?

Log in

Avaruusajan päiväunelmia
 
[Most Recent Entries] [Calendar View] [Friends]

Below are the 20 most recent journal entries recorded in sisatto's LiveJournal:

[ << Previous 20 ]
Saturday, October 31st, 2015
9:32 pm
Eläinten pitoja ja avaruusatlaksia Myyrmäestä
Kesä ja alkusyksy olivat niin kiireisiä, että kirpparikierrokset jäivät tekemättä. En esimerkiksi tänä vuonna ehtinyt kertaakaan Hietsun kirppikselle – varmaan ensimmäinen kesä tällä vuosikymmenellä kun näin käy. Osan kiireestä selittää kolmen kirjan kirjoittaminen päällekkäin ja limittäin sekä onnistuneen Worldcon-hankkeemme loppurutistus.

Mutta lokakuun alussa pääsin taas penkomaan. Alkuvuodesta luovuimme autosta ja yksi tämän harmittamivista puolista on se, että pelkäsin Myyrmäki-hallin kirppiksen muuttuneen tavoittamattomaksi. Sitten tajusin, että Myrtsi ei itse asiassa ole niin kaukana Espoon keskuksesta kuin kuvittelisi. Ja sinne menee meiltäpäin jopa suora bussilinja 530. Niinpä lähdin sunnuntaina 4.10. Iriksen kanssa kolaamaan Myyrmäki-hallia pitkästä aikaa. Myyrmäki-halli on kyllä pääkaupunkiseudun parhaita kirppiksiä, minunkaltaisen sekalaisten asiain kartuttajan paratiisi. Tältäkin reissulta tarttui mukaan monenlaista tavaraa. Saalis näkyy oheisesta kuvasta.




Genreostoksia oli muutamia. Kun vastaan tuli sopivaan hintaan, ostin J. R. R. Tolkienin Taru Sormusten herrasta -trilogian (1954–55, suom. 1973–75) yksiosaisen laitoksen (14. painos 1996). Minulla ei ole ollut tätä laitosta entuudestaan. Koska aika paljon matkasaarnaan Tolkien-aiheesta, ajattelin että tämä voisi olla kätevämpi mukaanotettava kuin kolmiosainen laitos.
Varsin kiintoisa joskin lievästi härö ostos oli Finnconin kunniavieraanakin muistetun scifikriitikko David Langfordin teos The End of Harry Potter (2006). Kirja on siis ilmestynyt vuotta ennen kuin viimeinen Potter-kirja ja se spekuloi sillä, miten Potter-saaga tulee päättymään. Olettaisin että kirjasta ei ole myöhempiä painoksia.
Spefiteos on myös Ray Bradburyn ja Helen Henschenin lasten kuvakirja Poika josta tuli pimeän ystävä (1955, suom. 1988). Jostain demonisista abyyseista nousseesta syystä tämä kirja on suomennettu ruotsista eikä alkukielestä.

Patrick Mooren Avaruusatlas (1969, suom. 1969) on kuulentojen innoittamana syntynyt hieno, ilmeisesti nuorisolle suunnattu kuvateos. Olen varmaan lukenut sitä lapsena kirjastossa, sen verran tutuilta kuvat näyttävät. Brittiläinen amatööritähtitieteilijä Patrick Moore (1923–2012) kirjoitti myös nuorten scifiromaaneja, jotka muista ahmineeni joskus pikkuteininä. Niiden sisällöstä ei kyllä ihmeemmin ole jäänyt päähän. Ilmeisesti Moore kirjoitti näitä Scott Saunders -seikkailuja kuusi kappaletta, mutta niitä suomennettiin vain viisi. Asian selvittäminen vaati hiukan tarkkuutta: Suomentamatta on jäänyt romaani nimeltä The Terror Star (1979), mutta lievän hämäyksen vuoksi Mooren teos Killer Comet (1978) on suomennettu nimellä Tappajatähti (1980). Nämä nuorten kirjat tuli kerättyä hyllyyn jo joskus rapiat 10 vuotta sitten kun aloin kartuttaa puuttuvia suomenkielisiä scifiromaaneja.

Muut reissun kirjaostokset olivat sitten sekalaisempaa tavaraa. Arimo Raesteen Tyyppejä (1992). Raeste (1930–1995) toimi kahdenkin presidentin linnanvuotina. Olen lukenut hänen muistelmateoksensa Paroni von Raesteen ihmeelliset seikkailut (1991), tämä kirja vaikuttaa varmuuden vuoksi fiktion muotoon puetulta anekdoottikokoelmalta.
Kaksi Seepra-sarjan pokkaria oli pakko ostaa, kun tulivat vastaan: Satu Tienhaaran ja Monsieur Mossen Pieni kauneussalonki (1970) ja Mielikki Ivalon Jooga (1970, tämä oli 2. korj.p. 1971) päätyvät Seepra-hyllyyni.

Sarjakuvia löytyi vaihteeksi runsaasti. Andy Rileyn Selfish Pigs (2009) -kokoelman nappasin iltalukemisikseni. Riley tunnetaan kipeistä pupujen itsemurhakirjoistaan, jotka on suomennettukin.
Vanhempaa tavaraa edustivat neljä Zoom-lehteä: 4/73, 3/74, 30/74 ja 34/74, jotka sain huokeaan yhteishintaan. Samalta vuosikymmeneltä peräisin ovat Hopeanuoli 25/77 ja 10/78 sekä Tarzanin poika 5/75. Kolme viimeksi mainittua eivät ole järin kummoisessa kunnossa, mutta eipä hintakaan muistaakseni päätä huimannut. Melko resuinen oli myös Tenavat-kirja Ressu kirjoittaa kirjan "Oli synkkä ja myrskyinen yö" (1971, suom. 1973). Lapsena tämä oli yksi Tenavat-kirjoista, joita en koskaan nähnyt. Sinänsä varmaan se olisi ollut lievä pettymys, sillä se on samansorttinen kuin Ressu ja Punainen paroni (1966, suom. 1969) eli sisältää varsin vähän luettavaa: kirja on taitettu kuin kuvakirja. Samassa pinkassa Ressun kanssa taisi olla Masi-minialbumi 6 (1981). Varsin luetun kuntoinen on myös löytämäni Smurffit ja taikamuna -alppari (1983).

Reissun vanhimpia ostoksia oli Nakke Nakuttaja 12B/56. Nämä 1950-luvun Naket eivät ole yhtään niin haluttuja kuin saman ajan Aku Ankat, mutta näissä isokokoisissa lehdissä on hienoja kansia. Muistan että löysin muutamia 50-luvun nakkeja lapsena joiltakin vinteiltä joita sain penkoa, mutta ne olivat pettymys koska jahtasimme – vanhoja akkareita. Mutta ovat nekin löydöt tallessa vielä maalla. Taidan kuljettaa tämän sinne joukon jatkoksi.
Yhdessä Naken kanssa ostin Eläinten pidot -nimisen vihkomaisen kuvakirjan. Kyse ei ilmeisestikään ole samannimisestä Martti Haavion lastenkirjasta vaan jostain mahdollisesti ulkolaisesta tuotteesta. Fennican mukaan kirja on vuodelta 1951, eikä siinä ole mitään tekijätietoja. Takana lukee vain teksti "Copyright in Finland by Seltti Oy".

Ostin reissulla pari ei-painotuotettakin. Pitkästä aikaa löytyi metallisia kinder-munaukkeleita, joukossa taisi olla ainakin yksi joka minulta puuttuikin. Samoin Majorette-perävaunut-kokoelmani sai täydennystä kahdesta samanmallisesta mutta erivärisestä asuntovaunusta.
Finnairin ilmeisesti lahjana jakama Space Venture -magneettilautapeli piti ostaa, koska sen on valmistuttanut Nelostuote, jonka pelejä jostain syystä olen haalinut.
Sellainen reissu vajaa kuukausi sitten. Ehkä tässä vielä päästään kiertelemään ennen vuodenvaihdetta. Huomenna olisi ainakin tarkoitus katsastaa MLL:n kirppis Kirstin koululla.
Saturday, June 13th, 2015
3:10 pm
Kaakeleita kaupiteltiin Jäähallilla
Vapun jälkeen, tarkemmin sanoen 3.5. kävin kiertämässä Jäähallin kirppiksen. Sieltä tarttui mukaan pieni pinkka löytöjä.



Oli kiva törmätä pitkästä aikaa 1970-luvun sarjakuviin! Eurolla sain Titi-lehden 3/1970 ja Masia sisältävän Sarjakirja nro 17:n. En nyt ihan käsitä mitä teen tuolla Titi-lehdellä, mutta ei sitä rehellisesti sanoen sinnekään voinut jättää.

Epämääräinen päätökseni ostaa Charles Dickensin suomennettu tuotanto sai minut hankkimaan romaanin Suuria odotuksia (1860–61, suom. 1934, tämä oli 8.p. 2008). Katsotaanpa nyt mihin tämä Dickensin ostelu johtaa. Huomattavan halvalla – 20 sentillä – irtosi toinen klassikko, Henry Millerin Nexus (1960, suom. 1972), jonka ostin jonkinlaisessa Erotica-projektien jälkilämmössä.

Reissun ainoa genreostos oli Naomi Novikin Throne of Jade (2006, tämä oli pokkarilaitos 2007). Olen lukenut tämän kirjan englanniksi, kun teimme Salaista kirjaprojektia nro 10:ä eli Ulkomaisia fantasiakirjailijoita 2:a (2009). Sittemmin kirja on ilmestynyt myös suomeksi, mutta tämän Temeraire-sarjan suomentaminen on päättynyt siihen. Vaihtoehtohistoria tuntuu olevan Suomessa vaikea laji. Muistan pitäneeni sarjan ensimmäisestä osasta, mutta sitä seuranneet 3–4 seuraavaa osaa eivät enää niin vakuuttaneet. Juonikuviot olivat jotenkin toisteisia (sankarit jäivät yhtenään vangiksi ja pelastautuivat sitten) eikä tarinan imu kestänyt. Tätä kirpparilla selatessani taisin luulla että kyse on jostain tuoreemmasta osasta, jota en ole lukenut. Saattaa olla että pistän kirjan eteenpäin scifikirjakirppiksellä, ja odotan että suomennos tulee joskus vastaan.

Ihan älytön ostos oli 6 kpl muinaisia Kaakeli-kirjoja, siis tällaisia "essun taskuun mahtuvia" keittokirjoja, jotka ovat kaakelin kokoisia ja näköisiä. Minulla on osa näistä entuudestaankin – en ihan hahmota, miksi niitä on kertynyt. Tärkein syy taitaa olla se, että kirjahyllyn päällä on sen kokoinen kolo, että sinne mahtuu vain näitä Kaakeli-kirjoja, Seepra-kirjoja ja Otavan minipokkareita. Nytkin emmin ostamista, mutta kun myyjä sanoi että saan koko nipun eurolla, en voinut vastustaa kiusausta.

Hannu Väisäsen Vanikan palat (2004, tämä oli pokkarilaitoksen 6. p.) oli ainoa Salainen kirjaprojekti 27 -ostos, ihan hyvä sellainen sinänsä. Ensi viikolla pitää tarttua tähän kirjaan.
Oikein tyytyväinen olin halvalla saamiini My Little Pony -tarra-albumeihin 1980-luvulta. Ne ovat melkein täysiä ja välissä oli lisäksi muutamia irtotarroja. Lahjoitin ne vanhemmalle tyttärelle ja pikkusiskolle, jotka fanittavat poneja.
Yksi ei-painotuoteostoskin tuli tehtyä, kuvan keskellä tervehtivä Daltonin veljes, olisikohan tuo Jack tai William, ehkä ei kuitenkaan Joe. Minulla on muutama Dalton entuudestaankin, myös näitä keskimmäisiä veljeksiä, ehkä.

Jäähallin jälkeen päätin vielä jaksautua Veturitallille, vaikka viimeksi olin hiukan tympääntynyt paikkaan. Tämä reissu oli positiivisempi: JP Ahosen Villimpi Pohjola -alppari Pelinavaus (2013) siirtyi haltuuni kolmella eurolla.
Yhtä mainio löytö oli huokeaan hintaan irronneet neljä vanhaa aikakauslehteä: Hymy 5/1969, Eeva 12/1969, Monalisa 4/1970 ja Jaana 11/1970. Olen etsinytkin maalle ja mökille uusia vanhoja lehtiä luettavaksi, nämä voisi koettaa saada mahdutettua matkatavaroihin juhannuksena. Monalisa-lehdestä en muista kuulleenikaan ennen, mutta luultavasti numeroita on joskus vilahtanut silmien ohi kirppareilla tai vastaavilla. Fennican mukaan lehti olisi ilmestynyt 1959–1976. Tuolloin lehti olisi yhdistetty Eevan kanssa Uudeksi Eevaksi. Lehdet unohtuivat blogauksen alussa olevasta potretista.

Semmoinen reissu! Tätä kirjoittaessa olen juuri palautunut Suomenojan kierrätyskeskukselta, mutta siitä ehkä myöhemmin lisää.
Sunday, June 7th, 2015
7:37 pm
Kevään hajalöytöjä: Mammutin metsästäjiä, Fort Sahara ja Space Trek
Kierrätyskeskus tuli tosiaan kolattua, mutta kerrotaanpa sitä ennen parista kevään mittaan tehdystä hajalöydöstä.



Tammikuun alussa olin Itä-Suomen lukiokiertueella, toisin sanoen varoittamassa nuorisoa tietokirjailijan ammatin vaaroista Kajaanissa ja Kuopiossa. Kajaanissa minulla oli ylimääräistä aikaa, joten piipahdin paikallisella itsepalvelukirppiksellä. Siellä sattui silmiin neuvostoperäinen paleofiktio, S. Pokrovskin Mammutin metsästäjiä (suom. 1956). Kirja on sikäli jännä, että se on painettu Sortavalassa. Yleensä nämä suomenkieliset neuvostokirjat tulevat Petroskoista tai Moskovasta. Koetin löytää tietoa kirjasta ja kirjailijasta netistä, mutta kun en osaa venättä, se jäi hiukan heikoksi. Sergei Pokrovski eli 1874–1945, mutta juuri muuta en löytänyt. Kirjasta on painos ainakin vuodelta 1947, mutta se voi olla vanhempikin – tuossa tapauksessa se olisi postuumi. Ilmeisesti Mammutin metsästäjiä on tunnettu teos Venäjällä, koska siitä oli vielä pari painosta vielä 2000-luvullakin.

Mammuttikirjan vasemmalla puolella kuvassa on löytö Loviisasta. Kävin siellä keskustelemassa historiallisista erehdyksistä maaliskuun lopussa ja ennen esiintymistä minulla oli 20 minuuttia aikaa piipahtaa liikkessä, joka oli jonkinlainen osto- ja myyntiliikkeen, kierrätyskeskuksen ja hyväntekeväisyyskirpparin ristisiitos. Airfixin Fort Sahara on näitä napsauta yhteen -pienoismalleja, alunperin malli on vuodelta 1970. Tämä saattaa olla vanhemmasta päästä, mutta eivät ilmeisesti erityisen arvokkaita – katselin että joku kauppaa tätä eBayssa ja pyyntö on 1,36 euroa (eli luultavasti noin punta, kauppias on Briteistä). Euron minä tästä maksoin.

Toinen kirja ylärivissä on joskus maalis-huhtikuussa tehty hajalöydös kirjaston poistohyllystä, Arto Paasilinnan esikoisromaani Operaatio Finlandia (1972, tämä oli 4.p. 2012). Luin tämän kesällä 2012 kun tein Salaista kirjaprojekti nro 17:a, eli Kotimaisia humoristeja. Kirjahan on sikäli poikkeuksellinen, että se on kirjallisuushistorian mahdollisesti ainoa Suomen ja Ruotsin välistä sotaa kuvaava teos. Sitä harvinaisempi aihe on ehkä vain Teemu Kaskisen romaanissa Sinulle, yö (2009) joka kuvaa Suomen ja Norjan välistä sotaa.

Mutta sitten siihen kierrätyskeskusreissuun. Nihtisillan kierrätyskeskus on kokolailla paratiisi, mitä tulee kierrätyskeskuksiin: valtaisa halli, jonka kirjaosastonkin kiertelyyn sai helposti upotettua erinäisiä tunteja. Koetin pitää ostoskelun maltillisena, mutta jokunen löytö päätyi reppuun.

Sota-aihetta jatkoi Ilkka Kylävaaran Talvisota Kakkonen (1984), joka taas edustaa ehkä tavallisinta suomalaista tulevaisuuden sota -genren edustajaa, eli Suomen ja Neuvostoliiton/Venäjän välistä sotaa kuvaavia teoksia. Näitähän löytyy kaikilta vuosikymmeniltä, ehkä vain ihan sodan jälkeisiltä parilta vuosikymmeneltä niukahkosti.
1980-luvun kotimaista spefiä edusti myös Lumikki Tammen Verovirkailijan Sulhanen ja muita ihmeitä (1987). Noinkohan tämä olisi suomikummaa ajalta pari vuosikymmentä ennen termin keksimistä? Toimittaja ja kirjailija Lumikki Tammesta (1938–1998) tehtiin aikanaan artikkeli Kotimaisia tieteis- ja fantasiakirjailijoita -teokseenkin, mutta hieman on hän sivuun jäänyt.
Fred Hoylen Musta pilvi (1957, suom. 1961, tämä oli 2.p. 1985) oli taas näitä tapauksia, jossa olin ihan varma, että kirja löytyy jo hyllystämme. Vaan ei. Euron hinta ei ollut paha.

