijoita – eipä ole nimi näemmä meikäläiselle asti kantautunut. Vähän hävettääkin kuinka huonosti sitä tuntee naapurimaan skeneä. Mutta kirjoitti Swahn näemmä kaikkea muutakin. Saman wiki-lähteen mukaan oli myös kääntäjä ja ruotsinsi esimerkiksi Le Guinin Maameri-kirjat. Yhtään hänen scifikirjaansa ei ilmeisesti ole suomennettu eikä tämä ainoa käännetty teoskaan ole päässyt Vainikaisen etc. bibliografiaankaan, oletettavasti koska se on lasten fantasiaa. Halpisostos oli Robert Lynn Asprinin ja Lynn Abbeyn toimittama Thieves’ World 2 (1980, tämä oli vuoden 1986 pokkarilaitos). Maksoi vaivaiset 20 senttiä neuvottelun jälkeen. Tätä Varkaiden maailma -antologiasarjaahan tuli suomeksi vain se yksi osa. Ehkä joskus luen tämänkin. Se suomennos taitaa muuten vielä hyllystämme puuttuakin. Ei kun tarkistin – siellä se oli. Näyin ostaneen sen viime vuoden syyskuussa samaiselta Valtterilta. Sakari Virkkusen toimittama Jees, tankero – vuoden poliittiset jutut (1974) oli ihan pakkohankinta tällaiselle Kekkosianan harrastajalle. Lopuksi tein vielä pari tietokirjahankintaa. Joseph Campbellin Sankarin tuhannet kasvot (1949, suom. 1990) on alan klassikoita, johon näkee viitattavan etenkin fantasiakirjallisuuden tutkimuksessa. Olen itse suhtautunut tähän kirjaan nihkeästi, kuten kaikkeen myyttitutkimukseen – jotenkin minulle myyttien tutkimus tuntuu umpikujalta: aha, tuo on tuo myytti. Entä sitten? Mielestäni mielenkiintoisempaa on tutkia, millaisia merkityksiä mytologian hahmoilla on eri aikoina ja eri konteksteissa ja miten nämä merkitykset muuttuvat ajan kuluessa. No, ehkä minulla on huono kuva myyttitutkimuksesta silkkaa tietämättömyyttäni. Mutta hermostuin todella gradua tehdessäni jungilaisiin ajatusavaruuksiin, jotka olivat kyllä kiehtovia fiktioita, mutta myös usvaista höpönlöpöä, jota ei ehkä pitäisi painaa mihinkään kirjaan, joka väittää olevansa tieteellinen edes sanan humanistisessa merkityksessä. Kovempaa kamaa olikin sitten Kari Kailan Tähtitaivaan opas (1979, tämä oli 3.p. 1985). Tämä kirja oli ehdoton lempparini 12-vuotiaana, kun innostuin tähtitieteestä ja scifistä. Kirja oli minulla lainassa varmaan vuoden putkeen – koetin toivoa sitä myös joululahjaksi, mutta sainkin öbaut samannimisen saksalaisen tähtikirjan. Parasta Kailan kirjassa ovat valkopohjaiset tähtikuvioiden kartat. Jäljentelin niitä tuntikausia läpi piirtämällä ja kuvittelin samalla millaisia galaktisia sivilisaatioita noilla kaukaisilla tähdillä on. Astronomiainnostukseni oli ehdottomasti scifististä laatua – itse asiassa luin Tähdet ja avaruus -lehdestäkin mieluiten sen pientä scifipalstaa. Myöhemmin tilasin Aikakoneen ja tässä sitä ollaan. Kirjojen lisäksi tein pari hajahankintaa. Nelostuotteen Pomppis-peli, mahdollisesti 1980-luvun painoksena, lähti eurolla. Mökillä meillä on Pomppiksesta ja parista muusta Nelostuotteen vastaavasta älypelistä vanhemmat versiot. Viime kesänä huomasimme että Pomppiksesta oli kadonnut pari nappulaa, joten toivottavasti tämä korvaa menetyksen. 10 senttiä maksoi Suomen sokerin logolla varustettu avaimenperä (toisella puolen lukee Sokeri – liikkuvan energiaa). En usko että avainrenksu on kovin antiikkisen iäkäs, mutta jotenkin vanha logo vetosi. Ostin vielä postimerkkejä peräti 30 eurolla, kokonaisen kansiollisen Euroopan ulkopuolisia maita. Lähinnä hankinta tuli tehtyä sen sisältävän mittavan USA-sivuston vuoksi, mutta oli kansiossa muutakin mukavaa. Ei nyt kyllä ehkä 30 euron arvosta, mutta ostinkin jälleen pikemminkin merkkeilyä kuin merkkejä. Nyt kun vielä sitten ehtisi merkkeillä. (Comment on this)