Toissakesän kirpparointia Pirkanmaalla

Oliskohan korkea aika kirjoittaa viime kesän kirppariostoksista raportti? Siis kesän 2016. Mieltä nimittäin hiukan kutkuttaisi lähteä penkomaan kirppiksiä tässä joku päivä. Oman sääntöni mukaan minun on kirjoittava raportti edellisestä reissusta ennen sitä. Ja johan tuo kirjapino on ollut työhuoneen lipaston päällä neljän vuodenajan läpi.

Laitan samaan raporttiin pari ostosta Tampereen Finnconin Scifikirppikseltä heinäkuun alusta 2016. Ranskalaisen Gérard Kleinin Sodan valtiaat (1971, suom. 1977) löytyi vaivaisella 6 eurolla Scifikirppikseltä, joten se oli pakkohankinta. Olen kirjan joskus teininä lukenut, mutta minulla ei ole siitä kerrassaan minkäänlaista muistikuvaa.

Vuonna 1937 syntynyt Klein tuntuu vaikuttavan yhä ranskalaisessa scifi-skenessä, mikäli wikistä mitään ymmärsin. Pääosa Kleinin kirjallisesta tuotannosta ilmestyi kuitenkin parinkymmenen vuoden aikana 1950-luvun lopulta 1970-luvun loppuun. Romaanin lisäksi Kleinilta on suomennettu yksi novelli Maailma mielen mukaan -antologiassa (1986).

Varsin kiinnostava löydös oli neuvostoliittolaisen Aleksandr Kabakovin Moskova-93 (1988/90, suom. 1990). Lyhyt teos on satiirinen tulevaisuuskuvaus, joka sijoittuu viiden vuoden päähän kirjoittamisajankohdastaan. Siinä Venäjästä on tullut sotilasdiktatuuri. Sen verran sekavia aikoja 1980- ja 1990-lukujen taitteessa elettiin, että tämä visio ei ole mikään ihme.

Varmasti eniten hupia koko Finnconin aikana oli resuisesta Carter Brown -sarjan pokkarista nro 110: Selvitä asia, Wheeler (1956, suom. 1969). Tiesin heti nähdessäni että tässä se nyt on, Carter Brown, jota olen himoinnut hyllyyni jo pitkään, ja jonka vuoksi olen tarkistanut varmaan satoja Carter Brown -pinkkoja kirpputoreilla tuloksetta. Etsintä alkoi toistakymmentä vuotta sitten, heti kun olin lukenut tämän.
Kyse on siis scificoniin sijoittuvasta dekkaritarinasta. Poikkeuksellisen kirjasta tekee se, että suomentajaparalla ei ole ollut mitään käsitystä scifiharrastuksesta – milläpä olisi ollut, kun koko harrastusta ei vielä tunnettu Suomessa. Niinpä hän puhuu suvereenisti "tieteistaruintoilijoiden vuosikokouksesta" – joka otettiinkin Finnconin iltabileissa Telakan terassilla välittömästi käyttöön. Kirjan kieli on muutenkin hupaisaa. Linkin takaisessa jutussa edesmennyt Leena Peltonen toteaakin suomentajasta, että tämä ei ilmeisestikään osannut englantia eikä suomea.

Muutkin viime vuoden kesän kirpparireissuistani tapahtuivat Tampereella ja sen lähialueilla. Tässä saaliini noilta reissuilta, kuvattuna kesämökin terassin pöydällä.



Joskus heinäkuun puolivälissä oleskelin suunnilleen viikon mökillä. Menomatkalla oli jokin syy, minkä vuoksi viivähdin Tampereella sen verran että ehdin kolata Kyttälän kirppiksen. Sieltä tarttuivat mukaani kuvassa näkyvät Neuvostoliitto-lehdet (7/68, 12/71, 9/74 ja 10/87) ja Apu 4.8. 1956. Jälkimmäisessä sattui silmään scifiltä vaikuttava sarjis Terra, tekijöinä O. Lebeck ja A. Williams. Kyse on amerikkalaisesta Twin Earths -scifisarjiksesta, josta hieman lisää täällä.
Neuvostoliitto-lehdet ostin yleisliittolaisen kiinnostuksen vuoksi.

Toinen kirppisreissu oli perinteinen reissu Kurun markkinoille. Siellä on tavallisesti ollut kirpparipöytiä muutamalla kadunpätkällä ja poistokappaleiden myyntiä kirjastossa.
Kirppispöydiltä saalistin pari opusta. Jalmari Vaulan Salapolttajien jäljillä (1947). Kirjan nimestä ei voi ja voi päätellä, että kyse on Raittiuskirjoistusten palkintokirjasta. Ostin sen kuitenkin kirjailijan vuoksi. Jalmari Vaula (1890–1963) on vastuussa muun muassa paleofiktioksi Vainikaisen jne bibliossa luokitellusta, mahtavasti nimetystä nuorten romaanista Kuolemanlaakson kurimuksessa (1952).

Toinen ostokseni oli sitten selkeämmin spefiä, Asko Martinheimon nuorille suunnattu fantastisten novellien kokoelma Isojalkainen poika (1996, tämä oli 2.p. 1997). Kuvassa kirjan alapuolella on Risto Pajarin teos Talvisota ilmassa (1971) jonka ostin ajatuksella, että tämän voisi vaikka lukea mökillä jonain laiskana kesänä. Kesä 2017 ei sellainen ollut.

Huuhaa- ja kummalliset kirjat -osastoa oli ehdottamasti Jukka Rokan romaani Kurppilan suku lopun ajassa (1980). Viimeistään kirjan esipuheen alku vakuutti että tämä pitää hankkia:

"Aiheen tähän teokseen sain huhtikuussa 1977 ollessani kokousmatkalla Kainuussa. Oli aamuyö, kun heräsin merkilliseen huutoon:
'Lopun ajasta uuden Jerusalemin koittoon!'"

Kirjailija kertoo että teos on saneltu hänelle jumalallisen ilmestyksen yhteydessä, joten siihen ei ole paljon lisättävää.

Sellaiset olivat kesän 2016 kirpparoinnit. Viimeisen vuoden aikana olen käynyt muutamilla pikkukirppiksillä, itsepalvelukirppiksillä ja moniaita kertoja kierrätyskeskuksissa. Varsinaiset kirpparireissut ovat jääneet tekemättä, koska tämä raportti oli kesken ja lisäksi huomattavan kiire Worldcon 75 vuoksi. Mutta se on nyt takanapäin – joten ehkä kirpparireissuja on edessäpäin!

Tiedon hämärillä lähteillä Kierrätyskeskuksessa

En ole käynyt pääkaupunkiseudun kirppareilla kohta vuoteen! Osin tämä johtuu itselleni asettamasta säännöstä: en saa mennä kirppareille, ennen kuin edellinen reissu on raportoitu tässä blogissa. Tämä sääntö ei estä piipahtamasta esimerkiksi kierrätyskeskuksessa ja pienillä paikallisilla kirppareilla Espoossa tahi maakunnissa. Tämän vuoksi olen juuttunut tilanteeseen, jossa minulla itse asiassa on joitakin raportoitavia kirpparireissuja. Niitä en ole kuitenkaan tullut kirjoittaneeksi, kun olen pitänyt niitä pikkujuttuina. Aika pian niitä pikkujuttuja on kertynyt sen verran (noin kaksi), että aikaa niiden kirjoittamiseen ei ole ollutkaan ja sitten en ole päässyt kirpparille paitsi että pienille kirppareille voi mennä jne.