Kierrätyskeskuksen ilmaislaarista löytyi Jerome Clayton Glenn ja George S. Robinsonin tietokirja Space Trek – The Endless Migration (1978). Kannessa ollut mainosteksti "Space colonies may begin before the year 2000! Are we ready?" vakuutti että tämä pitää ihan yleisen avaruusajan alkamiseen varautumisen nimissä ottaa mukaan.
Loput kolme kirjaa olivat Salaista kirjaprojekti nro 27:ää eli Kotimaisia nykykertojia 10:ä varten: Arne Nevanlinnan Hjalmar (2010), Leena Parkkisen Sinun jälkeesi, Max (2009) ja Hannu Väisäsen Apupata (2011). Näitähän tuonne tietenkin alunperin menin hakemaan, mutta tämä touhu nyt on vähän tällaista, sitä eksyy ostelemaan muuta.
Sitten on vielä raportoimatta yksi kirpparikierros, jonka säästän ehkä toiselle päivälle.
Friday, May 1st, 2015
11:11 am
22. päivän kirppareissuja kahdelta kuulta
Kevätkauden ensimmäinen kirpparireissu suuntautui Jäähallille helmikuun 22. päivä. Kirppari oli melko hiljainen – saattoi olla että jossain muuallakin oli kirppareita tuona päivänä. Vietin kuitenkin mukavat vajaa pari tuntia pöytiä kierrellen. Ostoksia tuli kuitenkin niukahkosti, kuva todisteena.



Ainoa genreostos oli J. K. Rowlingin Siuntio Silosäkeen tarinat (2008, suom. 2009). Kirja sisältää siis Rowlingin velhomaailman lasten satuja ja on kirjoitettu aikanaan hyväntekeväisyystarkoituksiin. Olihan tuo hankittava kokoelmiin. Rowlingin oheiskirjoista minulta taitaa puuttua enää se huispaus-kirja, jota en ole tainnut koskaan nähdäkään.
Hupaostos oli Miska Rantasen toimittama "kirjallisen viestinnän tähtihetkiä" esittelevä Kaikki ranteet auki (2014). Tuore kirja, mutta hinta oli tinkimättäkin 50 senttiä.

Markus Kajon Kettusen kuudes aisti (2013) tuli hankittua muinaisen Salaisen kirjaprojekti 18:n eli Kotimaisten pakinoitsijoiden (2013) jälkimaininkina. Kajo on joka tapauksessa suosikkipakinoitsijoitani. Tämä kokoelma ei olisi hakuteokseemme ehtinytkään, sillä se on julkaistu sen ilmestymisen jälkeen.

Tämänhetkisempään kirjaprojektia eli Salainen kirjaprojekti 27:ää varten ostin Heidi Jaatisen romaanin Ei saa katsoa aurinkoon (2010). Oletin että tämän projektin kirjoja olisi löytynyt kirpparilta enemmänkin, sillä usein alle viisi vuotta vanhaa kotimaista proosaa on kyllä tarjolla. Tämä jäi kuitenkin ainoaksi.

Lisäksi reissulta tarttui mukaan Matti Nykäsen mukaan nimettyä "maustettua päärynäsiideriä" joskus, vaan onneksi ei enää, sisältänyt puteli. Laitoin sen keittiön pullokokoelmaan, mutta saattaa olla että se lähtee Sisätön navettaan.
Jotain muutakin pikkutilpehööriä ostelin – ehkä yhden smurffin Ipelle ja tuon kuvassa näkyvän Säästöpankin heijastimen, kun arvelin että sellaista ei retroheijastinkokoelmassani vielä ole.
Mutta kuten sanottu, niukkalöytöinen reissu.

Tasan kuukautta myöhemmin olin jälleen liikkeellä. Sunnuntaina 22.3. aloitin kierroksen Jäähallilta. Ja kuten kuva todistaa, löytöjä oli tällä kertaa vähän runsaammin.



Ensimmäisiä ostoksiani oli Charles Dickensin viimeiseksi jäänyt romaani Edwin Droodin arvoitus (1870, suom.1973). Olen viime aikoina lukenut iltalukemisina Judith Flandersin maanmainiota kirjaa Victorian City (2012), jonka idea on kertoa millainen oli Dickensin ajan Lontoon arkielämä. Teos on luonnollisesti täynnä viittauksia Dickensin tuotantoon, joten heräsi ajatus että keräänpä joutessani hyllyyni kirjailijan suomennetun tuotannon. Entuudestaan hyllyssä ei taida olla kuin pari alkukielistä Dickensiä ja Jouluaatto (1843, suom. 1878, vuoden 1932 suomennos), siis A Christmas Carolin yksi lukuisista suomennoksista. Dickensiltä tuli opintojen yhteydessä luettua Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit (1836–37, suom. 1932, 1978) ja David Copperfield (1849–50, suom. 1879–80, 1924, 1971). (Jos jaksaisin, voisin korjata David Copperfieldin wiki-sivua. Kirjasta mainitaan vain tuo Hollon 1924 suomennos, vaikka varhaisempi Waldemar Churbergin suomennoskin on olemassa. Lisäksi kirjasta on Heidi Järvenpään suomennos vuodelta 1971. Sen kustantajaksi fennicassa on mainittu "Hki : Ex libris : [Concert hall society], 1971". Mikähän tämä lienee? Jokin kirjakerhojuttu?)

Jäähallilta löytyi tällä kertaa myös genrekamaa. H.G. Wellsin Nykyaikainen utopia (1905, suom. 2006) oli kirjaston poistokappale, mutta eipä se paljon mitään maksanutkaan. Muutamia viikkoja aiemmin Tampereella scifiseurojen yhteistyökokouksen Noff-huutokaupassa oli vilahtanut Simon Clarkin The Night of the Triffids (2001). Kirja on siis auktorisoitu jatko-osa John Wyndhamin klassikolle. Nyt se tuli vastaan halvalla, ostin sen samassa läjässä Mila Teräksen Pimeän taivaan killan (2008) kanssa. Tein Teräksestä artikkelin Salaiseen kirjaprojekti nro 9:ään eli Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita 5:een (2008), mutta tämä kirja ei ehtinyt siihen.
Kekkosiana-hyllyyni löytyi tältä reissulta myös täydennystä. Uskon että jonain synkkänä kesäpäivänä minulla on paljonkin iloa Sakari Virkkusen teoksesta Korsimo – Kekkosen mies (1976).

Jäähallilta löytyi muutakin ostettavaa. Ostin kaveriksi samaan vanhojen brittisotaukkeleiden sarjaan kuuluvalle miekkoselle kuvassa näkyvän punaisen pyssymiehen. Keltainen esine sen alapuolella taas on täysi arvoitus. Se näyttää hiukan muinaisten atsteekkien höyrykivääriltä, mutta en ole varma, sillä pyssyn tukissa lukee "Beware of dog" ja piipun suussa on jokinlainen kannellinen (kansi aukeaa) kulho, jossa lukee "Dog Food". Keskellä olevassa laatikossa lukee vielä "Fiea Clip". Mitä pitempään tätä jonkinlaista leluasiaa pohdin, sitä selittämättömämmältä se vaikuttaa.

En yleensä osta patenttikorkillisia vanhoja pulloja – olen koettanut rajoittaa haalintaani 1960- ja 1970-lukujen ns. Tapio Wirkkala -malliin, mutta nyt oli pakko hankkia kuvassa näkyvä pullo. Se on sisältänyt Dietic Appelsiini -nimistä juomaa, oletettavasti limua. Dieetilliseksi juoman on tehnyt se, että siinä on ollut sokerin sijasta syklamaattia. Makeutusaineella on nykyään hiukan huono maine, se on Yhdysvalloissa kielletty. Eipä sitä ilmeisesti enää kauheasti käytetäkään, aspartaami on tainnut korvata sen limukäytössä kokonaan.
Dieticiä valmisti E. Vuokkovaara Loviisassa. Pulloja minut saa keräämään juuri tämä kadonneiden valmistajien suuri määrä. Vielä joskus 1960-luvulla tuntui jokaisessa kaupungissa olleen oma juomatehtaansa, joka teki omaperäisiä virvokkeita. Harmittaa nyt etten edellisellä reissullani ostanut suunnilleen samalta ajalta peräisin ollutta patenttikorkillista Banaanisiideri-pulloa.

Ostin myös pari 1970-luvun pikkuautoa. Luulen että minulla joskus tenavana oli tuo hevosenkuljetusauto, muistelen kuitenkin että sen hytti olisi ollut keltainen. Netissä löytyy tästä mallista värivariaatioita, mutta keltahyttistä ei sattunut silmiin. Kyljen aukon peittävä luukku tästä puuttuu ja katossa on pieni murtuma, lienee joku onneton joskus astunut tämän päälle.

Koska aikaa oli, lähdin vielä könyämään Veturitallien kirppikselle. Se oli lähes turha reissu, Veturitallien kirppis oli aika pieni. Pari ostosta tein: Stuart Kellyn The Book of Lost Books (2005) käsittelee kirjoja joita ei sitten koskaan ilmestynytkään. Kirjailijatoverini Nummelin suunnitteli joku aika sitten juttua tällaisista kirjoita. Äh, olisi pitänyt vinkata tämä teos hänelle, mutta se jäi pääsiäis- ym. kiireiden jalkoihin. Kirja vaikuttaa jokatap kiinnostavalta, taidan lukea sen hetikohtakun on aikaa.

Kuvan Koff-tölkki piti ostaa, sillä on kuitenkin ikää kunnioitettavat 36 vuotta. Tämä käy ilmi tölkin Koff 160 vuotta -embleemistä. Hauskan 1970-lukulainen ilmiö on se, että tölkin takapuoli on täynnä tekstiä. Kyse on suomalaisen oluenvalmistuksen historiikin osasta 8. Kekkosen aikaan osattiin kaljankittaamiseenkin liittää informatiivinen ja valistuksellinen osuus!

Siinäpä maaliskuun reissu! En sitten löytänyt ainuttakaan Salaisen Kirjaprojekti nro 27:n tarvekirjaa. Siitä sisuuntuneena lähdin jokunen viikko myöhemmin kolaamaan Nihtisillan kierrätyskeskuksen. Siitä ehkä oma postauksensa.
Sunday, February 15th, 2015
9:50 am
Hänen Kuninkaallinen Ananaksensa Jäähallilla
Kirpparisyksy jäi hiukan vaisuksi. Vuoden 2014 viimeiset kuukauden menivät tiukasti töiden kimpussa, kun sain päähäni että kirjoitanpa tietokirjaa ja romaania samanaikaisesti. Olisi minulla ehkä ollut aikaa käydä kirpputoreilla, mutta koska olen asettanut itselleni säännön että löydöistä pitää ensin raportoida blogissa ennen kuin uusia saa lähteä kalastamaan, käynnitkin jäivät yhteen. Syksyllä ainakin tuntui siltä, että kaikki ylimääräinen aika koneella piti käyttää kirjojen kirjoittamiseen. Nyt kirjoista se, jolla on peräti kustannussopparikin, alkaa olla valmis, joten voin hiukan hengähtää ja alkaa selvitellä kirjapinoja.
Marraskuun 16. päivä kiersin Jäähallin kirppiksen. Muistan että reissu oli mukava, ja tein koko joukon löytöjäkin, mutta juuri muuta en siitä muista. Tämän näköinen oli saalis:

kuva0137

Muutama genrekirja hallilta löytyi. Marilyn Kayen Valitut-sarjan ensimmäinen osa Poissa silmistä, poissa mielestä (2009, suom. 2010) tuli ostettua ajatuksella, josko näistä nuorten fantasioista tulisi joskus kirjoitettua lisääkin. Ulla Attila-Hämäläisen Uipari Puiperon sadut (1958) taas oli pakko ostaa jo pelkän nimen vuoksi. Ulla Attila-Hämäläinen (1924–1988) näkyy julkaisseen kolme satukokoelmaa 1950- ja 1960-lukujen taitteessa. Jostain syystä viimeinen kokoelmista, Jopotiinin lankakerä (1961) puuttuu fennicasta. Uransa Attila-Hämäläinen teki lausuntataiteilijana ja lausunnan opettajana. Olisi muuten hauskaa kirjoittaa joskus artikkeli lausuntataiteen noususta ja tuhosta, ellei aihe olisi jotenkin puuduttava jo ajatuksena.

Sen muistan, että eräältä pöydältä irtosi ilmaiseksi kaksi kirjaa: Taina Kinnarin Ei mennyt niinku Strömsössä (2010, 3.p. 2011) ja Roald Dahlin Oswald-eno (1979, suom. 1981, tämä oli kirjakerhopainos 1992). Olin aivan 100-prosenttisen varma että Oswald-eno löytyisi jo kirjahyllystämme. Muistelin jopa että olisin maksanut siitä tyyliin 70 senttiä kirpparilla. Mutta ei, olen vaan lukenut sen ainakin kaksi kertaa takavuosina. Muistan myös katselleeni sitä useasti kirpparilla ajatellen, että tuo on 100-prosenttisen varmasti jo kirjahyllyssämme.

Englannin kielelläkin löytyi pari julkaisua. Elizabeth Handin Winterlong (1990) ei muistaakseni maksanut 50 senttiä enempää. Löysin myös kaksi akateemista genretutkimusta: Frances Earlyn ja Kathleen Kennedyn toimittama Athena's Daughter's - Television's New Woman Warriors (2003) ja Elyce Rae Helfornin toimittama Fantasy Girls – Gender in the New Universe of Science Fiction and Fantasy Television (2000). Nämä olivat jotenkin hankala tapaus. En missään nimessä voinut jättää niitä lojumaan kirppikselle, mutta tosiasiassa ne ovat televisiotutkimusta, jota en tule koskaan harrastamaan, vaikka kirjat kiintoisilta kuulostavatkin. Pistän ehkä ensi kesänä scifikirjakirppikselle myyntiin nämä – tai jos joku kiinnostuu, voin myydä ne huokeaan hintaan saman tien.

En enää tarkkaan muista, mikä inspiraatio sai minut ostamaan kirjaset Kotipakastajan käsikirja (1970) ja Sähkösanomatekstejä (1966). Pakastusaihe lähestyy minua selvästikin, näen itseni jo kokoamassa pieneksi kirjaseksi Pakastusaiheisen kirjallisuuden bibliografiaa. Sähkösanomatekstejä sen sijaan oli järkihankinta, sillä se on oiva runoteos. Kirjasessa on koodit eri runonpätkiin, joita voi liittää sähkösanomiin. Runot ovat tämäkkää tavaraa, kuten tämä synttärionnittelu:

Käy eespäin vaan ja rohkeella miellä
niin satakin ehkä voit täyttää sä vielä


Tai tämä vihkiäisonnittelu:

Liitto ehyt ilman saumaa
kartuttaa myös lapsilaumaa


Ja sitten tämä lakkiaisonnittelu:

Saakoon Suomi sinustakin
rakentaja-valkolakin
jonka toimen tavoitus
on synnyinmaamme kukoistus


Runoutta on itse asiatekstissäkin. "Nolla-kaks-yks hoitaa asianne yks-kaks", mainostetaan lennätinpalveluita, joita sai numerosta 021.

Muita taideluomalöydöksiä oli Wayne's World Collection -dvd. Muistan kun luin lehdestä tästä elokuvasta 1990-luvulla ja ajattelin, että haluan nähdä sen. Ei tullut sitten mentyä leffateatteriin (en lähes koskaan käy elokuvissa), enkä ole näitä televisiostakaan päässyt katselemaan. Jospa nyt seuraavien viiden vuoden sisään tulisi katsottua ainakin se ykköselokuva, kun on tämä dvd.
Yhden sarjakuvankin löysin. Jokaisella itseään kunnioittavalla scifiharrastajallahan pitää olla Alf-lehtien kokoelma. Ai eikö? No, joka tapauksessa ostin Alfin nro 2/1988 Alf-lehtien kokoelmaani.

Kuvan yläreunassa näkyy alkuperäispakkauksissaan ostos joka oli varmaan koko vuoden kallein kirppishankinta. Ostin 20 eurolla Diana & Charles -muistolautaset brittiläisten monarkkien muistoesine-kokoelmaani. Enpä ole tuohon kokoelmaan löytänytkään varmaan 6-7 vuoteen täydennystä. Ei ole näillä kuninkaallisilla kyllä yhtään helppoa, kun pitää katsella piirongin päällä muistolautasta jossa näyttää hapoissa leijuvalta ananakselta, kuten Charles tuossa omassa lautasessaan.

kuva0154

Pari korkinavaajaa, pieni omituinen robotti ja jotenkin liikuttava Talotekniikka-aiheinen kaljalasinalusta päätyivät myös ostosreppuuni. Alarivissä vasemmalla makoileva Fozzie on jo toimitettu edelleen uuteen kotiin.

