sisatto (![[info]](http://l-stat.livejournal.com/img/userinfo.gif){kind=small} sisatto) wrote,@ 2005-02-06 15:50:00 |
|
Ikäkeskustelua leguaanien yössä
Viime yö oli leguaanien yö. Parin ryyppöillan jälkeen kroppa ei tykkää nukahtaa ilman alkoholia ja sitten tulevat painajaiset. Viimeöisissä unissa pahinta oli se, että ne eivät olleet mitään mörköpainajaisia, vaan sellaista sekavaa kelausta oman minuuden hajoamisesta ja olemattomuudesta. Luulin niitä ihan oikeiksi ajatuksiksi yöllä, mutta aamun valossa ne paljastuivat pääosin sekaviksi unikuviksi. Osasyynä on Buffyn viitoskausi, jonka yhden jakson katsoin ennen nukkumaanmenoa. Dawn sai tietää, ettei hän olekaan Buffyn oikea pikkusisko, vaan puoli vuotta aiemmin tämän luokse lähetetty ikivanhasta energiasta koottu Avain. Koko Dawnin minuus – ja hänen lähipiirinsä muistot hänestä 14 vuoden ajalta - olikin rakennettu vain vähän aiemmin.
Unen ja valveen rajamailla illalla tai aamulla tulee – olen kuullut että muillekin – tällaisia pelottavia hetkiä, jolloin ei tiedä kuka on, missä on ja milloin on. Nykyään tunnen olevani erityisen herkkä tällaisille tiloille ryyppäämistä seuraavina öinä, siis krapulapäivän iltoina. Joskus efekti on päinvastainen, jyrkkä oman minän ja sen rajallisuuden tiedostaminen. Pari viikkoa sitten sain hirveän kuolemanpelkokohtauksen juuri ennen nukahtamistani. Se tuli salamannopeana oivalluksena minä kuolen joskus. Mukavasta horteesta paiskauduin hetkessä täysin paniikkihereille sydän hakaten. Ei ollut kivaa se.
Viimeöistä eksistenssituskaa lienee lietsonut tuo muutaman päivän takainen ajan rajallisuus -kirjoitteluni. Ajatteleminen ei ole minulle hyväksi. Kun vaivun liian syvälle synkeisiin mietteisiin, alan liioitella. Muistan olleeni jo 23-vuotiaana, vähän ennen Laurin syntymää, vakuuttunut että koko elämäni on ohi koska olen niin vanha.
Mutta oikeastaan 35- tai 36-vuotiaskin on vielä ihan nuori.
Minulla on ollut hiljainen iltapäivä. Lapset ovat juhlimassa äitinsä syntymäpäivää, exäni täyttää 39 vuotta. Iris kysyi minulta eilen, kuinka paljon äiti täyttää. Hassua kyllä, vastattuani hänelle ensimmäinen ajatukseni oli "kuinka mä olen joskus ollut jonkun niin vanhan kanssa". Ilmeisesti olen vielä jossain kontaktissa sisäisen 18-vuotiaani kanssa.
P.S. Kun etsin linkkiä tuohon Buffy-jaksoon, huomasin että kyseinen jakso on lähetetty ensimmäistä kertaa 6.2. 2001, siis tasan neljä vuotta sitten. Ja enpäs muistanutkaan enää tänään, että jaksossahan oli Buffyn 20-vuotispäivä. Ei kai tuosta voi päätellä että Buffyllä on sama syntymäpäivä kuin exälläni? Ei saa olla! Vakuuttakaa minut, että fiktion maailmassa aika kulkee eri tahtiin kuin tosimaailmassa. Mikä on Buffyn oikea syntymäpäivä?
Viime yö oli leguaanien yö. Parin ryyppöillan jälkeen kroppa ei tykkää nukahtaa ilman alkoholia ja sitten tulevat painajaiset. Viimeöisissä unissa pahinta oli se, että ne eivät olleet mitään mörköpainajaisia, vaan sellaista sekavaa kelausta oman minuuden hajoamisesta ja olemattomuudesta. Luulin niitä ihan oikeiksi ajatuksiksi yöllä, mutta aamun valossa ne paljastuivat pääosin sekaviksi unikuviksi. Osasyynä on Buffyn viitoskausi, jonka yhden jakson katsoin ennen nukkumaanmenoa. Dawn sai tietää, ettei hän olekaan Buffyn oikea pikkusisko, vaan puoli vuotta aiemmin tämän luokse lähetetty ikivanhasta energiasta koottu Avain. Koko Dawnin minuus – ja hänen lähipiirinsä muistot hänestä 14 vuoden ajalta - olikin rakennettu vain vähän aiemmin.
Unen ja valveen rajamailla illalla tai aamulla tulee – olen kuullut että muillekin – tällaisia pelottavia hetkiä, jolloin ei tiedä kuka on, missä on ja milloin on. Nykyään tunnen olevani erityisen herkkä tällaisille tiloille ryyppäämistä seuraavina öinä, siis krapulapäivän iltoina. Joskus efekti on päinvastainen, jyrkkä oman minän ja sen rajallisuuden tiedostaminen. Pari viikkoa sitten sain hirveän kuolemanpelkokohtauksen juuri ennen nukahtamistani. Se tuli salamannopeana oivalluksena minä kuolen joskus. Mukavasta horteesta paiskauduin hetkessä täysin paniikkihereille sydän hakaten. Ei ollut kivaa se.
Viimeöistä eksistenssituskaa lienee lietsonut tuo muutaman päivän takainen ajan rajallisuus -kirjoitteluni. Ajatteleminen ei ole minulle hyväksi. Kun vaivun liian syvälle synkeisiin mietteisiin, alan liioitella. Muistan olleeni jo 23-vuotiaana, vähän ennen Laurin syntymää, vakuuttunut että koko elämäni on ohi koska olen niin vanha.
Mutta oikeastaan 35- tai 36-vuotiaskin on vielä ihan nuori.
Minulla on ollut hiljainen iltapäivä. Lapset ovat juhlimassa äitinsä syntymäpäivää, exäni täyttää 39 vuotta. Iris kysyi minulta eilen, kuinka paljon äiti täyttää. Hassua kyllä, vastattuani hänelle ensimmäinen ajatukseni oli "kuinka mä olen joskus ollut jonkun niin vanhan kanssa". Ilmeisesti olen vielä jossain kontaktissa sisäisen 18-vuotiaani kanssa.
P.S. Kun etsin linkkiä tuohon Buffy-jaksoon, huomasin että kyseinen jakso on lähetetty ensimmäistä kertaa 6.2. 2001, siis tasan neljä vuotta sitten. Ja enpäs muistanutkaan enää tänään, että jaksossahan oli Buffyn 20-vuotispäivä. Ei kai tuosta voi päätellä että Buffyllä on sama syntymäpäivä kuin exälläni? Ei saa olla! Vakuuttakaa minut, että fiktion maailmassa aika kulkee eri tahtiin kuin tosimaailmassa. Mikä on Buffyn oikea syntymäpäivä?