Koetan nyt purkaa tätä itseaiheuttamaani sumaa, jossa ei noin yleisesti ottaen ole tolkun häivääkään.

Lokakuussa 2015, itse asiassa jo ennen tuota edellistä blogausta, kävin Espoon kierrätyskeskuksessa Suomenojalla. Ajatus oli kai hakea kirjoja tuolloin työn alla olleeseen Salaiseen Kirjaprojektiin nro 28 eli Tuhansien mokien maahan, joka vihdoin ilmestyi tällä viikolla. Oheisessa kuvassa on reissun löydöt.



Itse asiassa suurin osa ostoksistani liittyivät hiukan usvaisten aasinsiltojen kautta tuohon kirjaprojektiin. Parhaiten ehkä kuvan alarivin kirjat eli Tuomas Keskisen Idänkauppa (1987) ja Heta Häyryn ym. toimittama Paholaisen asianajaja (1989). Jälkimmäinen on muuten kuulunut ilmeisesti Heikki Ojan kirjastoon, siis oletettavasti tähtitieteilijä Heikki Ojan.

Idänkauppa-kirjaa en oikeasti uskonut sekuntiakaan tarvitsevani Tuhansien mokien maan kirjoitustyössä. En vain tuolla hetkellä kyennyt jättämään kirjaa hyllyyn, vaikka se maksoi peräti 3 euroa. Kirja on kertomus idänkaupan voittotaipaleesta ja ilmestynyt vain muutama hassu vuosi ennen kuin koko järjestelmä romahti. Hassua kyllä, lopulta kirja osoittautui erinomaisen hyväksi lähteeksi, kun minun piti tarkistaa erinäisiä Kekkosen viimeisiä vuosia käsittelevän luvun faktoja. Idänkaupasta itsestäänkin olisi ehkä voinut kirjoittaa Tuhansien mokien maahan – hyvä ideahan idänkauppa oli sillä hetkellä, mutta selvästi Suomi nojasi liikaa itämarkkinaan, jonne upposi hiukan sekundampikin tuote. Itäviennin artikkelit eivät sitten kelvanneet länteen kun itä lakkasi vetämästä. Teos pääsee lepäilemään Kekkosiana-hyllyyni.

Mauno Saaren ja Jari Tourusen Juhantalon paperit (1993) olisi ehkä voinut päätyä Tuhansien mokien maan lähdemateriaaliksi, jos olisin päättänyt tehdä tapaus Juhantalosta luvun kirjaan. Tapaus oli skandaali, mutta ei loppuviimeksi tarpeeksi mokamainen.
Vähän väljemmin Tuhansien mokien maahan liittyi Demi-lehden tuottama 418 megamokaa (2007). Oikeastaan minun on vaikea nähdä nyt, miksi ajattelin että tämän pitkälti "iik sydänkuvioiset pikkarini näkyivät kun roikuin puusta" -tyyppisistä mokista koostuva teos auttaisi minua historiallisia tunarointeja käsittelevän teoksen kirjoittamisessa. Kirja oli toisaalta ilmainen. Huokaus.

Kierrätyskeskuksesta tarttui mukaan myös yksi genreteos, Ian Watsonin The Martian Inca (1977). Poimin kirjan hyllystä lähinnä ajatellen tämän vuoden Euroconia, jota Watson on järjestämässä.

Vanha nuorten kirja halvalla -periaatteen vuoksi tuli hankittua V. Kurkion romaani Etsivätoimisto Valkoinen torakka (1952). Kun äsken yritin selvittää kirjan taustoja, se osoittautuikin vaikeaksi. Kirjassa on "kirjailija V. Kurkion" esipuhe, jossa kerrotaan Urho-pojasta, joka perustaa oman etsivätoimiston Jalmari Finnen Valkoinen torakka -etsivätoimistokirjoista innostuneena. V. Kurkiosta ei löydy juuri muuta tietoa kuin Fennican maininta, että kirjailijan oikea nimi olisi Fred. Kekäläinen. Suomen kirjailijat 1945–1980 -hakuteos kertoo tämän saman faktan. Ilmeisesti muuta tuotantoa ei ole. Netistä löytyy vain Suomi24-keskustelu Perussuomalaiset-aiheesta vuodelta 2007 jossa "Fred Kekäläinen" vyöryttää aika sakeaa salaliittomateriaalia. Enigmaattinen mysteerio.

Noniin, ensimmäinen raportti kaudelta 2015–16 valmiina, lisää seurannee myöhemmin.

Eläinten pitoja ja avaruusatlaksia Myyrmäestä

Kesä ja alkusyksy olivat niin kiireisiä, että kirpparikierrokset jäivät tekemättä. En esimerkiksi tänä vuonna ehtinyt kertaakaan Hietsun kirppikselle – varmaan ensimmäinen kesä tällä vuosikymmenellä kun näin käy. Osan kiireestä selittää kolmen kirjan kirjoittaminen päällekkäin ja limittäin sekä onnistuneen Worldcon-hankkeemme loppurutistus.

Mutta lokakuun alussa pääsin taas penkomaan. Alkuvuodesta luovuimme autosta ja yksi tämän harmittamivista puolista on se, että pelkäsin Myyrmäki-hallin kirppiksen muuttuneen tavoittamattomaksi. Sitten tajusin, että Myrtsi ei itse asiassa ole niin kaukana Espoon keskuksesta kuin kuvittelisi. Ja sinne menee meiltäpäin jopa suora bussilinja 530. Niinpä lähdin sunnuntaina 4.10. Iriksen kanssa kolaamaan Myyrmäki-hallia pitkästä aikaa. Myyrmäki-halli on kyllä pääkaupunkiseudun parhaita kirppiksiä, minunkaltaisen sekalaisten asiain kartuttajan paratiisi. Tältäkin reissulta tarttui mukaan monenlaista tavaraa. Saalis näkyy oheisesta kuvasta.




Genreostoksia oli muutamia. Kun vastaan tuli sopivaan hintaan, ostin J. R. R. Tolkienin Taru Sormusten herrasta -trilogian (1954–55, suom. 1973–75) yksiosaisen laitoksen (14. painos 1996). Minulla ei ole ollut tätä laitosta entuudestaan. Koska aika paljon matkasaarnaan Tolkien-aiheesta, ajattelin että tämä voisi olla kätevämpi mukaanotettava kuin kolmiosainen laitos.
Varsin kiintoisa joskin lievästi härö ostos oli Finnconin kunniavieraanakin muistetun scifikriitikko David Langfordin teos The End of Harry Potter (2006). Kirja on siis ilmestynyt vuotta ennen kuin viimeinen Potter-kirja ja se spekuloi sillä, miten Potter-saaga tulee päättymään. Olettaisin että kirjasta ei ole myöhempiä painoksia.
Spefiteos on myös Ray Bradburyn ja Helen Henschenin lasten kuvakirja Poika josta tuli pimeän ystävä (1955, suom. 1988). Jostain demonisista abyyseista nousseesta syystä tämä kirja on suomennettu ruotsista eikä alkukielestä.