Sellaista siis syksyllä! Toivottavasti lähiviikkoina on aikaa taas piipahtaa kierroksella.
Wednesday, November 26th, 2014
9:16 pm
10 vuotta Avaruusajan päiväunelmia!
Tiedostin jokin aika sitten, että blogini täyttää nyt marraskuun lopulla 10 vuotta – tarkalleen tänään!
Muistan kuinka innostunut olin blogista sen alkuaikoina. Se vaikutti mukavalta uudelta viestintäkanavalta, jonne saattoi tuupata kaikenlaista mielessä pyörivää hassua.

Blogin aloittaminen oli nyt näin jälkikäteen katsoen osa projektiani saada elämääni lisää elämää. Minulla oli blogin aloitusvuonna jonkinlainen kolmenkymmenenviiden kriisi. Kolmenkympin kriisiä minulla ei aikanaan ollut, kun totesin että minulla oli 30-vuotiaana yksi tutkinto, kaksi lasta ja ainakin kolme ammattia. Siinä vaiheessa saattoi alkaa viettää mukavia aikuisvuosia. Mutta kun 2004 täytin 35 vuotta ja heitin mieleni taaksepäin, totesin että viidessä vuodessa juuri mikään ei ollut muuttunut.

Yritin alkaa muuttaa elämääni ja onnistuin. Pari vuotta blogin perustamisen jälkeen minulla oli uusi parisuhde, joka laajeni pian perheeksi. Sain myös epämääräisen kirjoittamisella elämiseni muuttumaan enemmän kirjojen tekemisen suuntaan, joka oli ollut haaveeni.
Minun sopii olla kiitollinen tästä blogista.

Blogini on kokenut muutoksia. Vuosina 2006-2007 kirjoitin tänne Vesa 20 vuotta sitten -katsauksia, eli kommentoituja otteita teinivuosien päiväkirjoistani. Hiukan huvittaisi täydentää sitä osastoa ja katsoa voisiko teinipäiväkirjoja koota jonkinlaiseksi julkaisuksi.

Viime vuosina Avaruusajan päiväunelmat on muuttunut käytännössä kirppariblogiksi. Nytkin olisi yksi kirpputorireissu raportoitavana, vaan milloinkohan ehtisin käydä hommaan käsiksi? Minulla olisi halua myös kirjoittaa tänne enemmän kirjailijaelämäni piirteistä ja suunnitelmista, mutta sillekään ei tunnu riittävän aikaa, kun pitää kirjoittaa niitä kirjoja siinä sitten.

Mutta kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä Avaruusajan päiväunelmia nähdään tulevinakin vuosikymmeninä!

Ja tässä linkki ihan ensimmäiseen pläjäykseeni: http://sisatto.livejournal.com/2004/11/26/
Friday, September 5th, 2014
9:13 pm
Kesän kirpparireissut, tiivistetty laitos
Kesällä tuli käytyä lukuisilla kirppareilla ja osteltua kelpo kasa kirjoja. Oheisessa kuvassa on niistä vain osa – kun olin napannut kuvan, kesän mittaan ostamiani kirjoja alkoi pintautua sieltä sun täältä lisää.

kesänkirjatoikein

Osasyynä vilkkaaseen kirpparikesään oli se, että kirjoitin Vihreään Lankaan juttua aiheesta. Koska selostin Langan numerossa 12/2014 reissuja muilta osin, laitan tähän havaintoja vain kirjalöydöistä.

Heinäkuun alussa piipahdimme Turussa – tai pääkohde oli Naantalin Muumimaailma. Toisena Turun-päivänä 1.7. ehdin kipaista paitsi Turun Sarjakuvakaupassa, myös Lähimmäinen-kirpparilla, joka sijaitsee samassa talossa. Sieltä nappasin pari kirjaa. Robert F. Strattonin Lepakon aika (1981, suom. 1985) on tuttu kirja, katselin sitä varmaan jo nuorena kirjastossa ja pohdiskelin pitäisikö lukea. Myöhemmin se on tullut vastaan kirppareilla, mutta hinta ei ole ollut sopiva. Nyt oli. Vaikka kirjailijan nimi kuulostaa angloamerikkalaiselta, kyse on puolalaisesta teoksesta. Robert F. Stratton oli yksi puolalaisen kirjailija Wieslaw Gornickin (1931–1996, jos oikein sain selvää puolankielisestä wikistä) salanimistä. Kirja itsehän kertoo terroristeista, jotka kaappaavat neutronipommin. Opettavainen itäblokkijännäri, kuvittelisin.

Samalta reissulta tarttui mukaan Timo Harakan Viemärirotta (1998). Lukaisinkin sen samantien. Kiinnostavinta kirjassa oli Harakan omat muistelut lapsuudestaan ja nuoruudestaan, sekä laaja vihreitä käsittelevä osuus. Harakka vaikuttaa pettyneen aika raskaasti vihreisiin, joskin on hiukan epäselvää, mitä hän heiltä odotti tai vaati. Korkeampaa moraalia varmaankin. Tylsintä kirjassa oli Harakan analyysit isoista puolueista 90-luvulla, mikään ei varmaan ole niin vanhentunutta kuin viidentoista vuoden takainen poliittinen analyysi. Näissä analyyseissa oli valmiiksi paloitellun ja maustetun mielipidemaailman makua, joka oli ominaista 80-luvulle. Eli siis kritisoidaan ja ähätellään muita, mutta oma positio on jotenkin epäselvä, paitsi että se sijaitsee jossain yläviistossa. Loppupuolen Salama- ja M.A. Numminen -jutut olivat taas kiinnostavaa luettavaa, pitäisi ehkä lukea Harakan Salama-kirja joskus. Muistelen että joskus abivuoden tienoilla yrittäessäni sivistää itseäni koetin lukea sitä, mutta silloin en tainnut oikein käsittää mistä siinä puhuttiin.

Seuraava kirpparireissu oli 16.7. Ikaalisissa, jossa on isohko itsepalvelukirppis lähellä kauppalan sisäänajotietä.
Anthony Trollopen (1815–1882) Palliser-tarua (1865–80, suom. 1978–1981) olen keräillyt osa kerrallaan viimeiset monta vuotta. Nyt löytyi osa 7, Liian suuri houkutus (1874, suom. 1981). Alunperin sarjaan kuuluu kuusi romaania, mutta nämä suomennokset on jaettu osiin eri tavalla. Reissulta löytyi toinenkin brittiteos, William Blaken (1757–1827) kirjoituskokoelma Taivaan ja helvetin avioliitto (suom. 1959).
Genrehtävin ostokseni oli Alfred Hitchockin Kummitusgalleria (1962, suom. 1980), jota muistan tenavana pahimmassa kummitusinnostuksessani lukeneeni puolikauhuissani. Vaan olisipa tätä kirjaa tarvittu vähän myöhemminkin. Tässähän on julkaistu Lord Dunsanyn novelli "Hämärässä huoneessa" ("In a Dim Room", 1948)! Ja meiltä meni tämä tieto ohi siinä vaiheessa, kun teimme Lord Dunsanysta artikkelia Ulkomaisia fantasiakirjailijoita 2:een (2009). Aargh, ei voi kestää häpeää vaillinaisesta bibliografiasta, ei voi.
Pari muuta hankintaa Ikaalisista olivatkin sitten sekavampia. Pitkästä aikaa oli pakko ostaa Seepra-sarjan kirja, tällä kertaa nro 29: Pakastaminen kotona (1970, 4.p. 1973). Kai se oli tuo kannen motto Pakasteyhdistys opastaa, joka sai kukkaronnyörit heltiämään. Pakastaminen oli kyllä kova sana 1970-luvulla – ajatelkaa, 4. painos! Eikä tämä taida olla mitenkään ainoa pakastamisaiheinen kirja tuolta vuosikymmeneltä. Hmm... taidan aistia keräilykohteen lähestyvän.
Poistuessani kirpparilta nappasin ilmaislaatikosta vielä Heljä Meurosen toimittaman Niilo Yli-Vainio ja ihmeet -kirjan (1978, 2.p. 1978) huuhaa-hyllyäni koristamaan.

Kun nyt Pohjois-Pirkanmaalla liikuttiin, kävin myös Kuru-päivän 19.7. kirpparit kiertämässä. Sieltä löysin kaksi Maxi-mini-korttipakkaa. Tänä vuonna olen taas löytänyt näitä, varmaan parin vuoden tauon jälkeen. Mikähän niitä on ajanut kirpparipöytiin?
Kirjoja löytyi lähinnä Kurun kirjaston poistomyynnistä. Ostin kaksi L. Frank Baumin Oz-kirjaa, Oz-maan taikurin (1900, suom. 1977) ja Ozin maan (1904, suom. 1978). Baumiahan on suomennettu kolmeen otteeseen, pahaksi onneksi kaksi kustantamoa starttasi sarjan suomennokset samaan aikaan vuonna 1977. Nyt minulla on sekä Kariston että Otavan suomennokset ekasta osasta, Art Housen vielä puuttuu.
Marjaana Aumaston Rikas, Laiha ja Kaunis (1996) on näitä hiukan huomaamattomaksi jääneitä spefiteoksia, yhteiskuntasatiiri tulevaisuudesta, jossa miessukupuoli on päätetty lakkauttaa. Leena Krohnin kaksi kertomusta sisältävä Ettei etäisyys ikävöisi (1995) oli sekin kiva löytö.
Piipahdin reissulla myös Kurun jonkinlaisella seurakunnan kirppiksellä. Sieltä nappasin Michael Palinin romaanin Hemingway's Chair (1995). Kaikkea sitä Kurusta löytääkin!

Kesän viimeiset kirppikset olivat sitten Espoossa. Tavallinen kauppareissu muuttui 2.8. kiinnostavaksi, kun ilmeni että Entressen kirjasto oli järjestänyt ison kirpputorin takaisella torillaan. Sieltä nappasin pari Charlaine Harrisin Sookie Stackhouse -romaania, Pedon veri (2009, suom. 2012) ja Samaa verta (2010, suom. 2013). Marilyn Kayen Valitut-sarjan kakkososan Parempi myöhään kuin ei milloinkaan (2009, suom. 2010) ostin ajatuksella, että pitäisikö kirjailija ottaa mukaan tämän syksyn Salaisessa Kirjaprojektissa nro 26 eli Ulkomaisia nuorten tieteis- ja fantasiakirjailijoita -teoksessa esiteltäviin kirjailijoihin. Ehkä, ehkä ei.
Piipahdin alussa mainittua Langan kirpparijuttua tehdessäni kuvauskeikalla Olarin kirpparilla, josta bongasin Pentti Saarikosken Ovat muistojemme lehdet kuolleet (1964) romaanin ensipainoksen – eurolla. Joskus parikymmentä vuotta sitten tästä kirjasta olisi saanut hyvinkin hilloa jälleenmyynnissä, mutta uusintapainokset ovat pudottaneet hintoja. Mutta en minä tästä olisi isompien hintojen aikoinakaan raaskinut luopua.

Sellainen kirpparikesä! Nyt sitten kohti kirpparisyksyä. Josko sitä Myyrmäki-halliin tai jonnekin joku sunnuntai...
Sunday, June 1st, 2014
7:30 pm
Lipeäkalaa ja Loimaan pilsneriä kevään kirpparireissuilta
Kevään toinen Jäähallin kirpparin kierros tapahtui 23.3. Siitä on vierähtänyt jo tovi, enkä ole ehtinyt raportoimaan.
Ostin tuolta reissulta vain muutaman painotuotteen. Lipeäkala 1953 (1953) oli pakko ostaa, vaikka minulle ei ole täysin selvinnyt, miksi näitä ostelen. Näissä on kyllä ajoittain pakinoita, jotka liippaavat scifiä. Ja tietysti hauskaa ajankuvaa, joskin 1950-luvun huumori on kyllä – miten sen kauniisti sanoisi, ei kai mitenkään – vanhentunutta.
Enempi genreostos oli amerikkalaisen Beth Revisin nuorten scifiromaani Across the Universe: Matka alkaa (2011, suom. 2012). Hankin tämän mielessäni Salainen kirjaprojekti 26 eli Ulkomaisia nuorten tieteis- ja fantasiakirjailijoita. Allekirjoitin tuosta teoksesta juuri kustannussopimuksen ja töihin pitäisi ruveta syksyllä.

Tämän lisäksi haaviin tarttui sarjakuvia. Irikselle ostin muutaman mangan ja itselle neljä 1970-luvun Masia. Tuossa vaiheessa lehti julkaisi kyllä sallittua enemmän uusintoja, jos oikein muistan. Toisin sanoen samat sarjikset pyörivät lehdessä vuodesta toiseen. Luultavasti bisnesidea oli, että lehti tilataan asevelvolliselle palvelusvuoden ajaksi. Koska kukaan ei viivy armeijassa kahta vuotta, seuraavana vuonna tai viimeistään sitä seuraavana voidaan uusia kaikki sarjat. Tai ainakin tuollainen kuva minulla lehdestä oli. Luin ostamani lehdet, ja oli niissä sentään yli puolet muuta kuin uusintaa. Masien kanssa samaan yhden euron kokonaisedulliseen pakettiin meni Korkeajännitys 24/75: Aavelaakso.

Muuten ostin kirpparilta täydennyksiä sekalaisiin kokoelmiini. Löysin muun muassa pitkästä aikaa Maxi-Mini korttipakan, tällä kertaa Kilpa-autot. Samoin löytyi Majorette-perävaunu Majorette-perävaunut -kokoelmaani. Kyse oli jo kolmannesta omituisen säiliöperävaunun värivariantista. Muutama ukkelikin taisi löytyä.
Varsin pienimuotoinen reissu siis, mutta erittäin rentouttava.

Sitten hypätäänkin melkein kaksi kuukautta eteenpäin. Kesäkauden ensimmäiselle Hietsun kierrokselle lähdin sunnuntaina 18.5. Päivä osui mukavasti toukokuun hellekauden alkuun. Onneksi muistin aurinkolasit, mutta lippalakistakin olisi ollut iloa. Mukava ulkoilmakirpparipunoitus tuli tuolla reissulla joka tapauksessa hankittua.
Tuli Hietsuun hiukan liian aikaisin, osa myyjistä vasta kasaili pöytiään. Kiersin sitten pöydät kahdesti, toisella kerralla nekin, jotka eivät ekalla olleet vielä valmiita.

Ensimmäisiä ostoksia oli Salaista Kirjaprojektia nro 26 varten tarvitsemani Cassandra Claren Tuhkakaupunki (2008, suom. 2010), Varjojen kaupungit -trilogian kakkososa. Luin ekan osan aikanaan arvostelua varten, mutta eipä siitä hirveästi muistikuvia ole. Arvostelu on myöskin edelleen Julkaisematta-kansiossani koneellani, joten saattaa olla, että se ei koskaan tullut ulos. Tai sitten en vain ole muistanut siirtää dokkaria julkaistujen puolelle.
Mukava löytö oli 9 kpl 1970-luvun Korkeajännityksiä ja Kuvajännäreitä, sopuhintaan yht. 3 euroa. Nämä olivat kyllä hiukan homeenhajuisia, joten siirrän ne luultavasti maalle, jossa niitä voi lukea tarvittaessa ulkosalla.

Ihan mahtava löydös oli Pekka Kuusen Miten jatkamme Paasikiven-Kekkosen linjaa (1977). Aavistelen, että jos tämä teos olisi ajoissa tajuttu jakaa jokaiseen kotiin, olisimme säästyneet Koiviston ajan läperömeiningiltä, idänkaupan rappiolta, maidon kaksihintajärjestelmältä ym. tms. ja etc! Kirja saanee kunniapaikan Kekkosiana-hyllystäni.
Genrehtävämpi ostos oli H. G. Wellsin novellikokoelma Punainen huone (1994), jossa on kirjailijan 1890-luvun novelleja. Jälleen huomaa kuinka näppärä asia on Finnconin scifikirjakirppis. Olisin tämänkin luultavasti jättänyt ostamatta luulossa, että opus jo löytyy hyllystäni. Nyt ostin, kun ajattelin että jos tulee tuplakappale, voin aina myydä tämän scifikirppiksellä. Mutta ei ollut hyllyssä tätä. FAN-sarja alkaa olla kohtalaisen hyvin hankittuna, mutta puutteita näemmä on yhä.
Hietsusta löysin vielä lasisen tuhkakupin, joka mainosti Loimaan pilsneriä. Pakkohan se oli ostaa, kun 50 sentillä sai. Pohjassa on pieni halkeama, mutta se ei tällaista sunnuntaikartuttajaa haittaa.

Kierrettyäni Hietsun aamupäivä oli vielä nuori. Suunnitelmissamme oli lounas Sarkun isän luona Puotilassa, joten päätin lähteä katsastamaan Itäkeskuksen Cittarin parkkipaikkakirppiksen. Se löytyikin muutaman tsekkauksen ja reitinkysymisen jälkeen ja osoittautui meikäläisen kaltaisen kolaajan paratiisiksi. Ihan ensimmäinen ostos oli Stephen Fryn omaelämäkerta Moab is my Washpot (1997). Ostin elämäkerran toisen osan kirppikseltä muutama vuosi sitten, nyt löytyi ykkösosakin. Mainiota! Voisi ottaa lukuohjelmaan, kun voin nyt aloittaa alusta.
Vähän samaa genreä oli seuraavakin ostokseni. Ostin jo pari vuotta sitten yhden kappaleen Veikko Huovisen Humusavottaa (1976), mutta kirja oli niin homeinen, että minun oli lopulta pakko heittää se kierrätykseen. Nyt löytyi homeeton kappale. Teoshan on kirjailijan päiväkirja vuosilta 1974–75. Jotenkin minua aivan älyttömästi kiinnostaa tuon ajankohdan suomalainen sielunmaisema. Saatanpa ottaa lomalukemiseksi tämän.

