Lelut hukassa

Tartuin eilen tosissani siivouspuuhiin. Hain iltapäivällä Matinkylän Makuunista tyhjiä karkkiboxeja, joihin aloin lajitella lasten erilaisia pikkuleluja, jotka tähän asti ovat olleet risoissa pahvilaatikoissa makuuhuoneen nurkassa tai oikeastaan viime aikoina keskellä lattiaa. Lajittelin varmaan pari kolme tuntia muovieläimiä, vanhoja kindermunayllätyksiä ja sekalaista ryönää omiin rasioihinsa.

Luultavasti olisin voinut kaataa ison osan tästä pikkukrääsästä suoraan roskikseen tai johonkin "kirpparille"-laatikkoon, mutta silloin minun olisi pitänyt kysyä lapsilta jokaisesta pikkusälästä erikseen, voiko siitä luopua. Tai ehkä ei. Jonnekin ne minunkin risat leluni hävisivät kun olin lapsi.

Ehkäpä juuri siksi heitin vain ihan ilmeiset roskat roskiin. Lelujen, rikkinäistenkin, katoaminen ei tuntunut mukavalta lapsena. Ja itse asiassa jotkut vanhempieni suorittamat poistot harmittavat syvästi vieläkin. Olisipa minulla vielä tallessa edes risana vanha Avaruusasema Alfa Eagleni!

Tänä aamuna lapset sitten lähtivät hiihtolomanviettoon exäni kanssa. Lapset tulevat luokseni seuraavan kerran perjantaina. Outoa, että edessä on tiistai- ja keskiviikkoillat ilman lapsia. Vähän yksinäistä tai hiljaista myös.

Olin asennoitunut viettämään illat yksin siivoten ja puuhastellen töiden parissa (kun rahaakaan ei ole). No, tänään töissä alettiin puuhata karaoke-iltaa huomiseksi. Saivat puhuttua minut ympäri vaivatta, vaikka olenkin sitä mieltä että karaoke on Ilmestyskirjan viides ratsastaja.
Ja keskiviikkoiltana kokoontuisi Dark Fantasy Chaplinissa. Huokaus.