Patrick Mooren Avaruusatlas (1969, suom. 1969) on kuulentojen innoittamana syntynyt hieno, ilmeisesti nuorisolle suunnattu kuvateos. Olen varmaan lukenut sitä lapsena kirjastossa, sen verran tutuilta kuvat näyttävät. Brittiläinen amatööritähtitieteilijä Patrick Moore (1923–2012) kirjoitti myös nuorten scifiromaaneja, jotka muista ahmineeni joskus pikkuteininä. Niiden sisällöstä ei kyllä ihmeemmin ole jäänyt päähän. Ilmeisesti Moore kirjoitti näitä Scott Saunders -seikkailuja kuusi kappaletta, mutta niitä suomennettiin vain viisi. Asian selvittäminen vaati hiukan tarkkuutta: Suomentamatta on jäänyt romaani nimeltä The Terror Star (1979), mutta lievän hämäyksen vuoksi Mooren teos Killer Comet (1978) on suomennettu nimellä Tappajatähti (1980). Nämä nuorten kirjat tuli kerättyä hyllyyn jo joskus rapiat 10 vuotta sitten kun aloin kartuttaa puuttuvia suomenkielisiä scifiromaaneja.

Muut reissun kirjaostokset olivat sitten sekalaisempaa tavaraa. Arimo Raesteen Tyyppejä (1992). Raeste (1930–1995) toimi kahdenkin presidentin linnanvuotina. Olen lukenut hänen muistelmateoksensa Paroni von Raesteen ihmeelliset seikkailut (1991), tämä kirja vaikuttaa varmuuden vuoksi fiktion muotoon puetulta anekdoottikokoelmalta.
Kaksi Seepra-sarjan pokkaria oli pakko ostaa, kun tulivat vastaan: Satu Tienhaaran ja Monsieur Mossen Pieni kauneussalonki (1970) ja Mielikki Ivalon Jooga (1970, tämä oli 2. korj.p. 1971) päätyvät Seepra-hyllyyni.

Sarjakuvia löytyi vaihteeksi runsaasti. Andy Rileyn Selfish Pigs (2009) -kokoelman nappasin iltalukemisikseni. Riley tunnetaan kipeistä pupujen itsemurhakirjoistaan, jotka on suomennettukin.
Vanhempaa tavaraa edustivat neljä Zoom-lehteä: 4/73, 3/74, 30/74 ja 34/74, jotka sain huokeaan yhteishintaan. Samalta vuosikymmeneltä peräisin ovat Hopeanuoli 25/77 ja 10/78 sekä Tarzanin poika 5/75. Kolme viimeksi mainittua eivät ole järin kummoisessa kunnossa, mutta eipä hintakaan muistaakseni päätä huimannut. Melko resuinen oli myös Tenavat-kirja Ressu kirjoittaa kirjan "Oli synkkä ja myrskyinen yö" (1971, suom. 1973). Lapsena tämä oli yksi Tenavat-kirjoista, joita en koskaan nähnyt. Sinänsä varmaan se olisi ollut lievä pettymys, sillä se on samansorttinen kuin Ressu ja Punainen paroni (1966, suom. 1969) eli sisältää varsin vähän luettavaa: kirja on taitettu kuin kuvakirja. Samassa pinkassa Ressun kanssa taisi olla Masi-minialbumi 6 (1981). Varsin luetun kuntoinen on myös löytämäni Smurffit ja taikamuna -alppari (1983).

Reissun vanhimpia ostoksia oli Nakke Nakuttaja 12B/56. Nämä 1950-luvun Naket eivät ole yhtään niin haluttuja kuin saman ajan Aku Ankat, mutta näissä isokokoisissa lehdissä on hienoja kansia. Muistan että löysin muutamia 50-luvun nakkeja lapsena joiltakin vinteiltä joita sain penkoa, mutta ne olivat pettymys koska jahtasimme – vanhoja akkareita. Mutta ovat nekin löydöt tallessa vielä maalla. Taidan kuljettaa tämän sinne joukon jatkoksi.
Yhdessä Naken kanssa ostin Eläinten pidot -nimisen vihkomaisen kuvakirjan. Kyse ei ilmeisestikään ole samannimisestä Martti Haavion lastenkirjasta vaan jostain mahdollisesti ulkolaisesta tuotteesta. Fennican mukaan kirja on vuodelta 1951, eikä siinä ole mitään tekijätietoja. Takana lukee vain teksti "Copyright in Finland by Seltti Oy".

Ostin reissulla pari ei-painotuotettakin. Pitkästä aikaa löytyi metallisia kinder-munaukkeleita, joukossa taisi olla ainakin yksi joka minulta puuttuikin. Samoin Majorette-perävaunut-kokoelmani sai täydennystä kahdesta samanmallisesta mutta erivärisestä asuntovaunusta.
Finnairin ilmeisesti lahjana jakama Space Venture -magneettilautapeli piti ostaa, koska sen on valmistuttanut Nelostuote, jonka pelejä jostain syystä olen haalinut.
Sellainen reissu vajaa kuukausi sitten. Ehkä tässä vielä päästään kiertelemään ennen vuodenvaihdetta. Huomenna olisi ainakin tarkoitus katsastaa MLL:n kirppis Kirstin koululla.

Kaakeleita kaupiteltiin Jäähallilla

Vapun jälkeen, tarkemmin sanoen 3.5. kävin kiertämässä Jäähallin kirppiksen. Sieltä tarttui mukaan pieni pinkka löytöjä.



Oli kiva törmätä pitkästä aikaa 1970-luvun sarjakuviin! Eurolla sain Titi-lehden 3/1970 ja Masia sisältävän Sarjakirja nro 17:n. En nyt ihan käsitä mitä teen tuolla Titi-lehdellä, mutta ei sitä rehellisesti sanoen sinnekään voinut jättää.

Epämääräinen päätökseni ostaa Charles Dickensin suomennettu tuotanto sai minut hankkimaan romaanin Suuria odotuksia (1860–61, suom. 1934, tämä oli 8.p. 2008). Katsotaanpa nyt mihin tämä Dickensin ostelu johtaa. Huomattavan halvalla – 20 sentillä – irtosi toinen klassikko, Henry Millerin Nexus (1960, suom. 1972), jonka ostin jonkinlaisessa Erotica-projektien jälkilämmössä.

Reissun ainoa genreostos oli Naomi Novikin Throne of Jade (2006, tämä oli pokkarilaitos 2007). Olen lukenut tämän kirjan englanniksi, kun teimme Salaista kirjaprojektia nro 10:ä eli Ulkomaisia fantasiakirjailijoita 2:a (2009). Sittemmin kirja on ilmestynyt myös suomeksi, mutta tämän Temeraire-sarjan suomentaminen on päättynyt siihen. Vaihtoehtohistoria tuntuu olevan Suomessa vaikea laji. Muistan pitäneeni sarjan ensimmäisestä osasta, mutta sitä seuranneet 3–4 seuraavaa osaa eivät enää niin vakuuttaneet. Juonikuviot olivat jotenkin toisteisia (sankarit jäivät yhtenään vangiksi ja pelastautuivat sitten) eikä tarinan imu kestänyt. Tätä kirpparilla selatessani taisin luulla että kyse on jostain tuoreemmasta osasta, jota en ole lukenut. Saattaa olla että pistän kirjan eteenpäin scifikirjakirppiksellä, ja odotan että suomennos tulee joskus vastaan.