Genreostoksia tuli Itiksestäkin tehtyä jokunen. Olen hiljalleen ostellut Mary Hoffmanin Stravaganza-sarjan nuorten fantasiaromaaneja, nyt löytyi osa Kukkien kaupunki (2005, suom. 2005). Kirjailija ei kuulu Salaisen kirjaprojekti nro 26:n alaan, mutta muistelen että sarjan ensimmäinen osa oli kelvohko.
Jules Vernen Pariisi 1900-luvulla (1863, suom. 1995) oli myös näitä, joita arvelin jo omistavani. Harha syntyi siitä, että olen saattanut lukea tämän joskus 1990-luvulla. Tämä tekijän nuoruuden tuotantoon kuuluva teos julkaistiin vasta vuonna 1994, kustantaja oli hylännyt sen 1860-luvulla liian radikaalina tms.
Audrey Niffeneggerin Aikamatkustajan vaimo (2004, suom. 2005) oli mielestäni ihan luettava aikamatkaromanssi. Hänen varjonsa tarina (2009, suom. 2010) on takakansitekstin perusteella romantillinen kummitustarina samalta tekijältä. Ei ehkä ihan minun lajityyppiäni, mutta ostin nyt kun halvalla sai.
Reissun viimeisiä ostoksia oli Terry Southernin novellikokoelma Red-dirt Marijuana and Other Tastes (1968). Kirjoitin artikkelin Southernista Erotiikan taitajiin ja siinä yhteydessä luin kirjailijan teoksen Sininen elokuva (1970, suom. 1971), joka oli yksi miellyttävimmistä yllätyksistä tuota kirjaa tehdessä. Suosittelen!

Cittarin parkkiskirppikseltä ostin myös Lahden erikoisolutta ammoin 1970-luvulla sisältäneen kaljapullon. Kaljapullonkorkkikokoelmassani on erinäisiä näytteitä myös tämän oluen korkeista – vain sisältö puuttuu. Löysin myös Mallasjuoman korkinavaajan uuteen kokoelmaani. Ja levyllisen saksalaisia postimerkkejä. Kaikkiaan mainio reissu!

kuva0103
Kuvassa toukokuun kirpparikierroksen ei-kirjallisia ostoksia.
Friday, March 21st, 2014
6:26 pm
Jäätynyt mies Myyrmäessä ja Robocop Jäähallilla
Syksyllä tein vain yhden kunnon kirpparireissun, jollei mukaan lasketa piipahdusta MLL:n kirpparilla Keski-Espoon koululla joskus loka-marraskuussa. Raportointi on jäänyt sillä olen kirjoittanut hiki hatussa Salaista Kirjaprojektia nro 24 eli kirjaa historian suurista erehdyksistä. Se lähti viime viikonloppuna kustantamoon, nyt voin hiukan vetää henkeä. Tosin aloitin jo Salaista Kirjaprojekti numero 25:n tekemisen, kyse on J.R.R. Tolkienia esittelevästä kirjasta, jota kirjoitan yhdessä tov. Nummelinin kanssa.

Mutta tässä nyt raporttia syyskuun puolivälistä, jolloin kävimme kolaamassa Myyrmäki-hallin kirpputorin. Yksityiskohdat ovat jo ajat sitten unohtuneet, mutta reissulta löytyneet painotuotteet ovat edelleen pinossa pöydälläni.
Genreisin löytöni oli Yrjö Rauanheimon romaani Jäätynyt mies (1948). Se maksoi peräti neljä euroa ja on valitettavasti hieman homeenhajuinen – jouduin sulkemaan sen minigrip-pussiin. Lukeminen pitänee varmaan suorittaa ulkosalla kesällä, siten pystyin viime kesänäkin lukemaan hiukan homeisempiakin kirjoja.
Laura Sointeen Vuorenhaltijan lahja (1953) vaikuttaa kantensa ja nimensä perusteella lasten saturomaanilta. Soinne, viralliselta nimeltään Laura Vuorela (1897–1992) kirjoitti pääosin satuja ja näytelmiä.

Kaksi kirjaa saattaisivat sopi epämääräisen tulevaisuuden Salaiseen Kirjaprojektiin nro 19 eli Ulkomaisiin humoristeihin. Mark Twainin Tom Sawyer salapoliisina (1896, suom. 1953, tämä oli 3.p. 1957) minulla saattaa entuudestaankin olla jossain maalla. Minulla on mielikuva, että olen lukenut sen joskus lapsena, mutta muistaakseni kirjasta puuttui alkuperäisen Tom Sawyerin hohto.
Israelilainen Ephfraim Kishon (1924–2005) oli teinivuosieni suosikkeja. Luin innokkaasti hänen kirjojaan joskus 14–17-vuotiaana, varmasti kaikki teokset jotka löytyivät Klaukkalan sivukirjastosta. Paratiisi vuokrattavana (1979, suom. 1982) oli muistaakseni lukemieni joukossa. Fennica tiesi kertoa että Kishonilta on suomennettu neljä teosta – ja olen tainnut lukea ne kaikki.

Loput hankintani olivat sekalaisehkoa. Joku myyjä jakeli ilmaiseksi Gummeruksen kotimaisia klassikoita sisältävää kirjasarjaa parinkymmen vuoden takaa. Poimin joukosta Arvid Järnefeltin Isänmaa/Greta ja hänen herransa (1991, 2.p. 1994) ja Minna Canthin opuksen, jossa on muun muassa Köyhää kansaa, Hanna, Kauppa-Lopo jne. (1991, 2.p. 1994). Näistä voi olla hyötyä tulevissa kirjallisuushistoriallisissa pyrinnöissäni.
Vanhojen skandaalikirjojen kokoelmaani päätyy Aarno Laitisen Rahat tai renki (1984), joka lupaa paljastaa Suomen liike-elämän veijarit ja huijarit. Vielä nappasin kolme Filateelista vuosikirjaa (1991–92, 1993–94 ja 1994–95) kun halvalla sain.

Muistaakseni tällä reissulla ei löytynyt kuin yksi sarjakuva-asia, Goscinnyn ja Tabaryn Ahmed Ahne lomailee (1968, suom. 1971, tämä oli 2.p. 1997). En koskaan edes nähnyt tätä alpparia lapsena, kun minulla oli Ahmed Ahne -kausi. Sarjan alkupään alpparit olivat melko harvinaisia jo 1970-luvun lopulla.

Laitatetaanpa tähän samaan syssyyn vielä raportti toiselta kirpparikierrokselta. Alkaneen vuoden ensimmäinen kirpparikierros suuntautui 26.1. Jäähallille. Olipa mukava pitkästä aikaa päästä kiertelemään!
Tältä reissulta ei kovin kummoisia kirjalöytöjä tullut. Nuorten toivekirjastoon kuuluva Bernhard Stokken Salaperäinen kivi (1934, suom. 1953) vaikutti hieman genrehtävältä, joten nappasin mukaan. Taitaa kuitenkin olla poikain retkeilykirjallisuutta tämä – joskin kyseinen salaperäinen kivi vaikuttaisi olevan meteoriitti, jos kirjan viime sivuja oikein tulkitsin. Bernard Stokke (1896–1979) oli norjalainen nuorten kirjailija ja pedagogi. Häneltä on suomennettu yksi toinenkin samansorttinen kirja – ynnä ruotsinnettu Suomessa kaksi teosta.

Toinenkin kirjalöydökseni oli nuoriso-osastoa: Vappu Liipolan Kukkopilliprinsessa (1962). Nämä WSOY:n Lasten oman kirjaston kirjat ovat niin graafisesti tyydyttävän näköisiä, että olen alkanut ostaa niitä ihan ulkoasun vuoksi. Monet kirjoista ovat toki myös satuja tai lasten fantasiaa.

Löysin myös kolme puuttuvaa Non-Stopia: 3, 4 ja 5/77. Hinta oli kyllä hiukan enemmän kuin olen tottunut näistä maksamaan, yhteensä vitonen. Mutta ei se kyllä paha ollut sekään.

Suuri osa muista ostoksista oli kaikenlaisia täydennyksiä erityisiin kokoelmiini. Löysin kaksi muovisia korkinavaajaa niitä sisältävään kokoelmaani: toinen mainostaa saksalaista Detmolder Pilseneriä. Toisessa lukee yksinkertaisesti "heta" mustilla kirjaimilla vihreässä laatikossa tyylilteltyjen vihreiden lehtien ympäröimän appelsiininoloisen hedelmän alapuolella. Tunnus on kiusallisen tutunoloinen – mahdollisesti 1970- ja 80-luvuilta, mutta ainakaan googlen kuvahaku ei tuonut yhtään hittiä. Joten arvoitukseksi jäänee.

Kesken kirpparikierrosta minulle tuli onnellinen hetki, kun tajusin että voin alkaa kerätä myös metallisia korkinavaajia– sitä kapeaa mallia, jonka toisessa päässä on avaamispykälä. Olen hiukan tärinyt, josko alkaisin kartuttaa niitä ja annoin periksi hitaasti kasvaneelle mielihalulle. Päätöstä helpotti löytämäni korkinavaaja, jossa oli värillinen printti. Sellaisia en ole ennen nähnyt. Korkinavaaja on ollut teollisia palveluja tuottavan Aurajoki Oy:n mainosmateriaalia. Ostin toisenkin samanmallisen korkinavaajan, mutta siinä on vain kruunua esittävä metallileima. Nyt täytyy keksiä näille jokin säilytyspaikka. Visioin Sariannan kanssa jo huimia ratkaisuja, joissa minulla olisi seinällä nauloja, joissa roikkuisi 16000 erilaista korkinavaajaa. No, siihen on kyllä vielä matkaa tästä kahden korkinavaajan kokoelmasta.

Korkinavaajiin liittyen löysin pitkästä aikaa myös pullon pieneen pullokokoelmaani. Tällä kertaa ostin pullon, joka on sisältänyt Kotkan höyrypanimon Ukko-kolmosolutta joskus 1960-luvulla. Panimo oli perustettu vuonna 1895 ja se toimi vuoteen 1967, jolloin Mallasjuoma osti ja lakkautti sen. Pullon täytyy olla loppupuolelta panimon toimintaa, sillä viralliset merkinnät omat samanlaisia kuin kokoelmani toisessa 1960-luvun pullossa, jonka muistaakseni onnistuin haarukoimaan jonnekin vuosikymmenen puoliväliin. Ehkä pullo on jopa säilytetty muistona kadonneesta olutmerkistä.
Löysin myös muutamia ukkeleita – muun muassa Robocop-avaimenperän – ja uuden pienen muovigorillan apinahyllyyni. Erittäin kiva reissu!
Ehkäpä alkavana viikonloppuna jälleen kirpparibaanalle...
Saturday, July 13th, 2013
5:46 pm
Ay-henkistä sukupuolihurjastelua Myyrmäki-hallissa

Alkukesä oli niin kiireinen Finnconeineen ja Berliinin reissuineen (parista kirjaprojektista puhumattakaan) että en ole ehtinyt kirjoittaa raporttia 26.5. suoritetusta Myyrmäki-hallin kirppiksen kolauksesta. Reissulla löytyi mukava kasa kirjoja.

Ihan ensimmäisiä ostoksia oli Isaac Bashevis Singerin satukokoelma Hölmön paratiisi ja muita satuja (1966, suom. 1979). Kokoelman on kääntänyt Leena Krohn. En erityisesti kartuta satukokoelmia, mutta kun jokin kiinnostava tulee vastaan, pitäähän se ostaa.
Muitakin genreostoksia tein. Herbie Brennanin nuorten fantasiaromaani Purppurakeisari (2004, suom. 2004) on sarjan kakkososa, olen lukenut ja arvioinut joskus ykkösen. Tämän osto liittyi vaaralliseen kirjaidikseen, joka on viime aikoina itänyt ajukoppani uumenissa. Täytyy vielä vähän miettiä sitä, kun tässä olisi muutakin kirjoitettavaa.
Robert A. Heinleinin Tuomiopäivän komedian (1984, suom. 1986) kuvittelin jo omistavani, mutta kun tämä oli halpa kirjaston poistokappale, ajattelin että ostanpa pois ja myyn tarvittaessa eteenpäin Finnconin scifikirjakirppiksellä. Kotona sitten kävi ilmi, että eipä sitä ole hyllyssä. Luin kirjan joskus silloin kun se ilmestyi, ja uudestaan mahdollisesti joskus 90-luvun alkupuolella. Muistan että teininä pidin kirjan joistakin järkeilyistä ("Raamattu kieltää lausumasta väärää todistusta lähimmäisestä, mutta ei näin ollen estä valehtelemasta itsestä.") mutta varsinkin myöhemmin lukiessa kirjan päähenkilön rasittavuus alkoi rassata.

Viimeinen genrelöydös oli Upton Sinclairin Tuhatvuotinen valtakunta (1924, suom. 1925), ja melkoinen löytö se olikin, etenkin kun sain kirjan yhdessä iskemättömien Yrjö-kirjojen Yrjö panee paperille (1969, 2.p. 1969) ja Yrjö on rautaa (1974) kanssa yhteensä eurolla. Ikävä kyllä Sinclairin kirja oli hiukan resuinen ja sen verran homeenhajuinen, että jouduin kotona teippaamaan sen muovipussin sisään. Täytyy varmaan lukea se joskus ulkosalla tai muuten hyvin tuuletetussa tilassa. Nyt kun nuuhkin, noissa Yrjöissäkin on hiukan hajua, täytyy katsoa josko löytyisi pari koteloa niillekin.
Tällaista muuten tapahtuu aina: Minun piti lukea nimenomaan nuo kaksi Yrjö-kirjaa kirjoittaessani vuodenvaihteessa Jammusta artikkelia, sillä en ollut lukenut niitä aiemmin. Etsin niitä joulun alla kierrellen Helsingin antikvariaatteja, mutta eipä Yrjö-kirjoja oikein Hesasta saa. Luin sitten lopulta pari muuta, Yrjö-kirjoja onneksi riittää (38 kpl).

Löysin jälleen puuttuvan Jennings-kirjan, nimittäin romaanin Kiitos Jenningsin (1957, suom. 1968). Kohta taitaa koko sarja olla kasassa. Nuorisokirjallisuutta edustaa myös nuhjuisessa kunnossa oleva Astrid Lindgrenin Pikkuveli ja Katto-Kassinen (1955, suom. 1956) jonka ostin jonkin pienen kirjapinkan osana halvalla. Kyse on ensimmäisestä suomenkielisestä Katto-Kassisesta, mutta kirja on tosiaan huonokuntoinen.
Toisen tulevan kirjaprojektin ennakoiva hankinta oli Richard Gordonin Lääkäristä tulee isä (1959, suom. 1960, tämä oli 2.p. 1960). Tämäkin projekti on kyllä vähän tyyppiä "kirjoitanpa ensin vähän jotain muuta".

Viimeinen hankinta oli Kekkosiana-kokoelmaani päätyvä nimimerkin Aate Taistonen kynäilemä pamfletti Hakaniemen bingo (1986). No, oikeasti kirja on ilmestynyt jo tukevasti 80-luvulla, mutta silti liittäisin tämän Kekkosen aikaan. "Käsissäsi oleva kirja kertoo SAK:laisen ay-liikkeen niistä puolista, joista on tähän saakka vaiettu: hillittömästä ryyppäämisestä ja sukupuolihurjasteluista, häijystä juonittelusta, julkeasta rahojen tuhlauksesta, turhanpäiväisistä kaukomatkoista, aatteen vesittämisestä ja ay-liikkeen rahojen käyttämisestä puoluetyöhön." Että ei tämän kirjan jälkeen kyllä ay-liikkeestä ollut kiveä kiven päällä.

Sellaista Myyrmäessä. Tuo jälkeen olen tehnyt pari pikku kirpparikierrosta Pirkanmaan suunnalla, ehkä kirjoitan niistä rivin tai pari erillisenä raporttina myöhemmin.
Saturday, May 25th, 2013
10:35 am
Hippeilyä ja nuoruusmuistoja Jäähallilla

Kauden viimeinen Jäähallin kirppiskolaus tapahtui 7.4. Saalis ei ollut suurensuuri, mutta sisälsi muutamia kivoja asioita.
Kirjoittelin jo jokin aika sitten Anthony Buckeridgen Jennings-kirjoista, joista pidin kovasti noin 10–12-vuotiaana. Olen aina luullut, että omistan osan Jenningsin maja (1951, suom. 1966), sillä se oli eräs suosikeistani. Mutta ilmeisesti olenkin lainannut sen kirjastosta aikanaan. Klaukkalan sivukirjastossa ei luultavasti ollut koko suomennettujen Jenningsien sarjaa, mutta muutama teos löytyi. Hassua, kuinka sitä oli kirjastojen satunnaisen tarjonnan varassa pienenä. Jos koko sarja olisi ollut käsillä, olisin ahminut sen taatusti. Nyt jouduin tyytymään niin muutamaan osaan, jotka äitini oli ostanut divarista joskus tuliaisina ja kirjaston satunnaisiin kappaleisiin. Saattaa olla että jonkin Jenningsin löysin myös Tampereen kesäisillä antikvariaattikierroksilla 80-luvun alussa. Lopputuloksena on kuitenkin muutama Jennings-kirja, joita en ole edes koskaan nähnyt.
Nuortenkirjaosastoa oli myös Irmelin Sandman Liliuksen Rasse Rask lähtee lentoon (2007, suom. 2008). Pitäisi joskus lukeakin näitä Liliuksia, olen haalinut niitä kirppareilta säännöllisesti.

Finnconin säännöllinen scifikirjakirppis on vapauttanut genrekirjojen osteluani: jos tulee vahingossa hankkineeksi tuplakappaleen, siitä pääsee näppärästi eroon kirppiksellä. Tämän sivuseurauksena olen ostanut lukuisia sellaisia kirjoja, jotka luulin jo omistavani. Tällä kertaa haaviini tarttui Harry Harrisonin Aikakoneeen saaga (1967, suom. 1991), joka totisesti kuvittelin löytyvän hyllystämme, sillä olin sen lukenut ei-ihan-niin-pitkä-aika sitten. Mutta eipä ollut hyllyssä, ei.

Toverien Hänninen ja Nummelin kanssa työn alla oleva Erotiikan taitajia -hakuteos sai minut ostamaan brittiläisen Adam Thirlwellin (s. 1978) romaanin Politiikkaa (2003, suom. 2005). Teoksessa saattaapi olla eroottista aineistoa, mutta ainakaan wikipedia-artikkelista en saanut sellaista kuvaa että aiheisto olisi kirjailijalle jotenkin keskeistä. Thirlwelliltä ei ole myöskään suomennettu kuin tämä yksi teos, joten ehkä ei ole hakusanan arvoinen.

Reissun kallein ostos – neljän euron Brio-junaradan vaihteita lukuunottamatta – oli Nuori Suomi 1903–1904, joka on siis yhteissidos Päivälehden joulualbumeista 1903 ja 1904. Maksoin tästä kolme euroa. Vuoden 1903 joulualbumissa on Aapo Pärnäsen (1872–kuolinvuosi ei tiedossa) scifinovelli "Marsin tähtitornissa", joka saattaa hyvinkin olla ensimmäinen suomenkielinen kokonaan toiselle planeetalle sijoitettu scifitarina. Sinänsä tuossa filosofisessa palassa ei ole kovin paljon scifististä jytyä.

Jotenkin ihan pakko oli ostaa myös James Leo Herlihyn hippiromaani Aquariuksen aika (1971, suom. 1973). Herlihy tunnetaan parhaiten elokuvaksi päätyneestä romaanistaan Keskiyön cowboy (1965, suom. 1971). Jos olisin löytänyt tämän kirjan pahimpina hippiaikoinani 1980-luvun lopussa, olisin varmaan ahminut sen saman tien. Mutta jälleen, muinaisaikana ennen nettiläistä, sitä oli aika lailla satunnaisten kirjasto- ja divarilöydösten varassa. Oli ylipäätään vaikea saada selville mitä kirjoja oli olemassa saati löytyikö niitä suomeksi. Ellei sitten oikein ottanut asiakseen selvittää asioita, mutta eihän sitä nuorena sellaista osannut.

Ostelin Jäähallilta myös sekalaista ryönää, mainittujen Briojen lisäksi muun muassa strumffeja, kun sai halvalla. Kiva löytö oli pieni lelukelkka, samaa kokoluokkaa – ja luultavasti samalta valmistajalta – kuin neppiautot. Kelkan sisällä on paino, joten se todennäköisesti kiitää aika kivaa vauhtia jos tekisi sille lumikasaan mäen. Tai voisikohan sillä lumi- tai pikemminkin jäänepata? Pitänee hankkia näitä lisää. Ja tsekkasin sitten netistäkin: Olin oikeassa, kyse on suomalaisen Hot-Toysin valmistamasta Kelkkiksestä.

Huomenna suunnitelmissa on Myyrmäki-halliin perusteellin katsastus.
Saturday, April 6th, 2013
3:10 pm
Jäähallilla ja kierrätyskeskuksessa eroticaa etsimässä

Maaliskuussa ehdin vihdoin taas kirpparille. Kolasin Jäähallin läpi sunnuntaina 17.3. Ostettavaa löytyi merkillisen vähän, vaikkei kirppari mitenkään autio ollut. Pitkään näytti siltä, että ainoaksi ostoksekseni olisi jäänyt Alkon opas Liköörit, katkerot, punssit (1974). Tuon vihkosen ostin nostalgiasyistä, sillä selittämättömien varhaisten keräilykohteideni joukossa olivat alkoholijuomapullot noin vuosina 1980–81. Tässä kirjasessa on monta tuttua pulloa – itse asiassa tuolloin keräämäni pullot ovat edelleenkin tallessa Sisätön navetassa pienenä pullokokoelmana.

Kirpparionneni kuitenkin kääntyi aivan loppumetreillä. Varttunut naishenkilö myi kirjoja halvalla – eurolla sai neljä. Kaksi kirjaa oli helppo valita: P. G Wodehousen Verraton Jeeves (1923, suom. 1948) ja Sukkela Sam (1925, suom. 1929, tämä oli 2.p. 1949). Tuota Jeeves-novellien kokoelmaa (The Inimitable Jeeves) ei näy julkaistun toistamiseen suomeksi, mutta olen varma että sen tarinoita on myöhemmissä Jeeves-valikoimissa. Pitäisi varmaan harkita Ulkomaisia humoristeja -projektia ihan sen vuoksi, että pääsisi selvittämään Wodehouseen liittyviä bibliografisia monimutkaisuuksia.

Euron pinkan kaksi muuta kirjaa oli vaikeampi valita. Kun nyt tuli vastaan, otin pinkkaan Fregatti-sarjan meriseikkailupokkarin Kaappaus (1973, suom. 1976). Kirjoittajana on Adam Hardy joka oli brittiläisten Kenneth Bulmerin (1921–2005) ja Terry Harknettin (s. 1936) yhdessä käyttämä salanimi. Bulmerin nimi kuulostikin tutulta: Hän oli tuottelias scifikirjailija ja -fani, mutta mikä merkittävintä, hänen uraansa kuului myös Jet-Ace Logan tarinoiden kirjoittaminen Tiger-lehdelle! Kyllä on maailma pienehkö!

Viimeinen euron pinkan kirjoista oli Einar Fieandtin Ihmeellinen luonto (1921). Kirjan alaotsikko on "Luonnontieteellisiä kertomuksia, kuvauksia ja näytelmiä nuorisolle". Ja tässä tosiaan on tietoartikkeleiden lisäksi myös opettavaisia näytelmiä, muun muassa runonäytelmä aiheesta maantieto.
Einar Fieandt (1879–1936) oli kouluneuvos ja tunnettu filatelisti. Ajattelinkin, että nimi oli jotenkin tuttu, olen törmännyt siihen Suomen Postimerkkilehden sivuilla. Wikipedia tiesi kertoa että Suomen Filatelistiseura on jakanut Einar Fieandt -mitalia jo vuodesta 1941.

Koska saalis Jäähallista jäi laihanlaiseksi, lähdin seuraavana päivänä käymään Matinkylän kierrätyskeskuksessa. Erityisesti Jäähallilta ei löytynyt Salaisen kirjaprojektin nro 23 eli Erotiikan taitajien materiaalia. Kierrätyskeskuksesta eroticaa yleensä saa, ja usein vieläpä ilmaiseksi. Kaikki ihmiset eivät ehkä kehtaa myydä uskallettuja kirjoja kirpparipöydällään.

Tällä kertaa kierrätyskeskuksen ilmaishyllyssä ei ollut minulta puuttuvia erotiikkakirjoja. Sen sijaan sieltä löytyi muuta mielenkiintoista. William Sleatorin Avaruuspelin (1984, suom. 1985) luulin omistavani jo, mutta enpäs omistanutkaan. En ole ihan varma, olisiko lukenut tämän joskus kultaisella 80-luvulla – kirjailijan toisen teoksen Aika-avain (1981, suom. 1984) olen mielestäni lukenut. Tämä taisi ilmestyä suomeksi juuri siinä vaiheessa, kun olin jo lakannut lukemasta nuortenkirjoja.

Genrehtävä löydös oli myös Jules Vernen Kapteeni Grantin löytyminen (1868, suom. 1910, tämä oli 2. laitoksen 2. tark.p. 1979, siis niitä mustakantisia, joissa on valokuva kannessa). Kapteeni Grant -teoksen suomennosten historia on kiehtovan sekava, mutta en selvittele sitä tässä nyt. Suomennoksia on viisi laitosta, jotka on jaettu osiin hiukan eri tavoin ja eri nimillä. En ole ihan varma selvitimmekö kokonaisuuden täysin oikein Ulkomaisia tieteiskirjailijoita 1:n bibliografiassa.

Huuhaa-hyllyni somisteeksi ostin Frank Edwardsin kirjan Tieteen tavoittamattomissa (1959, suom. 1970), jonka alaotsikkona on "63 selittämätöntä arvoitusta". Kirjassa esitellään kummallisia asioita lumimiehestä tyttöön joka eli kahdesti. Tämä voisi olla itse asiassa inspiroivaa luettavaa johonkin sopivaan hankkeeseen.
Hiukan kumma teos on myös mukaani nappaama Manfred Kyberin Eläinten kesken (1912, suom. 1922), joka on ilmeisesti jonkinlainen eläinsatujen elikä faabeleiden kokoelma. Oudoksi tämän tekee kustantamo, O.y Antropos A. B., kirja on siis antroposofien kustantama. Latvialaissyntyinen Kyber eli 1880–1933, tiesi saksankielinen wiki kertoa. Kertoi se muutakin, mutta saksankielen osaamiseni laita on vähän niin ja näin. Tai ei oikeastaan edes "vähän niin ja näin", vaan olematon.

Otin ilmaishyllystä vielä pari nuorten kirjaa. Jouko Puhakan (1922–2002) orvoista kalastajan lapsista kertova Kaiskunkallio kestää (1959) tuli mukaani lähinnä koska se on Nuorten toivekirjaston kirja. Vähän samoin perustein nappasin Tulla Hagströmin Nuorten minipokkarit -sarjaan kuuluvan heppakirjan Misty katoaa (1973, suom. 1975). Hah, Otava lanseerasi juuri viikko pari sitten uudet minipokkarinsa. Kustantamolla on näemmä perinteitä pienikokoisissa opuksissa.

Maksulliselta puolelta löytyi sitten erootikkoja. Catherine Milletin Mustasukkaisuutta (2008, suom. 2009) aloin jo lukeakin. Alberto Moravialta löytyi kaksi kirjaa, Matka Roomaan (1988, suom. 1991) ja Roomatar (1947, suom. 1950, 4.p. 1981). Anaïs Ninin Pikkulinnut (1979, suom. 1981, 2.p. 1989) löytyi myös.
Ainakin kantensa puolesta hiukan samaa lajityyppiä edustaa Ylpö Salosen Hekuman kirot (1932, tämä oli toinen laitos 1966). Juri kirjoittaa tästä upeanimisestä kirjasta täällä. Näette myös kannen jos klikkaatte. Ekstraordinääriä, sanoisin.

Semmoiset olivat reissut maaliskuussa. Huomenna olisi tarkoitus kirpparoida jälleen!
Saturday, March 9th, 2013
5:06 pm
Ilmestyskirjahömppää Jäähallilta

Ehdin alkuvuodesta käydä kahdesti kirpputorilla, molemmilla kerroilla Jäähallilla. Ensimmäisellä kerralla, 13.1. olimme itse myymässä. Ehdin kierrellä kirpparin moneen kertaan läpi, mutta tuolloin metsästin lähinnä rekvisiittaa Vihreään Lankaan kirjoittamaani 1970-luku-reportaasiin. Muuten taisin ostaa vain yhden sarjakuvan, Bill Hoestin Markat kotiin, Agatha (1980). Sekin sopi 70-lukulaisiin fiiliksiin, sillä näitä bisnesmummo Agatha Crummin seikkailuja julkaistiin 1970-luvulla mahdollisesti useammassakin lehdessä. Enpä muistanut koko sarjiksen olemassaoloa enää.

Noin kuukautta myöhemmin (10.2.) olin taas Jäähallin kirpppiksellä. Sieltä kannoinkin sitten kelpo repullisen kirjoja kotiin.
Reissun kallein ostos oli Anaïs Ninin Henry ja June (1986, suom. 1991), kuuluisan kirjailijan päiväkirjan liian roisina julkaisematta jääneet osiot. Arvelin, että tällä voisi olla käyttöä Salaisessa kirjaprojektissa nro 23, eli Erotiikan taitajat -hakuteoksessa, jota olen tänä vuonna kirjoittamassa erootikkotovereiden Nummelin ja Hänninen kanssa.

Näpsäköitä hajalöytöjä olivat venäläisen Viktor Pelevinin Kauhukypärä (2005, suom. 2005) ja Tim LaHayen ja Jerry B. Jenkinsin Sinetillä merkityt (1998, suom. 2001). Pelevin on suosikkejani itä-spefissä, jälkimmäinen taas oli pikemminkin kauhunsekaisen uteliaisuuden kirvoittama ostos. Kirja on 4. osa Viimeisten päivien vaellus -sarjaa, joka kertoo ihmiskunnan kohtaloista sen jälkeen kun ilmestyskirjan ennustukset alkavat käydä toteen. Parhaan kertaluokan uskonnollista tauhkaa siis. Tällaista kamaa on yllättävän paljon saatavilla suomeksi, ilmeisesti näillä on menekkiä joissain uskispiireissä. Tähtivaeltaja ei taida olla kauheasti arvioinut näitä...

Tein myös kaupat neljästä vanhasta nuorten kirjasta muistaakseni vitosen kokonaishintaan. Aili Somersalon Suomen sodan aikoihin sijoittuva Siivekäs hirvi (1949, 2.p. 1954) vaikutti ensivilauksella jopa hiukan spefihenkiseltä, mutta eipä liene sellainen. Kai Söderhjelmin Ratsasta luoteeseen (1948, suom. 1950) taas sijoittuu 1300-luvun Suomeen. Söderhjelm (1918–1996) oli syntyjään suomenruotsalainen kirjailija, joka muutti jo lapsena Ruotsiin. Hän palasi Suomeen osallistuakseen talvisotaan. Sodan jälkeen hän palasi Ruotsiin, jossa loi sittemmin kirjallisen uransa.
Kiva löydös pinkassa oli myös Heikki Seppälän Venetsiaan sijoittuva Suurvisiirin jalokivet (1945). Romaani kuuluu Kansankirjan Poikien siniseen sarjaan, jolla on aina tietty herkkä paikka sielussani, sillä ensimmäinen itse lukemani kirja, Selim Tapolan Kartanossa kummittelee (1945) ilmestyi myös siinä.
Pinkan kruunasi Henri Vernesin Bob Moran -kirja Kauhujen laakso (1953, suom. 1957) – sarjan aloitusteos muuten. Uusia Bob Moraneitahan ilmestyy vieläkin, en tosin saanut selville kirjoittaako Henri Vernes eli belgialainen Charles-Henri-Jean Dewisme (s.1918) niitä edelleen. Ainakin viimeisimmillä Bob Moraneilla näkyisi olevan muita kirjoittajia, ainakin jos oikein ymmärsin suppeahkoista ranskankielisistä lähteistä.
Jaa, yksi tuoreempikin nuorten kirja tuli ostettua tällä reissulla, nimittäin Sienna Mercerin Siskoni, vampyyri -sarjan ensimmäinen osa Vaihtokaupat (2007, suom. 2008).

Randomia englanninkielistä mangaa oli tarjolla huokeaan 10 sentin kappalehintaan, joten ostin niitä 13 kpl Irikselle. Samassa pöydässä oli randomi englanninkielinen fantasiapokkari, Dixie Lee McKeonen Birthright (1996) samantyyppiseen hintaan. Kotona vasta tiedostin, että tämähän on tietenkin roolipelifantasiaa, jonka olen yleensä pitänyt kotioveni viileämmällä puolella. Saattaapi päätyä tämäkin hyllyn sijasta scifikirjakirppikselle.
Toinen sekuli ostos oli Otavan minipokkari Tule leikkimään (1972, suom. 1974), jonka ostin lähinnä koska minulla on yksi muukin Otavan minipokkari. Tämä kirja sitäpaitsi mahtuu mukavasti olohuoneen isoimman kirjahyllyn päällä olevaan normikirjoille liian matalaan tilaan. Joku voisi tietenkin nähdä huolestuttavana oireena sen, että alkaa ostella teoksia sen mukaan, että kämpässä on jokin tila, jossa ei vielä ole kirjaa – mutta minä en.

Humoristiostoksiin pitänee luokitella Richard Gordonin Lääkäri ajan tasalla (1963, suom. 1963). Se jäänee odottamaan hetkeä, jolloin Ulkomaisia humoristeja -hakuteoksen kirjoittaminen tuntuu hyvältä idealta. Ostin myös vielä yhden pakinakokoelman, Erkki-Mikaelin opuksen Toinen tuplavahinko (1960, 2.p. 1960). Olin kyllä jo tuossa vaiheessa kirjoittanut Kotimaisiin pakinoitsijoihin Erkki-Mikael-artikkelini, mutta en hennonut jättää tätä ostamatta. Halpa oli.