Ihan älytön ostos oli 6 kpl muinaisia Kaakeli-kirjoja, siis tällaisia "essun taskuun mahtuvia" keittokirjoja, jotka ovat kaakelin kokoisia ja näköisiä. Minulla on osa näistä entuudestaankin – en ihan hahmota, miksi niitä on kertynyt. Tärkein syy taitaa olla se, että kirjahyllyn päällä on sen kokoinen kolo, että sinne mahtuu vain näitä Kaakeli-kirjoja, Seepra-kirjoja ja Otavan minipokkareita. Nytkin emmin ostamista, mutta kun myyjä sanoi että saan koko nipun eurolla, en voinut vastustaa kiusausta.

Hannu Väisäsen Vanikan palat (2004, tämä oli pokkarilaitoksen 6. p.) oli ainoa Salainen kirjaprojekti 27 -ostos, ihan hyvä sellainen sinänsä. Ensi viikolla pitää tarttua tähän kirjaan.
Oikein tyytyväinen olin halvalla saamiini My Little Pony -tarra-albumeihin 1980-luvulta. Ne ovat melkein täysiä ja välissä oli lisäksi muutamia irtotarroja. Lahjoitin ne vanhemmalle tyttärelle ja pikkusiskolle, jotka fanittavat poneja.
Yksi ei-painotuoteostoskin tuli tehtyä, kuvan keskellä tervehtivä Daltonin veljes, olisikohan tuo Jack tai William, ehkä ei kuitenkaan Joe. Minulla on muutama Dalton entuudestaankin, myös näitä keskimmäisiä veljeksiä, ehkä.

Jäähallin jälkeen päätin vielä jaksautua Veturitallille, vaikka viimeksi olin hiukan tympääntynyt paikkaan. Tämä reissu oli positiivisempi: JP Ahosen Villimpi Pohjola -alppari Pelinavaus (2013) siirtyi haltuuni kolmella eurolla.
Yhtä mainio löytö oli huokeaan hintaan irronneet neljä vanhaa aikakauslehteä: Hymy 5/1969, Eeva 12/1969, Monalisa 4/1970 ja Jaana 11/1970. Olen etsinytkin maalle ja mökille uusia vanhoja lehtiä luettavaksi, nämä voisi koettaa saada mahdutettua matkatavaroihin juhannuksena. Monalisa-lehdestä en muista kuulleenikaan ennen, mutta luultavasti numeroita on joskus vilahtanut silmien ohi kirppareilla tai vastaavilla. Fennican mukaan lehti olisi ilmestynyt 1959–1976. Tuolloin lehti olisi yhdistetty Eevan kanssa Uudeksi Eevaksi. Lehdet unohtuivat blogauksen alussa olevasta potretista.

Semmoinen reissu! Tätä kirjoittaessa olen juuri palautunut Suomenojan kierrätyskeskukselta, mutta siitä ehkä myöhemmin lisää.

Kevään hajalöytöjä: Mammutin metsästäjiä, Fort Sahara ja Space Trek

Kierrätyskeskus tuli tosiaan kolattua, mutta kerrotaanpa sitä ennen parista kevään mittaan tehdystä hajalöydöstä.



Tammikuun alussa olin Itä-Suomen lukiokiertueella, toisin sanoen varoittamassa nuorisoa tietokirjailijan ammatin vaaroista Kajaanissa ja Kuopiossa. Kajaanissa minulla oli ylimääräistä aikaa, joten piipahdin paikallisella itsepalvelukirppiksellä. Siellä sattui silmiin neuvostoperäinen paleofiktio, S. Pokrovskin Mammutin metsästäjiä (suom. 1956). Kirja on sikäli jännä, että se on painettu Sortavalassa. Yleensä nämä suomenkieliset neuvostokirjat tulevat Petroskoista tai Moskovasta. Koetin löytää tietoa kirjasta ja kirjailijasta netistä, mutta kun en osaa venättä, se jäi hiukan heikoksi. Sergei Pokrovski eli 1874–1945, mutta juuri muuta en löytänyt. Kirjasta on painos ainakin vuodelta 1947, mutta se voi olla vanhempikin – tuossa tapauksessa se olisi postuumi. Ilmeisesti Mammutin metsästäjiä on tunnettu teos Venäjällä, koska siitä oli vielä pari painosta vielä 2000-luvullakin.

Mammuttikirjan vasemmalla puolella kuvassa on löytö Loviisasta. Kävin siellä keskustelemassa historiallisista erehdyksistä maaliskuun lopussa ja ennen esiintymistä minulla oli 20 minuuttia aikaa piipahtaa liikkessä, joka oli jonkinlainen osto- ja myyntiliikkeen, kierrätyskeskuksen ja hyväntekeväisyyskirpparin ristisiitos. Airfixin Fort Sahara on näitä napsauta yhteen -pienoismalleja, alunperin malli on vuodelta 1970. Tämä saattaa olla vanhemmasta päästä, mutta eivät ilmeisesti erityisen arvokkaita – katselin että joku kauppaa tätä eBayssa ja pyyntö on 1,36 euroa (eli luultavasti noin punta, kauppias on Briteistä). Euron minä tästä maksoin.

Toinen kirja ylärivissä on joskus maalis-huhtikuussa tehty hajalöydös kirjaston poistohyllystä, Arto Paasilinnan esikoisromaani Operaatio Finlandia (1972, tämä oli 4.p. 2012). Luin tämän kesällä 2012 kun tein Salaista kirjaprojekti nro 17:a, eli Kotimaisia humoristeja. Kirjahan on sikäli poikkeuksellinen, että se on kirjallisuushistorian mahdollisesti ainoa Suomen ja Ruotsin välistä sotaa kuvaava teos. Sitä harvinaisempi aihe on ehkä vain Teemu Kaskisen romaanissa Sinulle, yö (2009) joka kuvaa Suomen ja Norjan välistä sotaa.

Mutta sitten siihen kierrätyskeskusreissuun. Nihtisillan kierrätyskeskus on kokolailla paratiisi, mitä tulee kierrätyskeskuksiin: valtaisa halli, jonka kirjaosastonkin kiertelyyn sai helposti upotettua erinäisiä tunteja. Koetin pitää ostoskelun maltillisena, mutta jokunen löytö päätyi reppuun.

Sota-aihetta jatkoi Ilkka Kylävaaran Talvisota Kakkonen (1984), joka taas edustaa ehkä tavallisinta suomalaista tulevaisuuden sota -genren edustajaa, eli Suomen ja Neuvostoliiton/Venäjän välistä sotaa kuvaavia teoksia. Näitähän löytyy kaikilta vuosikymmeniltä, ehkä vain ihan sodan jälkeisiltä parilta vuosikymmeneltä niukahkosti.
1980-luvun kotimaista spefiä edusti myös Lumikki Tammen Verovirkailijan Sulhanen ja muita ihmeitä (1987). Noinkohan tämä olisi suomikummaa ajalta pari vuosikymmentä ennen termin keksimistä? Toimittaja ja kirjailija Lumikki Tammesta (1938–1998) tehtiin aikanaan artikkeli Kotimaisia tieteis- ja fantasiakirjailijoita -teokseenkin, mutta hieman on hän sivuun jäänyt.
Fred Hoylen Musta pilvi (1957, suom. 1961, tämä oli 2.p. 1985) oli taas näitä tapauksia, jossa olin ihan varma, että kirja löytyy jo hyllystämme. Vaan ei. Euron hinta ei ollut paha.