Muutama sarjakuvakin löytyi. Kun halvalla sai, ostin Tarzanin 10/1974. Lehden välissä on vielä tallella tilillepanokortti, jolla voisi liittyä Tarzan Clubin ainaisjäseneksi 6 mk:n hintaan. Ottaisivatkohan vielä jäsenmaksuja vastaan?
Tähdet kertovat, Ahmed Ahne -albumi (1969, suom. 1972) oli jonain 70-luvun alkupuolen kesänä ensi kosketukseni Ahmed Ahneen maailmaan. Harmikseni olen hukannut joskus viimeisten 10–20 vuoden aikana alkuperäisen kappaleeni alpparista. Onneksi nyt löytyi huokeaan hintaan uusi.

Semmoinen reissu! Löysin muistaakseni vielä joitain muoviukkeleita ja sensellaisia, mutta olen jo autuaasti unohtanut, mitä.
Joskohan huomenna lähtisi taas kiertämään... tai sitten ensi viikolla.
Saturday, January 5th, 2013
1:05 pm
Tamminiemi puuttui peliin Jäähallilla

Loppusyksy ja alkutalvi olivat poikkeuksellisen kiireistä aikaa: työstin loppuun Kotimaisia humoristeja ja kirjoitin siinä sivussa Kotimaisia pakinoitsijoita. Edellisestä tulikin valmista, jälkimmäistä kirjoitan edelleen.
Kiireiden vuoksi kirppareille en ole ehtinyt sitten marraskuun alun. Silloin kävin katsastamassa Jäähallin kirppiksen. Näin jälkikatsannossa ajatellen olisi pitänyt käydä myös Valtterilla, sillä kirpputori lopetti paria viikkoa myöhemmin. Olisin mieluusti käynyt hyvästelemässä paikan, siellä tuli kuitenkin vietettyä rattoisia sunnuntai- ja lauantaiaamupäiviä noin kymmenen vuoden ajan. Katsotaan olisiko aikaa muistella kirppistä jossain vaiheessa laajemmin.

Jäähallilta tein pari mukavaa genrelöytöä. Arthur C. Clarken 2010 Avaruusodysseia (1982, suom. 1983) oli nuhjuinen kirjaston poisto ja luulin omistavanikin sen jo, mutta enpäs omistanutkaan!
Charles Strossin The Family Trade (2004) avaa fantasiasarjan – enpä ole näihin Strossin fantasiaromaaneihin ennen törmännytkään.
Pohjoismaista spefiä ja kuolleet heräävät -lajityyppiä edustaa ruotsalaisen John Ajvide Lindqvistin Kuinka kuolleita käsitellään (2005, suom. 2010, tämä oli 2.p. 2011). Pitäisi varmaankin tutustua Lindqvistin tuotantoon, se on mennyt minulta jotenkin ohi.

Erinomaisen kutkuttava löytö oli Reima Salosen Tamminiemi puuttuu peliin (1982). Vaikka kirja on ilmestynyt jo Koiviston ajan puolella, se on selvästi Kekkonen kaunokirjallisuudessa -aihetta, kuten jo presidentin asuntoon viittaava nimikin kertoo. Kirjoitin Kekkos-aiheesta artikkelin Nyt-liitteeseen vuonna 2000, mutta tämä kirja ei silloin tullut tietoisuuteeni. Kirjan takakansiteksti on mahtavaa kamaa:
Puuttuko joku Suomen sisäisiin asioihin? Kuka haluaa vaihtaa maamme ulkoministerin? Reima Salonen on kirjoittanut kihelmöivän jännittävän kertomuksen, joka vallan hyvin voisi olla totta – niin uskomaton kuin se onkin! Muuan ulkomainen taho haluaa vaihtaa henkilökohtaisesta ongelmasta kärsivän Suomen ulkoministerin ja järjestää hänen tilalleen nuoren kokemattoman poliitikon. Istuvalla presidentillä on kuitenkin hommat taitava tiedusteluyksikkönsä, joka ei pienistä pelästy. Peli käy kireäksi ja eräät saavat maksaa siitä hengellään. Kuka lopultakin on huipputasolla käydyn ottelun voittaja?

Kyllä Suomessakin osataan!

Nyt sitten iso kysymys on, kuka tämä Reima Salonen on? Hän on julkaissut toisenkin romaanin Täyden palvelun petos (1983). Ikänsä puolesta hän voisi olla entinen kilpakävelijä, myöhemmin kalastajana ja kuntapoliitikkona toiminut Reima Salonen, mutta ehkä kirjailijanurasta olisi jokin maininta netissä. Tietääkö joku jotain?


Muut kirjaostokseni olivat hiukan hajanaisempia tapauksia.
Minulle jäi Erotica-kirjasta päälle tapa ostaa erilaisia eroottisaiheisia kirjoja. Tällä kertaa vastaan tuli Elina Tiilikan parin vuoden takainen kohukirja Punainen mekko (2010, 4.p. 2010). Jos nyt tätä prostituutiokuvausta voi eroottiseksi kutsua.
Tauno Karilaan Etelä-Amerikkaan sijoittuva Pääkallonmetsästäjät (1957) oli ihan pakko ostaa jo nimensäkin puolesta. Kansikuvassa on kyllä pikemminkin Pohjois-Amerikan alkuperäisväestön edustajan näköinen mies ja kanootti. Sen sijaan plussaa on annettava kirjan nimen o-kirjaimen sisään laitetusta kallosta.
Groucho Marxin omaelämäkerta Groucho ja minä (1959, suom. 1990; 3.p. 2009) oli kelpo löydös. Jäin tässä mietiskelemään, josko olisin lukenut tämän suomennoksen tuoreeltaan 1990-luvun alussa. Paljon mahdollista, elämäni oli tuohon aikaan sen verran hulisevaa, että luetuista kirjoista ei jäänyt juurikaan jälkiä muistiin.
Humoristihankkeen jälkimainingeissa ostin vielä Veikko Huovisen esikoiskokoelman Hirri (1950, 2.p. 1967). En ole koskaan edes nähnyt tuota kirjaa kirpputorilla, joten en voinut vastustaa kiusausta. Ai, niin ja löytyihän tällä reissulla vielä yksi Kotimaisia pakinoitsijoita -hanketta hyödyntävä opus, nimittäin Hj. Nortamon Kootut teokset I (1929, 4.p. 1947). Millähän ilveellä tuotakin lukee? Nyt vähän kaduttaa, että luovuimme projektin alkuvaiheessa mukana olleesta rajauksesta "ei murrepakinoita".

Sellainen reissu marraskuussa! Piti mennä tänä viikonloppuna kirpparoimaan, mutta eipä ole Jäähallin kirppistä vielä. Ensi viikonloppuna sitten, ehkä.
Saturday, November 3rd, 2012
12:23 pm
Kauhua ja Seepra Myyrmäki-hallista

Nyt on muisteltavana miltei kahden kuukauden takainen edellinen kirpparireissu. Sunnuntaina 9.9. kävimme kauden ensimmäisellä Myyrmäki-hallin reissulla. Yksityiskohdat ovat jo paenneet mielestä, mutta tässä tarinaa löydöistä.

Sain tuona sunnuntaina jostain syystä päähäni, että Katja Kalliosta on tehtävä artikkeli Kotimaisiin humoristeihin. Kirpparireissu tarjosi mahdollisuuden hankkia Kallion tuotantoa huokeaan hintaan, sillä hänen pari ensimmäistä kirjaansa ovat todella yleisiä kirppiksillä. Löysinkin nopeasti Kallion esikoisromaanin Kuutamolla (2000, 2.nid.p. 2001) ja toisen romaanin Sooloilua (2002, 1.nid.p. 2003), yhteensä 90 sentillä. Aloin lukeakin ensimmäistä näistä heti samana päivänä, kun jouduimme odottelemaan ukin luona josko Veera heräisi päiväunilta.
Nämä Kallion kirjat taisivatkin olla viimeiset Kotimaisia humoristeja-kirjaan varten ostetut opukset. Kirja alkaa olla osaltani valmis ja olen siirtynyt Kotimaisiin pakinoitsijoihin. Otetaanpa poikkeuksellisesti tähän alkuun loputkin humoristi- tai siis pakinoitsijalöydöt. Sinikka Nopolan Kyä tässä jotain häikkää o (2006) ei ole pakinakokoelma, mutta ostin sen kuitenkin. Tällä reissulla minulle valkeni myös että jostain syystä Hj. Nortamo ei ole ainoa rauman murteella pakinoinut kirjoittaja. Löysin nimittäin Tauno Koskelan (1916–2002) kokoelman Näättäk ny herr pormestar... (1949). Kai raumalaisille jaarituksille on ollut valtavat markkinat, joiden vuoksi alalle on ollut tunkua. Saattaa kyllä olla että nämä Koskelan tuotokset ovat pikemminkin murrenovelleja kuin -pakinoita.

Muut löydökseni olivatkin sitten muuta. Ken Macleodin Newton's Wake (2004) oli kiva scifihankinta. Muuta genretyyppistä löydettyä olivat Kerttu-Kaarina Suosalmen Uudenkuun juhla (1955, 2.p. 1983), joka vaikuttaa nuorten tai lasten fantasialta. Aikanaan (sekä ensimmäisen että toisen painoksen aikoihin) kirja on varmastikin luokiteltu "saturomaaniksi", kuten Suomessa fantasiateoksia kutsuttiin pitkälle 1980-luvulle asti.
Lukematta ei taida selvitä, onko hankkimani Maijaliisa Dieckmannin keskiajalle sijoittuva nuorten romaani Kaksoset ja Turun linnan aave (1988) genreä vai ei. Melko monesti nuorten romaaneissa kummittelu osoittautuu joksikin ihan muuksi.

Aivan mahtava löytö oli Mysteeri-sarjan teos numero 1: Kauhutarinoiden parhaita (1966). Pokkarissa sisältää novellit Bram Stokerilta ("Tuomarin kummitustalo") , Edward Bulwer-Lyttonilta ("Kummitukset ja ahdistetut"), Frederik Marryatilta ("Ihmissusi") ja Nathaniel Hawthornelta ("Herra Higginbothamin onnettomuus)". Jostain syystä vain Bulwer-Lyttonin novelli mainitaan Ulkomaisia kauhukirjailijoita -hakuteoksen bibliografioiden novellisuomennos-osuuksissa, Stoker- ja Hawthorne-artikkeleissa ei ole tämän kokoelman novelleja listattuna. Tuo Bulwer-Lyttonin novelli ("The Haunted and the Haunters; or, The House and the Brain, 1860") on julkaistu suomeksi ainakin kolmessa yhteydessä, noiden muiden tekstien harvinaisuudesta en tiedä.
Mysteeri-sarjan toinen pokkari oli H. G. Wellsin Näkymätön mies (1897, suom. 1922, 2.suom. 1966). Sarjaan ei tainnut koskaan tulla kolmatta osaa? En ehdi nyt selvittää.

Hassu pikku löytö oli Yrjö Jahnssonin pieni pamfletti "Mitä olisi ensi tilassa tehtävä vallitsevan rahankireyden helpottamiseksi" (1932), jonka ostin lähinnä uutteran otsikkonsa vuoksi. Jahnsson (1877–1936) oli sotienvälisen ajan äkkiväärä talousasiantuntija, joka toimi Teknillisen korkeakoulun kansantaloustieteen professorina tämän tekstin julkaistessaan.

Loputkin hankintani olivat omituista pikkusälää. En ollut tiedostanutkaan, että Suomessa on ilmestynyt meriaiheinen kioskipokkarisarja – löysin Merisusi-pokkarin nro 6, joka pitää sisällään Davis J. Harbordin purjelaiva-aikaan sijoittuvan romaanin Vihollinen pimeässä (1975, suom. 1977). Kirjailija oli oikealta nimeltään Wilhelm Kopp, ilmeisesti saksalainen kuten koko Merisusi-sarjakin, mutta muuta tietoa en hänestä löytänyt. Etsiskelyä haittasi se, että kirjailijan nimimerkki oli kirjoitettu sisäsivuilla johdonmukaisesti väärin ("Hardbord").
Kioskiosastoa edusti myös ilmaislaatikosta poimimani Jerry Cotton 1/79 ja vajaan euron maksanut Korkeajännitys 17/68.

Löysin myös Seepra-sarjan oppaan Ratsaille! (1970, 2.p. 1971), jonka on kirjoittanut Silja Pursiainen. Paria viikkoa myöhemmin löysin muuten Entressen kirjaston poistoista kaksi muuta Seepraa, nimittäin Pirkko Alopaeuksen ja Katrina Poran Lastenjuhlat (1970) sekä sarjan helmiin kuuluvan Tarmo Mäki-Kuutin oppaan Peruskoulu (1971, 5.p. 1973).
Aah! Kun minulla joskus on kaikki Seepra-kirjat, annan teettää itselleni pienen kirjahyllyn, johon ne kaikki mahtuvat. Sitten saa tulla ilmastonmuutos tai zombiapokalypsi, minulla on tiedot rakentaa 1970-luvun länsimainen sivistys uudelleen, oli sitten kyse Mahahaavasta, Kankaan koristelusta tai Seuramatkasta!

Tällaista kirpparointia syyskuun alussa. Huomenna ehkä jälleen!
Tuesday, September 11th, 2012
5:33 pm
Ulkoilmakirppiksillä ulkopaikkakunnalla asti

Loppukesä oli aika hiljaista kirpparirintamalla. Viimeiset mökkireissut ja ylenpalttinen kiire Salaisen kirjaprojektin nro 17 eli Kotimaisten humoristien kanssa pitivät minut pois kirpparikolan varresta, jos omituinen kielikuva sallitaan.
Yksi pieni reissu tuli kuitenkin tehtyä elokuun alussa, tarkemmin sunnuntaina 5.8. ja toinen vähän isompi heti perään syyskuun alussa.

Elokuussa olin Sarkun ja Veeran kanssa kiertämässä Hietsua. Sää suosi, mutta ihan hirveitä määriä ostettavaa ei tällä kertaa löytynyt. Esimerkiksi huumorikirjaprojektien opuksia ei yhtään. Kaikkiaan ostin kolme kirjaa ja pienen läjän sarjiksia. Halpaa oli kaikki, vaikken nyt muista tarkempia hintoja. Tuskin maksoi mikään euroa enempää kuitenkaan.
Nathaniel Hawthornen (1804–1864) kauhunovellien kokoelma Paholainen käsikirjoituksessa (suom. 1990, 3.p. 2003) oli kiva löytö. En edes ollut tietoinen, että tällainen käännös on olemassa.
Toinen genrekirjahankinta oli Frank Schätzingin Pedot (2004, suom. 2007). Tämä ekotrilleri meni ilmestymisaikoihinsa ohi minulta, olisi ehkä ollut sopiva nakki kirjoittaa tästä arvostelu jonnekin. Tosin kirjassa on rapiat 900 sivua, viisas kriitikko välttelee tiilisikivä, sillä niitä arvioimalla ei kyllä helpolla pääse tuntipalkoille.
Kolmas kirjalöydös oli vanhan kunnon Seepra-sarjan opus, Esko Puupposen Koristepuut ja -pensaat (1971). Kirjanen pyrki selvästikin opastamaan vastikään kaupungistuneet suomalaiset puutarhanhoidon saloihin – jotainhan täytyi yksilön tehdä, kun vapaa-aika yhteiskunnallisessa murroksessa oli lisääntynyt.

Kirjoja enemmän löytyi tällä reissulla sarjakuvia. Ehkä pähein löytö oli Seikkailusarjat-lehden numero 14/1953, joka taisi lohjeta eurolla. Mitenkään minttikuntoinen tämä ei ole, mutta ei 50-luvun sarjiksia ihan joka kerta tule vastaan.
Muistaakseni kaksi euroa maksoi pinkka, jossa oli Hellboy: Pimeyden kutsu -alppari (2008, suom. 2008), Conan 2/95 ja aika nuhjuinen Marvel 4/98. Löysin myös kaksi Lucky Luke -alpparia, jotka luultavasti puuttuvat hyllystäni (täytyisi laatia uudestaan puutelistani alppariosio keväällä hukkuneen tilalle): Jesse James (1969, suom. 1972, 5.p. 1990) ja Joss Jamon (1971, suom. 1980, 2.p. 1989). Hinta taisi olla 50 sentin luokkaa, mikä oli ihan ok lukukappalekuntoisista alppareista.
Taisin tällä reissulla löytää myös jonkin muovigorillan ja pari pussillista postimerkkejä tällä reissulla, mutta muistikuvat ovat hiukan hataria.

Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna kävin Tampereella serkun häissä. Jäin mukavien pirskeiden jälkeen yöksi vanhempien luukkuun ja lähdin sunnuntaina katsastamaan Tampereen kirpparitarjontaa.
Tarkoitus oli etenkin löytää Jammun Yrjö-kirjoja Salaista kirjaprojektia nro 18 eli Kotimaisia pakinoitsijoita varten. Ongelma kun on, että Yrjö-kirjoja ei ihan hirveästi liiku pääkaupunkiseudun kirppareilla. Tai oikeastaan liikkuu, mutta kyse on yleensä 1970- ja 80-lukujen kokoelmista, jotka minulla jo pääosin on. Jammun pakinat olivat tuohon aikaan käsittääkseni suosionsa huipulla ja maanlaajuisesti laajassa levityksessä. Itsekin ahmin niitä Klaukkalassa teininä asuessani. Ilmeisesti joskus 90-luvulla suosio pieneni sen verran, että tuoreemmat kokoelmat – joita on toki ilmestynyt 2000-luvulle asti – levisivät lähinnä Pirkanmaalle.
Jammunkuvat silmissä lähdin siis katsastamaan Radiokirppistä. Ja kyllähän näitä pakinakokoelmia sieltä löytyikin, peräti kaksi puuttuvaa: Tanhuan vaarin jälkijättöiset paperit (1986) ja Jatkosodan ihme (1990).