Kierrätyskeskuksen ilmaislaarista löytyi Jerome Clayton Glenn ja George S. Robinsonin tietokirja Space Trek – The Endless Migration (1978). Kannessa ollut mainosteksti "Space colonies may begin before the year 2000! Are we ready?" vakuutti että tämä pitää ihan yleisen avaruusajan alkamiseen varautumisen nimissä ottaa mukaan.
Loput kolme kirjaa olivat Salaista kirjaprojekti nro 27:ää eli Kotimaisia nykykertojia 10:ä varten: Arne Nevanlinnan Hjalmar (2010), Leena Parkkisen Sinun jälkeesi, Max (2009) ja Hannu Väisäsen Apupata (2011). Näitähän tuonne tietenkin alunperin menin hakemaan, mutta tämä touhu nyt on vähän tällaista, sitä eksyy ostelemaan muuta.
Sitten on vielä raportoimatta yksi kirpparikierros, jonka säästän ehkä toiselle päivälle.

22. päivän kirppareissuja kahdelta kuulta

Kevätkauden ensimmäinen kirpparireissu suuntautui Jäähallille helmikuun 22. päivä. Kirppari oli melko hiljainen – saattoi olla että jossain muuallakin oli kirppareita tuona päivänä. Vietin kuitenkin mukavat vajaa pari tuntia pöytiä kierrellen. Ostoksia tuli kuitenkin niukahkosti, kuva todisteena.



Ainoa genreostos oli J. K. Rowlingin Siuntio Silosäkeen tarinat (2008, suom. 2009). Kirja sisältää siis Rowlingin velhomaailman lasten satuja ja on kirjoitettu aikanaan hyväntekeväisyystarkoituksiin. Olihan tuo hankittava kokoelmiin. Rowlingin oheiskirjoista minulta taitaa puuttua enää se huispaus-kirja, jota en ole tainnut koskaan nähdäkään.
Hupaostos oli Miska Rantasen toimittama "kirjallisen viestinnän tähtihetkiä" esittelevä Kaikki ranteet auki (2014). Tuore kirja, mutta hinta oli tinkimättäkin 50 senttiä.

Markus Kajon Kettusen kuudes aisti (2013) tuli hankittua muinaisen Salaisen kirjaprojekti 18:n eli Kotimaisten pakinoitsijoiden (2013) jälkimaininkina. Kajo on joka tapauksessa suosikkipakinoitsijoitani. Tämä kokoelma ei olisi hakuteokseemme ehtinytkään, sillä se on julkaistu sen ilmestymisen jälkeen.

Tämänhetkisempään kirjaprojektia eli Salainen kirjaprojekti 27:ää varten ostin Heidi Jaatisen romaanin Ei saa katsoa aurinkoon (2010). Oletin että tämän projektin kirjoja olisi löytynyt kirpparilta enemmänkin, sillä usein alle viisi vuotta vanhaa kotimaista proosaa on kyllä tarjolla. Tämä jäi kuitenkin ainoaksi.

Lisäksi reissulta tarttui mukaan Matti Nykäsen mukaan nimettyä "maustettua päärynäsiideriä" joskus, vaan onneksi ei enää, sisältänyt puteli. Laitoin sen keittiön pullokokoelmaan, mutta saattaa olla että se lähtee Sisätön navettaan.
Jotain muutakin pikkutilpehööriä ostelin – ehkä yhden smurffin Ipelle ja tuon kuvassa näkyvän Säästöpankin heijastimen, kun arvelin että sellaista ei retroheijastinkokoelmassani vielä ole.
Mutta kuten sanottu, niukkalöytöinen reissu.

Tasan kuukautta myöhemmin olin jälleen liikkeellä. Sunnuntaina 22.3. aloitin kierroksen Jäähallilta. Ja kuten kuva todistaa, löytöjä oli tällä kertaa vähän runsaammin.



Ensimmäisiä ostoksiani oli Charles Dickensin viimeiseksi jäänyt romaani Edwin Droodin arvoitus (1870, suom.1973). Olen viime aikoina lukenut iltalukemisina Judith Flandersin maanmainiota kirjaa Victorian City (2012), jonka idea on kertoa millainen oli Dickensin ajan Lontoon arkielämä. Teos on luonnollisesti täynnä viittauksia Dickensin tuotantoon, joten heräsi ajatus että keräänpä joutessani hyllyyni kirjailijan suomennetun tuotannon. Entuudestaan hyllyssä ei taida olla kuin pari alkukielistä Dickensiä ja Jouluaatto (1843, suom. 1878, vuoden 1932 suomennos), siis A Christmas Carolin yksi lukuisista suomennoksista. Dickensiltä tuli opintojen yhteydessä luettua Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit (1836–37, suom. 1932, 1978) ja David Copperfield (1849–50, suom. 1879–80, 1924, 1971). (Jos jaksaisin, voisin korjata David Copperfieldin wiki-sivua. Kirjasta mainitaan vain tuo Hollon 1924 suomennos, vaikka varhaisempi Waldemar Churbergin suomennoskin on olemassa. Lisäksi kirjasta on Heidi Järvenpään suomennos vuodelta 1971. Sen kustantajaksi fennicassa on mainittu "Hki : Ex libris : [Concert hall society], 1971". Mikähän tämä lienee? Jokin kirjakerhojuttu?)

Jäähallilta löytyi tällä kertaa myös genrekamaa. H.G. Wellsin Nykyaikainen utopia (1905, suom. 2006) oli kirjaston poistokappale, mutta eipä se paljon mitään maksanutkaan. Muutamia viikkoja aiemmin Tampereella scifiseurojen yhteistyökokouksen Noff-huutokaupassa oli vilahtanut Simon Clarkin The Night of the Triffids (2001). Kirja on siis auktorisoitu jatko-osa John Wyndhamin klassikolle. Nyt se tuli vastaan halvalla, ostin sen samassa läjässä Mila Teräksen Pimeän taivaan killan (2008) kanssa. Tein Teräksestä artikkelin Salaiseen kirjaprojekti nro 9:ään eli Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita 5:een (2008), mutta tämä kirja ei ehtinyt siihen.
Kekkosiana-hyllyyni löytyi tältä reissulta myös täydennystä. Uskon että jonain synkkänä kesäpäivänä minulla on paljonkin iloa Sakari Virkkusen teoksesta Korsimo – Kekkosen mies (1976).

Jäähallilta löytyi muutakin ostettavaa. Ostin kaveriksi samaan vanhojen brittisotaukkeleiden sarjaan kuuluvalle miekkoselle kuvassa näkyvän punaisen pyssymiehen. Keltainen esine sen alapuolella taas on täysi arvoitus. Se näyttää hiukan muinaisten atsteekkien höyrykivääriltä, mutta en ole varma, sillä pyssyn tukissa lukee "Beware of dog" ja piipun suussa on jokinlainen kannellinen (kansi aukeaa) kulho, jossa lukee "Dog Food". Keskellä olevassa laatikossa lukee vielä "Fiea Clip". Mitä pitempään tätä jonkinlaista leluasiaa pohdin, sitä selittämättömämmältä se vaikuttaa.

En yleensä osta patenttikorkillisia vanhoja pulloja – olen koettanut rajoittaa haalintaani 1960- ja 1970-lukujen ns. Tapio Wirkkala -malliin, mutta nyt oli pakko hankkia kuvassa näkyvä pullo. Se on sisältänyt Dietic Appelsiini -nimistä juomaa, oletettavasti limua. Dieetilliseksi juoman on tehnyt se, että siinä on ollut sokerin sijasta syklamaattia. Makeutusaineella on nykyään hiukan huono maine, se on Yhdysvalloissa kielletty. Eipä sitä ilmeisesti enää kauheasti käytetäkään, aspartaami on tainnut korvata sen limukäytössä kokonaan.
Dieticiä valmisti E. Vuokkovaara Loviisassa. Pulloja minut saa keräämään juuri tämä kadonneiden valmistajien suuri määrä. Vielä joskus 1960-luvulla tuntui jokaisessa kaupungissa olleen oma juomatehtaansa, joka teki omaperäisiä virvokkeita. Harmittaa nyt etten edellisellä reissullani ostanut suunnilleen samalta ajalta peräisin ollutta patenttikorkillista Banaanisiideri-pulloa.

Ostin myös pari 1970-luvun pikkuautoa. Luulen että minulla joskus tenavana oli tuo hevosenkuljetusauto, muistelen kuitenkin että sen hytti olisi ollut keltainen. Netissä löytyy tästä mallista värivariaatioita, mutta keltahyttistä ei sattunut silmiin. Kyljen aukon peittävä luukku tästä puuttuu ja katossa on pieni murtuma, lienee joku onneton joskus astunut tämän päälle.

Koska aikaa oli, lähdin vielä könyämään Veturitallien kirppikselle. Se oli lähes turha reissu, Veturitallien kirppis oli aika pieni. Pari ostosta tein: Stuart Kellyn The Book of Lost Books (2005) käsittelee kirjoja joita ei sitten koskaan ilmestynytkään. Kirjailijatoverini Nummelin suunnitteli joku aika sitten juttua tällaisista kirjoita. Äh, olisi pitänyt vinkata tämä teos hänelle, mutta se jäi pääsiäis- ym. kiireiden jalkoihin. Kirja vaikuttaa jokatap kiinnostavalta, taidan lukea sen hetikohtakun on aikaa.

Kuvan Koff-tölkki piti ostaa, sillä on kuitenkin ikää kunnioitettavat 36 vuotta. Tämä käy ilmi tölkin Koff 160 vuotta -embleemistä. Hauskan 1970-lukulainen ilmiö on se, että tölkin takapuoli on täynnä tekstiä. Kyse on suomalaisen oluenvalmistuksen historiikin osasta 8. Kekkosen aikaan osattiin kaljankittaamiseenkin liittää informatiivinen ja valistuksellinen osuus!

Siinäpä maaliskuun reissu! En sitten löytänyt ainuttakaan Salaisen Kirjaprojekti nro 27:n tarvekirjaa. Siitä sisuuntuneena lähdin jokunen viikko myöhemmin kolaamaan Nihtisillan kierrätyskeskuksen. Siitä ehkä oma postauksensa.

Hänen Kuninkaallinen Ananaksensa Jäähallilla

Kirpparisyksy jäi hiukan vaisuksi. Vuoden 2014 viimeiset kuukauden menivät tiukasti töiden kimpussa, kun sain päähäni että kirjoitanpa tietokirjaa ja romaania samanaikaisesti. Olisi minulla ehkä ollut aikaa käydä kirpputoreilla, mutta koska olen asettanut itselleni säännön että löydöistä pitää ensin raportoida blogissa ennen kuin uusia saa lähteä kalastamaan, käynnitkin jäivät yhteen. Syksyllä ainakin tuntui siltä, että kaikki ylimääräinen aika koneella piti käyttää kirjojen kirjoittamiseen. Nyt kirjoista se, jolla on peräti kustannussopparikin, alkaa olla valmis, joten voin hiukan hengähtää ja alkaa selvitellä kirjapinoja.
Marraskuun 16. päivä kiersin Jäähallin kirppiksen. Muistan että reissu oli mukava, ja tein koko joukon löytöjäkin, mutta juuri muuta en siitä muista. Tämän näköinen oli saalis:

kuva0137

Muutama genrekirja hallilta löytyi. Marilyn Kayen Valitut-sarjan ensimmäinen osa Poissa silmistä, poissa mielestä (2009, suom. 2010) tuli ostettua ajatuksella, josko näistä nuorten fantasioista tulisi joskus kirjoitettua lisääkin. Ulla Attila-Hämäläisen Uipari Puiperon sadut (1958) taas oli pakko ostaa jo pelkän nimen vuoksi. Ulla Attila-Hämäläinen (1924–1988) näkyy julkaisseen kolme satukokoelmaa 1950- ja 1960-lukujen taitteessa. Jostain syystä viimeinen kokoelmista, Jopotiinin lankakerä (1961) puuttuu fennicasta. Uransa Attila-Hämäläinen teki lausuntataiteilijana ja lausunnan opettajana. Olisi muuten hauskaa kirjoittaa joskus artikkeli lausuntataiteen noususta ja tuhosta, ellei aihe olisi jotenkin puuduttava jo ajatuksena.

Sen muistan, että eräältä pöydältä irtosi ilmaiseksi kaksi kirjaa: Taina Kinnarin Ei mennyt niinku Strömsössä (2010, 3.p. 2011) ja Roald Dahlin Oswald-eno (1979, suom. 1981, tämä oli kirjakerhopainos 1992). Olin aivan 100-prosenttisen varma että Oswald-eno löytyisi jo kirjahyllystämme. Muistelin jopa että olisin maksanut siitä tyyliin 70 senttiä kirpparilla. Mutta ei, olen vaan lukenut sen ainakin kaksi kertaa takavuosina. Muistan myös katselleeni sitä useasti kirpparilla ajatellen, että tuo on 100-prosenttisen varmasti jo kirjahyllyssämme.

Englannin kielelläkin löytyi pari julkaisua. Elizabeth Handin Winterlong (1990) ei muistaakseni maksanut 50 senttiä enempää. Löysin myös kaksi akateemista genretutkimusta: Frances Earlyn ja Kathleen Kennedyn toimittama Athena's Daughter's - Television's New Woman Warriors (2003) ja Elyce Rae Helfornin toimittama Fantasy Girls – Gender in the New Universe of Science Fiction and Fantasy Television (2000). Nämä olivat jotenkin hankala tapaus. En missään nimessä voinut jättää niitä lojumaan kirppikselle, mutta tosiasiassa ne ovat televisiotutkimusta, jota en tule koskaan harrastamaan, vaikka kirjat kiintoisilta kuulostavatkin. Pistän ehkä ensi kesänä scifikirjakirppikselle myyntiin nämä – tai jos joku kiinnostuu, voin myydä ne huokeaan hintaan saman tien.