Silmiini osui myös vintaashi-erotiikkaa, Sekspo-kirjojen Haaremiyö yhdeksän orjattaren seurassa (1854, suom. 1967, tämä on ilmeisesti aavistuksen myöhempi painos, jossa kustantajana on espoolainen Finnbooks, ei tukholmalainen Obelisk). Teoksen tekijäksi on merkitty "Lord George Herbert", suomennoksessa virheellisesti "Herbertin". Haaremiyö on tunnettu orientalistisen viktoriaanisen ajan erotiikan klassikko, mutta sen oikeaa kirjoittajaa ei tunneta – Lord George Herbert on täysin fiktiivinen nimi. Pokkari oli mukavan halpa, vain 80 senttiä. Ei tosin ihan priimakuntoinen.
Pari muuta ostamaani kirjaa olivat sitten toista genreä, Terry Pratchettin scifi-kirja Only You Can Save Mankind (1992), joka aloittaa kirjailijan meillä kääntämättä jääneen Johnny Maxwell -sarjan. Pakollinen klassikkohankinta oli Jack Londonin Rautakorko (1908, suom. 1910, tämä oli 3. laitoksen 2.p. 2009).
Sarjispuolta löytyi yksi: Teräsmies 4/1983, lisäksi ostin Irikselle tuliaisiksi yhden randomin mangan.

Näine hyvineni poistuin Radiokirppikseltä ajatuksenani käydä vielä Kyttälän kirppiksellä ennen junalle singahtamista. Olin kävellyt Radiokirppikselle Tammerkosken rantaa pitkin, joten vaihtelun vuoksi päätin palata Keskustorin kautta. Sielläpä sitten törmäsin suurimpaan koskaan näkemääni ulkoilmakirppikseen.
Totesin välittömästi tulleeni puutteellisesti informoiduksi Tampereen kirppistarjonnan suhteen. Kyse oli Aamulehden Moro-liitteen konttikirppiksestä, joka ulottui Keskustorilta Finlaysonille asti. Lisäksi puistossa oli paikkoja niille, jotka eivät tulleet autolla myymään. Karkeasti arvioiden kirppis oli noin kolme kertaa Hietsun kirppiksen kokoinen.
Lykkäsin lähtöäni seuraavaan junaan, mutta en silti ehtinyt käydä läpi kuin ehkä kolme neljäsosaa kirppiksestä, ja senkin pikavauhtia. Nopea selaaminen vähensi valitettavasti löytöjentekomahdollisuuksiani, mutta muutama kiva painotuote tuli vastaan.

Ensimmäisiä ostoksiani oli Kädet ylös! -liuskalehti 9/1955, jonka tingin euroon. Olen pitänyt tapanani ostella liuskalehtiä aina kun niitä tulee halvalla vastaan – mikä ei ole usein. Viime vuosina on tuntunut ettei niitä tule vastaan enää edes halvalla, mutta en tiedä onko tunne vain sattumaa.
Muikea löytö oli kahdella eurolla saatu Edgar Rice Burroughsin Tarzan ja tytönryöstäjät (1936, suom. 1948, tämä oli 2.laitos 1975). Kirja on siis Tarzan's Quest -romaanin Kauppakirjapainon laitos, aiemmin kirja on ilmestynyt Karhun kustantamana nimellä Tarzan ja valkoiset villit. Kirjasta pyydetään näemmä netissä jopa 30-40 euroa, mutta toisaalta huuto.netissä ei kirja ei ole mennyt kaupaksi 11 eurollakaan.
Väinö E. Hyvösen Professorin Nillan kirjeitä tonttulasta (1945) vaikutti päällepäin kiinnostavalta joulufantasialta, mutta tarkemmin ottaen sisältää ilmeisesti uskonnollishenkisiä satuja. Turun suunnalla vaikuttanut pastori Hyvönen vaikuttaa olleen ahkera uskonnollisten kirjojen kirjoittaja.
Selvemmin genretavaraa oli sitten Erkki Ahosen Syvä matka (1976), kirjailijan viimeiseksi jäänyt isolta kustantamolta tullut romaani ja myös hänen kolmesta tieteisromaanistaan viimeinen.
Ja aivan viimeisten myyjärivien luota löysin vielä yhden Yrjö-kirjan, kokoelman Eurokunnossa (1993). Tällä kertaa hinta oli miellyttävät 20 senttiä, Radiokirppiksellä jouduin pulittamaan pokkareista peräti 2 euroa kappaleelta.
Jatkossa kun tulee Tampereen reissuja, pitää tarkkailla tätä konttikirppisskeneä. Helsingissä en ole konttikirppiksellä käynyt, vaikka Vermossa sellaisia kuulutaan järjestettävän tiuhahkosti.

Raportointijonossa on vielä yksi kirpparireissu ja voisinpa jossain raossa tilittää taas kirjailijaelämästäkin. Kunhan nyt ensin saan tuon yhden kirjan valmiiksi...
Sunday, July 15th, 2012
10:04 am
Kierrätyskeskusta ja kirppareita keskikesällä

Kesäkuun viimeisenä päivänä kävin kolaamassa vaihteeksi Matinkylän kierrätyskeskuksen. Tarkoitukseni oli hankkia viimeisiä puuttuvia Paasilinnoja yms. Humoristit-kirjaan, mutta valitettavasti paikan anti osoittautui tältä osin hiukan odotettua heikommaksi.
Ilmaiskirjaosastolta tein kuitenkin pari kiinnostavaa löytöä. Amy Gilman Srebnickin The Mysterious Death of Mary Rogers – Sex and Culture in Nineteenth-Century New York (1995) vaikutti kiinnostavalta postmodernilta mikrohistorialta. Teos kertoo aikanaan kuuluisan "tupakkatytön" murhasta ja mitä sen kautta voidaan nähdä 1800-luvun jenkkiläisestä seksuaalikulttuurista. Murha on sikäli merkittävä, että se ilmeisesti inspiroi Edgar Allan Poen dekkaritarinan "The Mystery on Marie Roget" (1842).

Pakko oli ottaa mukaan myös Otavan Seikkailujen maailma -sarjan nuorten romaani, C. S. Foresterin Hornblower lähtee merille (1954, suom. 1955). Kirjan alkuteos Hornblower Goes to Sea (1954) on nuorille suunnattu tiivistelmä kahdesta Hornblower-teoksesta Mr Midshipman Hornblower (1950) ja Lieutenant Hornblower (1952). Teokset ovat kyllä tuoreeltaan ilmestyneet suomeksi kokonaisinakin.

Tauno Karilaan Erään joulupukin tarina eli kiltin miehen ihmeelliset vaiheet (1943) kiinnosti aiheeltaan, joskin on vähän epäselvää mikä se on. Karilas (1900–1980) oli tunnettu etenkin nuorten kirjailijana ja myös dekkaristina. Hän kirjoitti yhden nuorten scifiromaaninkin, Atomipommi räjähtää (1946, myös nimellä Maapallo vaarassa, 1958). Mukaan nappaamani teos vaikuttaa humoristiselta aikuisten romaanilta, mutta parin ensimmäisen sivun perusteella on vaikea sanoa muuta.

Viimeinen ilmaishyllylöytö oli Risto Karlssonin Kolmen ammattinyrkkeilijän kesä (1981). Olen jo kirjoittanut humoristit-kirjaan tulevan Karlsson-artikkelin, mutta tämä kirja oli pakko napata pinkkaani. Teos on ollut yksi mukavista yllätyksistä Humoristit-kirjaa tehdessä. Kolmen ammattinyrkkeilijän kesä ei missään tapauksessa ole mikään tuntemattomuudesta löytynyt unohdettu klassikko, mutta tekijänsä tuotannon parhaimmistoa kuitenkin. Romaanissa yhdistyi puskakomedia varsin haikeisiin aikakauden päättymisen tunnelmiin. Paikoin kirjassa oli myös suorastaan huovismaista omituisuutta. Ei tätä kannata tämän kehun takia etsiä käsiinsä, mutta oli jotenkin liikuttavaa artikkelia kirjoittaessa löytää tällainen historian takamaille (eli 80-luvun alkuun) jäänyt kohtuullisen obskuuri opus ja yllättyä lievän positiivisesti.
Näin kirjan jo aiemmin keväällä kirpparilla, mutta jätin ostamatta, mikä harmitti tuolloin. Nyt korjaantui!

Kierrätyskeskuksen ostolaispuolelta hankin neljä kirjaa, kaikki väljemmin tai tiukemmin humoristihankkeen kirjoja. Arto Paasilinnan muistelmateos Yhdeksän unelmaa (2002) oli ainoa virallinen humoristiostos. Ehdin sitä lukeakin 50 sivua jo samana päivänä, kun jäin päiväunia torkkuvan Veeran kanssa odottelemaan autoon kun Sarkku kävi Plantagenissa.
Aapelin Alvari kananvahdin (1961) ehdin myös jo lukea kirjastosta lainattuna kun kirjoitin Aapeli-artikkeliani. Päätin kuitenkin ostaa Aapeli-kokoelmani täydennykseksi, kun maksoi vain euron. Olen sitä paitsi jo palauttanut Aapelit kirjastoon, vaikka artikkeli täytyy vielä käydä läpi ennen kustantamoon toimittamista – voi olla että tätä täytyy vielä hyvinkin vilkaista ennen projektin loppua.
Euron kappaleelta maksoivat myös kaksi Ollin pakinakokoelmaa Heipä hei! (1958, 2.p. 1958) ja Pilkillä pilkataan (1965). Nämä kuuluvat pakinoitsija-kirjassa Jukan satsiin, mutta kuten jossain aiemmassa bloggauksessa itselleni perustelin, eihän Ollia voi jättää lojumaan jos tulee halvalla vastaan.

Seuraavana päivänä eli 1.7. pääsin sitten vihdoin kiertämään kunnolla Hietsun kirppiksen. Sää oli mukavan kesäinen edelliseen yritykseen verrattuna. Kiersin kirppiksen aika nopeasti, mutta ostoksia ehdin tehdä koko kasan.
50 senttiä maksoin Jules Vernen romaanista Kuun ympäri (1870, suom. 1929), joka minulla jo onkin. Tämä oli kuitenkin Kariston laitos vuodelta 1958 ja ostin sen kansikuvan vuoksi. Kannessa pienen ilotulitusraketin ja luodin risteytykseltä näyttävä avaruusalus lentää vuorimaiseman yllä. Taivaalla lelluu Saturnus. Kirjan mukaan "päällyksen [on] sommitellut" Reino Vihinen. Omassa minimalismissaan kansi on liikuttavan ällistyttävä.
Samaa Verne-teemaa jatkoin ostamalla Per Olov Enquistin Kapteeni Nemon kirjaston (1991, suom. 1992). Minulla on hämärä mielikuva, että olisin lukenut jonkin arvostelun tästä opuksesta niihin aikoihin kun suomennos tuli ja kiinnostunut. Takakannen perusteella teos vaikuttaa maagiselta realismilta, mutta mene ja tiedä. Olen saattanut lukea kirjailijan teoksen Ihmeparantajan viides talvi (1964, suom. 1972), mutta en mene vannomaan.

Vitosella ostin mielenkiintoisen läjän, jossa oli kaksi dvd:tä, ikstendöd versiot kahdesta ensimmäisestä Sormusten herra -leffasta sekä kaksi kirjaa: Alivaltiosihteerin Virallisuus ei vanhene koskaan (2006) ja Charles Strossin Halting State (2007, tämä oli tuoreempi pokkariversio). Luulin itse asiassa, että meillä oli jo tuo Stross. Se varmaan oli pitkään ostoskorissa viime kesänä Tukholman Science Fiction Bokhandelnissa, mutta jäi sittenkin hyllyyn. Tämä oli varmaan neljäs Stross jonka ostan kirpparilta, ja hinta on aina ollut alle euron. Niin oli nytkin, sillä dvd:t maksoivat 2 euroa kappaleelta, kirjat sain tingattua 50 senttiin.

Minun täytyy varmaan tehdä Karin piirroskokoelmista jonkinlainen puutelista itselleni, sillä ostin jälleen kokoelman Ihana aamu! (1973). Varsinaisesti minua kiinnosti kuitenkin pehmeäkantinen Tää on kivaa! -kokoelma (1971), jota en ollut aiemmin nähnytkään. Kaupanteko siitä oli varsinainen hinnanalennuksen mestarinäyte, en edes oikein tajua mitä siinä tapahtui. Kysyin hintaa, jolloin myyjä sanoi että viisi euroa. Laskin alpparin pois ja sanoin että ostan Karin kokoelmia vain kun hinta on halpa. Myyjä kysyi että, mikä sitten on halpa hinta johon sanoin että 50 senttiä. "Saat eurolla nämä kaksi", oli vastaus tähän. Mtäh?

Hietsusta tarttui mukaan pari muutakin asiaa. Aivan erityisen innoissani olin löytäessäni Exin Castillosin 0-pakkauksen. Nämä espanjalaisperäiset niin sanotut linnalegot olivat 70- 80-luvuilla aika tavallisia Suomessa. Sain muistaakseni jouluna 1975 lahjaksi linnalegojen 3-pakkauksen, joka oli jo aika iso. Kyse oli siis tästä vanhimmasta sarjasta – linnalegoja näkyy olleen erinäisiä muitakin sarjoja ja niitä on valmistettu aivan viime aikoihin asti.
Mutta nyt sitten erään myyntipöydän vieressä asvaltilla kökötti tämä nollapakkaus. Kysyin hintaa: 1 euro. En ruvennut tinkimään.

Ostin tällä reissulla myös kympillä läjän valintavihkoja, joissa oli amerikkalaisia postimerkkejä 1900-luvun alkupuolelta. Nämä valintavihot olivat arvoitus merkkeillessäni 1970- ja 80-luvuilla. Ne olivat jotenkin vanhemman filatelistipolven juttu, enkä oikein tajunnut mistä niissä oli kyse. Paljon niistä kyllä puhuttiin filatelian oppaissa. Kyse on siis tätä tarkoitusta varten painetuista vihkoista, joihin voi kiinnittää liimakkeilla postimerkkejä. Niihin liittyi käsittääkseni jonkinlainen postitse tapahtuvan postimerkkien vaihdon kulttuuri, joka lienee jo kadonnut. Mutta kirppareilla noita vihkoja ajoittain näkee, olen ostanut niitä ennenkin.
Ei helkkari, kyllä valintavihkoja edelleenkin näemmä valmistetaan ja myydään, google tiesi kertoa.

Koska Hietsu tuli kierrettyä niin nopeasti, lähdin vielä Valtterillekin. Sieltä ostin oikeastaan vain kaksi kirjaa, Haruki Murakamin Suuren lammasseikkailun (1982, suom. 1993, 3.p. 2010) ja Pakinoitsijat-kirjaa varten Annukka Ahlqvistin ja Leila Makkosen Melua mekossa (1999), mikä olikin viimeinen puuttuva Leila ja Annukka -kokoelma. Neljä muuta sain kerralla noin eurolla eräällä viime vuoden kevään kirpparireissulla, josta ei tullut raportoitua, kun se tapahtui vain muutama viikko ennen muuttoa remonttievakkokämpästä. Eipä tämäkään maksanut kuin 20 senttiä.
Murakamia olen ostellut ennenkin kirppareilta, mutta enpä ole vielä ehtinyt lukea. Täytyy toivoa että sellainenkin päivä osuu kalenteriin.

Sarjakuvia tuli ostettua muutama. Irikselle ostin läjän mangaa ja itselle Siivet-lehden 8/82 sekä Ahmed Ahne -alpparin Tekniikan ihmeet (1970, suom. 1975). Sain sen 50 sentillä. Kyse on ensipainoksesta, mutta kannessa on sen verran taittumaa, että hinta oli käsittääkseni kohdallaan.
Siivet-lehden ostoa siivitti yliluonnollisehko aihe, tarinan nimi on Rankaisija rajan takaa.

Pari muutakin kokoelmaani täydentyi, kun löysin pitkästä aikaa Majorette-perävaunun, tällä kertaa hienon St. Tropez -kuvioidun matkailuvaunun. Lisäksi ostin pienen muovigorillan ja Silja Line -aiheisen pullonavaajan. Hmm, täytyisi keksiä jokin kokoelmalaatikko noille pullonavaajille, jotta voisin hekkumoida niiden äärellä helpommin. Nyt ne asustelevat kirjoituspöytäni laatikossa sekalaisen paperisälän alla.