En enää tarkkaan muista, mikä inspiraatio sai minut ostamaan kirjaset Kotipakastajan käsikirja (1970) ja Sähkösanomatekstejä (1966). Pakastusaihe lähestyy minua selvästikin, näen itseni jo kokoamassa pieneksi kirjaseksi Pakastusaiheisen kirjallisuuden bibliografiaa. Sähkösanomatekstejä sen sijaan oli järkihankinta, sillä se on oiva runoteos. Kirjasessa on koodit eri runonpätkiin, joita voi liittää sähkösanomiin. Runot ovat tämäkkää tavaraa, kuten tämä synttärionnittelu:

Käy eespäin vaan ja rohkeella miellä
niin satakin ehkä voit täyttää sä vielä


Tai tämä vihkiäisonnittelu:

Liitto ehyt ilman saumaa
kartuttaa myös lapsilaumaa


Ja sitten tämä lakkiaisonnittelu:

Saakoon Suomi sinustakin
rakentaja-valkolakin
jonka toimen tavoitus
on synnyinmaamme kukoistus


Runoutta on itse asiatekstissäkin. "Nolla-kaks-yks hoitaa asianne yks-kaks", mainostetaan lennätinpalveluita, joita sai numerosta 021.

Muita taideluomalöydöksiä oli Wayne's World Collection -dvd. Muistan kun luin lehdestä tästä elokuvasta 1990-luvulla ja ajattelin, että haluan nähdä sen. Ei tullut sitten mentyä leffateatteriin (en lähes koskaan käy elokuvissa), enkä ole näitä televisiostakaan päässyt katselemaan. Jospa nyt seuraavien viiden vuoden sisään tulisi katsottua ainakin se ykköselokuva, kun on tämä dvd.
Yhden sarjakuvankin löysin. Jokaisella itseään kunnioittavalla scifiharrastajallahan pitää olla Alf-lehtien kokoelma. Ai eikö? No, joka tapauksessa ostin Alfin nro 2/1988 Alf-lehtien kokoelmaani.

Kuvan yläreunassa näkyy alkuperäispakkauksissaan ostos joka oli varmaan koko vuoden kallein kirppishankinta. Ostin 20 eurolla Diana & Charles -muistolautaset brittiläisten monarkkien muistoesine-kokoelmaani. Enpä ole tuohon kokoelmaan löytänytkään varmaan 6-7 vuoteen täydennystä. Ei ole näillä kuninkaallisilla kyllä yhtään helppoa, kun pitää katsella piirongin päällä muistolautasta jossa näyttää hapoissa leijuvalta ananakselta, kuten Charles tuossa omassa lautasessaan.

kuva0154

Pari korkinavaajaa, pieni omituinen robotti ja jotenkin liikuttava Talotekniikka-aiheinen kaljalasinalusta päätyivät myös ostosreppuuni. Alarivissä vasemmalla makoileva Fozzie on jo toimitettu edelleen uuteen kotiin.

Sellaista siis syksyllä! Toivottavasti lähiviikkoina on aikaa taas piipahtaa kierroksella.

10 vuotta Avaruusajan päiväunelmia!

Tiedostin jokin aika sitten, että blogini täyttää nyt marraskuun lopulla 10 vuotta – tarkalleen tänään!
Muistan kuinka innostunut olin blogista sen alkuaikoina. Se vaikutti mukavalta uudelta viestintäkanavalta, jonne saattoi tuupata kaikenlaista mielessä pyörivää hassua.

Blogin aloittaminen oli nyt näin jälkikäteen katsoen osa projektiani saada elämääni lisää elämää. Minulla oli blogin aloitusvuonna jonkinlainen kolmenkymmenenviiden kriisi. Kolmenkympin kriisiä minulla ei aikanaan ollut, kun totesin että minulla oli 30-vuotiaana yksi tutkinto, kaksi lasta ja ainakin kolme ammattia. Siinä vaiheessa saattoi alkaa viettää mukavia aikuisvuosia. Mutta kun 2004 täytin 35 vuotta ja heitin mieleni taaksepäin, totesin että viidessä vuodessa juuri mikään ei ollut muuttunut.

Yritin alkaa muuttaa elämääni ja onnistuin. Pari vuotta blogin perustamisen jälkeen minulla oli uusi parisuhde, joka laajeni pian perheeksi. Sain myös epämääräisen kirjoittamisella elämiseni muuttumaan enemmän kirjojen tekemisen suuntaan, joka oli ollut haaveeni.
Minun sopii olla kiitollinen tästä blogista.

Blogini on kokenut muutoksia. Vuosina 2006-2007 kirjoitin tänne Vesa 20 vuotta sitten -katsauksia, eli kommentoituja otteita teinivuosien päiväkirjoistani. Hiukan huvittaisi täydentää sitä osastoa ja katsoa voisiko teinipäiväkirjoja koota jonkinlaiseksi julkaisuksi.

Viime vuosina Avaruusajan päiväunelmat on muuttunut käytännössä kirppariblogiksi. Nytkin olisi yksi kirpputorireissu raportoitavana, vaan milloinkohan ehtisin käydä hommaan käsiksi? Minulla olisi halua myös kirjoittaa tänne enemmän kirjailijaelämäni piirteistä ja suunnitelmista, mutta sillekään ei tunnu riittävän aikaa, kun pitää kirjoittaa niitä kirjoja siinä sitten.

Mutta kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä Avaruusajan päiväunelmia nähdään tulevinakin vuosikymmeninä!

Ja tässä linkki ihan ensimmäiseen pläjäykseeni: http://sisatto.livejournal.com/2004/11/26/

Kesän kirpparireissut, tiivistetty laitos

Kesällä tuli käytyä lukuisilla kirppareilla ja osteltua kelpo kasa kirjoja. Oheisessa kuvassa on niistä vain osa – kun olin napannut kuvan, kesän mittaan ostamiani kirjoja alkoi pintautua sieltä sun täältä lisää.

kesänkirjatoikein

Osasyynä vilkkaaseen kirpparikesään oli se, että kirjoitin Vihreään Lankaan juttua aiheesta. Koska selostin Langan numerossa 12/2014 reissuja muilta osin, laitan tähän havaintoja vain kirjalöydöistä.

Heinäkuun alussa piipahdimme Turussa – tai pääkohde oli Naantalin Muumimaailma. Toisena Turun-päivänä 1.7. ehdin kipaista paitsi Turun Sarjakuvakaupassa, myös Lähimmäinen-kirpparilla, joka sijaitsee samassa talossa. Sieltä nappasin pari kirjaa. Robert F. Strattonin Lepakon aika (1981, suom. 1985) on tuttu kirja, katselin sitä varmaan jo nuorena kirjastossa ja pohdiskelin pitäisikö lukea. Myöhemmin se on tullut vastaan kirppareilla, mutta hinta ei ole ollut sopiva. Nyt oli. Vaikka kirjailijan nimi kuulostaa angloamerikkalaiselta, kyse on puolalaisesta teoksesta. Robert F. Stratton oli yksi puolalaisen kirjailija Wieslaw Gornickin (1931–1996, jos oikein sain selvää puolankielisestä wikistä) salanimistä. Kirja itsehän kertoo terroristeista, jotka kaappaavat neutronipommin. Opettavainen itäblokkijännäri, kuvittelisin.