Tämä oli mukava reissu, seuraavaa odotellessa!
Saturday, June 30th, 2012
9:20 pm
Sadetta, omnibusseja ja jättiläiskorppikotkia kirppiskierroksella
Juhannusta edeltävänä sunnuntaina pääsin viimein kirpparille pitkän tauon jälkeen. Tarkoitus oli tehdä vuoden ensimmäinen Hietsu-kierros. Sää kuitenkin näytti sekä tiedotuksessa että ulos katsoen uhkaavalta. Vielä bussissa Ruoholahden jälkeen kuitenkin arpoilin, hyppäisinkö kyydistä Hietsun pysäkillä vai menisinkö suosiolla suoraan Valtterille. Sekavan pallottelun lopputuloksena huomasin tosiaankin poistuvani kulkuvälineestä – suoraan alkavaan sateeseen. Hietsussa oli kohtuullisen paljon myyjiä ja myynti juuri alkamassa, mutta päästessäni perille sade vain yltyi. Ihmiset kiskoivat pressuja pöytiensä päälle – siis ne joilla oli suoja mukana. Näin karmeita näkyjä, kuten muovilaatikoita täynnä kirjoja joiden päälle satoi kaatamalla. Aargh.

Ennen kuin sade yltyi niin pahaksi että katsoin parhaaksi suoria ratikkapysäkille (minulla ei myöskään ollut minkäänlaista sateensuojaa) tein pari pikaista ostosta. 50 sentillä lähti jonkin David Eddingsin sarjan aloitusosa. Katselin kotona, että se puuttui hyllystämme mutta totesin että ehkä sillä ei ole sinne asiaakaan. Tulee myyntiin Finnconissa.
Mukavampi ostos oli vanha Matchbox-auto. Olin lapsena erityisen ihastunut BP-öljy-yhtiön tunnuksesta, tiedä miksi. Naapurin pojalla oli muovinen BP-öljyrekka, joka oli ehkä hienointa maailmassa noin vuonna 1977. Minulla on myös mielikuva, että BP:llä olisi vielä joskus varhaisimmassa lapsuudessani ollut Suomessa huoltoasemiakin. Tai ainakin minulla on todella usvainen muistikuva, että Tampereella Ikuri-Tesoma-Tohloppi-Lamminpää -tienhaaran kohdalla oleva huoltsikka olisi ollut BP joskus 1970-luvulla. Mutta tämä saattaa kyllä olla kuvitteluani.

Löysin myös pienen nuken posliinilautasen Iriksen nukeille ja pari pussillista postimerkkejä. Mutta sitten syöksyin sateen tieltä ratikalle.

Valtterilla oli suhteellisen täyttä, ilmeisesti monet – sekä myyjät että asiakkaat – olivat jo säätiedotuksen perusteella vaihtaneet sen kohteekseen. Mukaan tarttuikin melkoisesti kirjoja, tosin varmaan puolet päätyy scifikirjakirppikselle. Humoristiprojekteihin löytyi enää kolmisen kirjaa vaikka olen päättänyt että saan tässä vaiheessa käyttää jopa 2 euroa per kirja.

Löysin tällä reissulla parikin englanninkielistä spefikirjaa, joiden hinta oli tyydyttävät muutama kymmenen senttiä. Lähinnä Sarkkua ajatellen ostin Anne McCaffreyn romaanin The Ship Who Sang (1969, tämä oli tuoreehko pokkaripainos) ja Stephen Donaldsonin teoksen A Man Rides Through (1987).
Hilpeä löytö oli Adam Robertsia suomeksi, Dan Brown -parodia Va Dincin viimeinen turskahdus (2005, suom. 2005). Näitä parodioita on suomeksi toinenkin, nimittäin Tähtien sotta (2005, suom. 2006). Hassua kyllä, suomennokset ovat tulleet eri kustantamoilta, Da Vinci -parodia Johnny Knigalta, Tähtien sotta taas Sammakolta.

Diane Duanen Syvintä velhoutta (1985, suom. 2004) on Velhonuoret-sarjan toinen osa. Arvostelin aikanaan sarjan ensimmäisen osan, muistaakseni tämä on ihan laadukasta nuorten fantasiaa. Sarjasta löytyy suomeksi kolmaskin kirja, mutta sitä en ole koskaan edes nähnyt. Sarjan suomentamisen aloittamista on varmaankin motivoinut Harry Potter -buumi. Duanen sarjassa oli muistaakseni varsin paljon yhtäläisyyksiä Pottereihin – toki mahdollinen vaikute on kulkenut toiseen suuntaan, sillä nämä kirjat ovat tosiaan 1980-luvulta.
Reissun varsinainen ilahduslöytö oli H. P. Lovecraft Omnibus 1-3, kaikki kolme osaa vaivaisella kolmella eurolla! Täytyykin muistaa leesoilla tällä löydöllä vielä livenä esimerkiksi ensi viikon mafiassa.

Humoristiostokset olivat tällä kertaa Alivaltiosihteeri-opus Virallisuus edellä puuhun (2007), Juha Vuorisen Kristianin teinivuodet (2007, 4.p. 2008) ja Richard Gordonin Lääkäri lemmen pauloissa (1957, suom. 1958).

Löysin muutaman sarjiksenkin tällä retkellä, lähinnä tosin jotain randomii mangaa Irikselle. Itselleni osti Tarzanin numeron 5/1969. Samalla kaverilla oli pieni pino 1960-luvun Tarzaneita. Hinta oli kuitenkin vähän liian kova, useampia euroja kappaleelta lukukappale-kuntoisista lehdistä. Tämän sain kuitenkin eurolla – paitsi että lehti on syntymävuodeltani, kannessa on lentolisko ja rajua mainostekstiä: Tarzan seikkailulla pohjoisnavalla ja maan sydämessä! Jättiläiskorppikotkia! Maailman kuuluisimmat ja hurjimmat seikkailut!

Näin siis juhannuksen alla! Ehkä jo huomenna kokeilen, josko Hietsulla tällä kertaa olisi satamatta.
Saturday, June 23rd, 2012
5:23 pm
Viidakon runosuoni sykkii
Mitä saadaan kun risteytetään Tarzan ja Tex Willer? Ihan varma en ole, mutta paljolti mahdollista että jotain Viidakkosarja Kalarin kaltaista. Mökin aitassa on ammoisista ajoista lojunut Kalarin numero 5/1973. Sarjis tuli vastaan kun luetteloin mökillä olevia sarjiksia uuteen puutelistavihkooni ja päätin lukaista sen Veeraa päiväunille nukuttaessani. Olen varmaan lukenut sarjiksen ennenkin, joskus 1970-luvun lopussa muistelisin.

Kalar on omituinen viidakkoseikkailija, johon toisinaan viitataan myös epiteetillä Viidakon herra. Kaikki villieläimet tuntuvatkin kunnioittavan hänen mahtiaan. Hänellä on kumppaninaan apina nimeltä Gib ja kaverinaan verkkosukkahousuihin ja minihameeseen pukeutuva viidakkolääkäri, tohtori Pamela White. Lukemani sarjiksen tarina on aika heppoinen seikkailu, jossa jahdataan viidakkoon pudonnutta kulta-aaretta. Merkillepantavaa sarjiksessa on Kalarin ja muiden hahmojen stetsonit sekä varsin hyvin piirretyt villieläimet, joita on siroteltu näytteille niin tapahtumien taustalle kuin etualallekin.

Korkkarinkokoinen Kalar-lehti ilmestyi Suomessa 1972-74. Olen yhden ainoan kerran nähnyt näitä kirpparilla, reilu vuosi sitten Kyttälän kirppiksellä Tampereella. Hinta ei ollut paha, mutta samalla pöydällä oli paljon muutakin ostettavaa, joten sinne jäivät. Kaikkitietävä internetsku tiesi kertoa, että sarjakuva on espanjalaisen Tomas Marco Nadalin (1929-2000) käsialaa. Sarjakuvaa ilmestyi yli 200 seikkailua vuosina 1963-1983. Ilmeisesti sarjassa on spefipiirteitä, ts. sankari seikkailee myös eri historiallisina ja esihistoriallisina aikoina. En tiedä tuliko tällaisia seikkailuja Suomessa ilmestyneessä lehdessä.

Kalar olisi pelkkä obskuuri esimerkki 1970-luvun sarjakuvasta, ellei lehden toimitukseen olisi jossain vaiheessa osunut jumalaisen inspiraation valokeila. Lehden kerhosivuilla lukee nimittäin seuraavaa: ”Kalarissa no 3/73 julkaistiin Kalar-runokilpa. Vastauksia on tullut runsaasti. Kiitos kaikille runoilijoille. Ja kuten lupasimme, jokainen palkitaan pikkulahjalla. Julkaisemme kilpailuun lähetettyjä runoja tilan sallimissa puitteissa. Ja tästä se sitten alkaa!”

Minun on ihan pakko siteerata pari runoa. Ensimmäisessä kuvataan sankaria varsin monipuolisesti:

Kalar asuu viidakossa
se on paikka jossa
asuu villejä monta
petoja suurta voimakasta.
Mutta Kalar vahvin on.
Kalar heikot pelastaa,
pahat rangaistuksen saa.
Kalar ui ja ratsastaa
autollakin ajaa saa.

(Juha Paananen, Lohtaja)

Toinen runo ylistää itse julkaisua:

Kalar-lehti hyvä on
toiminta sen on verraton
Kalar aina kiikkiin joutuu
mutta aina vapaaksi pääsee.

(Jari Santonen, Tampere)

Kolmas runo on haikean tunnelmallinen:

On viidakko hämäräinen
ja kukat kukkii vaan.
Mutt apina yksinäinen
jossain itkee vaan.

(Jorma Kosonen, Tampere)

Kalarin verrattomuutta ylistää myös Kirsi Kuosmanen Helsingistä:

Kalar on cowboy verraton
villieläimet viidakossa ovat
Kalarin johdannossa.
Rosvot Kalar karkottaa
pienistä viidakon raoista.
Kalar jos joskus eksyykin
niin kyllä hän löytää kotihin.
Jos Kalar joskus kiinni jää
niin kyllä hän aina selviää.


Viimeinen esimerkkiruno on jylhä robustissa toteavuudessaan:

Kalar on mahtava mies,
hän asuu viidakossa
Hän aina seikkailee
siellä viidakossa.
Kalar saa eläimet
tyyntymään
Kalar on mahtava mies.

(Jouni Lipponen, Siilinjärvi)

Lisää runoja on tiettävästi seuraavassa numerossa. Nyt kyllä olisi tässä runoantologian paikka: sarjakuvalehdissä julkaistut sarjisaiheiset runot. Heti kokoaisin, jos joku metsästäisi minulle oikeudet.
Sunday, June 3rd, 2012
2:06 pm
Tieteislöytöjä Myyrmäki-hallista

Vuoden ensimmäinen Myyrmäki-reissu tuli tehtyä jo lähes kuukausi sitten, 6.5. Melkoisen kasan kirjoja ja sarjakuvia sieltä löysinkin.

Jostain kummasta syystä löysin tällä kertaa miltei pelkästään scifiä. Aloin koluta kirppareita reilut 10 vuotta sitten, koska halusin hyllyyni scifiä, etenkin suomenkielistä. Olin juuri ostanut kolme metriä leveän huoneenkorkuisen kirjahyllyn silloisen kaksioni edelliseltä omistajalta ja kirjoja oli vain ensimmäiselle metrille, mikä oli harmittavaa. Sittemmin kirpparikolaamiseni tuotti niin paljon tulosta, että koko hylly täyttyi sf/f-kirjoista ja minun täytyi ostaa kaksi hyllyä lisääkin. Mutta vuosien vieriessä olen löytänyt yhä harvemmin alan kirjoja, etenkin suomenkielisiä. Kaikki tavallisemmat tapaukset ovat jo hyllyssäni.

Mutta siis nyt jostain syystä löytyi scifiä Myyrmäki-hallista. Ensimmäisten ostosteni joukossa oli kuuden scifiromaanin pinkka neljällä eurolla. Ostaessani arvelin, että minulla on ne kaikki, eli kirjat menisivät Finnconin scifikirjakirppikselle. Kotona totesin ällistyksekseni, ettei minulla ollutkaan näitä kolmea: Isaac Asimov: Toinen Säätiö (1953, suom. 1977, 2. p. 1989), Philip K. Dick: Lies, Inc (1964, suom. 1995, 2.p. 2004) ja Arkadi ja Boris Strugatski: Stalker (1972, suom. 1982, 3.p. 1987). Tai Stalker minulla kyllä periaatteessa oli, mutta lainasin sen pari vuotta sitten pojalleni Laurille, joka vei kirjan äitinsä luo. Ajattelin, että kun poika on lähitulevaisuudessa muuttamassa omaan kotiin, pitäähän siellä olla laatukirjallisuutta, joten hän voi pitää vanhan kirjani.
Pinkasta päätyi hyllyyni myös Bob Shaw'n Orbitsville (1975, suom. 1989), korvasin sillä nuhjuisen kirjaston poistokappaleen.

Hiukan samanlainen ostos oli George Orwellin Eläinten vallankumous (1945, suom. 1969, 10.p. 2005). Luulin siis ostavani myytävää scifikirjakirppikselle, mutta kotona paljastui että ei meillä ollutkaan suomennosta. Alkuteos löytyi kyllä.

Scifilöydös oli myös George Lucasin tai oikeammin Alan Dean Fosterin kirjoittama Tähtien sota (1976, suom. 1977, 2p. 1978), joka oli pakko ostaa nostalgiamielessä, etenkin kun kappaleessa oli vielä jonkinlaiset kansipaperitkin tallella. Oma historiani Tähtien sota -elokuvan kanssa on joka tapauksessa se, että ensimmäisenä luin tarinan sarjakuvana ja sitten romaanina. Elokuvan näin vasta syksyllä 1984 kun se ensimmäistä kertaa näytettiin televisiossa.

Ja pitkästä aikaa löysin myös vanhaa kotimaista scifiä. Reino Arraksen – eli Kaarlo Nuorvalan (1910–1967) – Seikkailu meren pohjalla (1948) siirtyi haltuuni muistaakseni noin 50 sentillä. Romaani sijoittuu sadan vuoden päähän kirjoittamisajankohdastaan, kaukaiseen tulevaisuuteen "jossa televisio on yhtä yleinen kuin radio nykyään". Ostin kirjan tosin vähän sokkona, lähinnä koska muistin että Arras-niminen kirjailija oli julkaissut scifiä ja koska kannessa oli varsin futuristisen näköinen sammakkomies.
Reissulta tuli mukaan myös toinen kotimainen vanha nuorten kirja, ällistyttävän hyväkuntoinen Juuse Tammisen Salamiin voittajat (1952). Tamminen (1888–1962) oli isäni kotiseudulla Ikaalisissa vaikuttanut kansakoulunopettaja ja kirjailija. Minulla muistaakseni on entuudestaan kirjailijan romaani Rapolan kuninkaan vangit (1955).
Nuoreimmistolle suunnattua kirjallisuutta edusti myös Roald Dahlin Ilmarin ihmelääke (1981, suom. 1999), jonka ostin johonkin halpaan hintaan.

Hupaisa löytö oli erinomaisessa kunnossa oleva Kahden kesken, alaotsikoltaan 200 asentoa – värikuvia (1971). Seksiopas on nokkelasti kirjoitettu suomeksi ja ruotsiksi sekä julkaistu molemmissa maissa. Kuvat tässä epäilemättä ovat olleet pääosissa. Kirjassa on 70-luvun tyyliin asiallista seksuaalisuutta koskevaa informaatiota. Informatiivinen henki välittyy myös vakavina asentoihin asettautuneista miehestä ja naisesta.
Kirjassa on myös fiktiivistä aineistoa, miehen ja naisen söpö dialogi kirjan loppupuolella. Teos on painettu Tukholmassa ja luultavasti siksi se puuttuu fennicasta. En usko että sensuuri tai painolaki enää tuossa vaiheessa olisi estänyt tämän teoksen painamista Suomessa – 1960-luvun puolellahan rohkein suomenkielinen erotiikkamateriaali painettiin Ruotsin puolella.

Humoristikirjojen virta on alkanut ehtyä, minulla alkaa olla jo kaikki yleisimmät kirjat. Mutta jostain syystä löysin nyt vielä kaksi puuttuvaa Paasilinnaa: Isoisää etsimässä (1977, 3.p. 1978) ja Kylmät hermot, kuuma veri (2006).

Sarjakuvia löytyi tällä reissulla runsaasti. Kiva ostos oli Lassi ja Leevi -albumi Ystävien kesken (1993,  suom. 1994, 2.p.1995) 50 sentillä. Sarjis on edelleenkin sen verran suosittu, että albumeita ei näe kirpputoreilla juuri koskaan. 
Yhdellä eurolla sain pinkan lukukappale-kuntoisia sarjiksia: Hopeanuoli 17/77 ja 12/83, Marvel 4/90 ja 5/90 sekä Teräsmies 3/83, 7/83 ja 9/83. Irto-ostoksina huokeaan hintaan lähtivät Aku Ankka 26/69 ja Korkeajännitys 16/78.
Kuvallista kirjallisuutta edusti myös Karin piirroskirja Vitsissä löytyy (1981, 2.p. 1981).

Siten siis toukuun alussa. Olen sen jälkeen koettanut löytää aikaa kirpparireisulle, mutta kevätkiireet ovat iskeneet. Mutta ehkä tässä vielä ennen juhannusta ehditään.

[ << Previous 20 ]
About LiveJournal.com