Samalta reissulta tarttui mukaan Timo Harakan Viemärirotta (1998). Lukaisinkin sen samantien. Kiinnostavinta kirjassa oli Harakan omat muistelut lapsuudestaan ja nuoruudestaan, sekä laaja vihreitä käsittelevä osuus. Harakka vaikuttaa pettyneen aika raskaasti vihreisiin, joskin on hiukan epäselvää, mitä hän heiltä odotti tai vaati. Korkeampaa moraalia varmaankin. Tylsintä kirjassa oli Harakan analyysit isoista puolueista 90-luvulla, mikään ei varmaan ole niin vanhentunutta kuin viidentoista vuoden takainen poliittinen analyysi. Näissä analyyseissa oli valmiiksi paloitellun ja maustetun mielipidemaailman makua, joka oli ominaista 80-luvulle. Eli siis kritisoidaan ja ähätellään muita, mutta oma positio on jotenkin epäselvä, paitsi että se sijaitsee jossain yläviistossa. Loppupuolen Salama- ja M.A. Numminen -jutut olivat taas kiinnostavaa luettavaa, pitäisi ehkä lukea Harakan Salama-kirja joskus. Muistelen että joskus abivuoden tienoilla yrittäessäni sivistää itseäni koetin lukea sitä, mutta silloin en tainnut oikein käsittää mistä siinä puhuttiin.

Seuraava kirpparireissu oli 16.7. Ikaalisissa, jossa on isohko itsepalvelukirppis lähellä kauppalan sisäänajotietä.
Anthony Trollopen (1815–1882) Palliser-tarua (1865–80, suom. 1978–1981) olen keräillyt osa kerrallaan viimeiset monta vuotta. Nyt löytyi osa 7, Liian suuri houkutus (1874, suom. 1981). Alunperin sarjaan kuuluu kuusi romaania, mutta nämä suomennokset on jaettu osiin eri tavalla. Reissulta löytyi toinenkin brittiteos, William Blaken (1757–1827) kirjoituskokoelma Taivaan ja helvetin avioliitto (suom. 1959).
Genrehtävin ostokseni oli Alfred Hitchockin Kummitusgalleria (1962, suom. 1980), jota muistan tenavana pahimmassa kummitusinnostuksessani lukeneeni puolikauhuissani. Vaan olisipa tätä kirjaa tarvittu vähän myöhemminkin. Tässähän on julkaistu Lord Dunsanyn novelli "Hämärässä huoneessa" ("In a Dim Room", 1948)! Ja meiltä meni tämä tieto ohi siinä vaiheessa, kun teimme Lord Dunsanysta artikkelia Ulkomaisia fantasiakirjailijoita 2:een (2009). Aargh, ei voi kestää häpeää vaillinaisesta bibliografiasta, ei voi.
Pari muuta hankintaa Ikaalisista olivatkin sitten sekavampia. Pitkästä aikaa oli pakko ostaa Seepra-sarjan kirja, tällä kertaa nro 29: Pakastaminen kotona (1970, 4.p. 1973). Kai se oli tuo kannen motto Pakasteyhdistys opastaa, joka sai kukkaronnyörit heltiämään. Pakastaminen oli kyllä kova sana 1970-luvulla – ajatelkaa, 4. painos! Eikä tämä taida olla mitenkään ainoa pakastamisaiheinen kirja tuolta vuosikymmeneltä. Hmm... taidan aistia keräilykohteen lähestyvän.
Poistuessani kirpparilta nappasin ilmaislaatikosta vielä Heljä Meurosen toimittaman Niilo Yli-Vainio ja ihmeet -kirjan (1978, 2.p. 1978) huuhaa-hyllyäni koristamaan.

Kun nyt Pohjois-Pirkanmaalla liikuttiin, kävin myös Kuru-päivän 19.7. kirpparit kiertämässä. Sieltä löysin kaksi Maxi-mini-korttipakkaa. Tänä vuonna olen taas löytänyt näitä, varmaan parin vuoden tauon jälkeen. Mikähän niitä on ajanut kirpparipöytiin?
Kirjoja löytyi lähinnä Kurun kirjaston poistomyynnistä. Ostin kaksi L. Frank Baumin Oz-kirjaa, Oz-maan taikurin (1900, suom. 1977) ja Ozin maan (1904, suom. 1978). Baumiahan on suomennettu kolmeen otteeseen, pahaksi onneksi kaksi kustantamoa starttasi sarjan suomennokset samaan aikaan vuonna 1977. Nyt minulla on sekä Kariston että Otavan suomennokset ekasta osasta, Art Housen vielä puuttuu.
Marjaana Aumaston Rikas, Laiha ja Kaunis (1996) on näitä hiukan huomaamattomaksi jääneitä spefiteoksia, yhteiskuntasatiiri tulevaisuudesta, jossa miessukupuoli on päätetty lakkauttaa. Leena Krohnin kaksi kertomusta sisältävä Ettei etäisyys ikävöisi (1995) oli sekin kiva löytö.
Piipahdin reissulla myös Kurun jonkinlaisella seurakunnan kirppiksellä. Sieltä nappasin Michael Palinin romaanin Hemingway's Chair (1995). Kaikkea sitä Kurusta löytääkin!

Kesän viimeiset kirppikset olivat sitten Espoossa. Tavallinen kauppareissu muuttui 2.8. kiinnostavaksi, kun ilmeni että Entressen kirjasto oli järjestänyt ison kirpputorin takaisella torillaan. Sieltä nappasin pari Charlaine Harrisin Sookie Stackhouse -romaania, Pedon veri (2009, suom. 2012) ja Samaa verta (2010, suom. 2013). Marilyn Kayen Valitut-sarjan kakkososan Parempi myöhään kuin ei milloinkaan (2009, suom. 2010) ostin ajatuksella, että pitäisikö kirjailija ottaa mukaan tämän syksyn Salaisessa Kirjaprojektissa nro 26 eli Ulkomaisia nuorten tieteis- ja fantasiakirjailijoita -teoksessa esiteltäviin kirjailijoihin. Ehkä, ehkä ei.
Piipahdin alussa mainittua Langan kirpparijuttua tehdessäni kuvauskeikalla Olarin kirpparilla, josta bongasin Pentti Saarikosken Ovat muistojemme lehdet kuolleet (1964) romaanin ensipainoksen – eurolla. Joskus parikymmentä vuotta sitten tästä kirjasta olisi saanut hyvinkin hilloa jälleenmyynnissä, mutta uusintapainokset ovat pudottaneet hintoja. Mutta en minä tästä olisi isompien hintojen aikoinakaan raaskinut luopua.

Sellainen kirpparikesä! Nyt sitten kohti kirpparisyksyä. Josko sitä Myyrmäki-halliin tai jonnekin joku sunnuntai...

Lipeäkalaa ja Loimaan pilsneriä kevään kirpparireissuilta

Kevään toinen Jäähallin kirpparin kierros tapahtui 23.3. Siitä on vierähtänyt jo tovi, enkä ole ehtinyt raportoimaan.
Ostin tuolta reissulta vain muutaman painotuotteen. Lipeäkala 1953 (1953) oli pakko ostaa, vaikka minulle ei ole täysin selvinnyt, miksi näitä ostelen. Näissä on kyllä ajoittain pakinoita, jotka liippaavat scifiä. Ja tietysti hauskaa ajankuvaa, joskin 1950-luvun huumori on kyllä – miten sen kauniisti sanoisi, ei kai mitenkään – vanhentunutta.
Enempi genreostos oli amerikkalaisen Beth Revisin nuorten scifiromaani Across the Universe: Matka alkaa (2011, suom. 2012). Hankin tämän mielessäni Salainen kirjaprojekti 26 eli Ulkomaisia nuorten tieteis- ja fantasiakirjailijoita. Allekirjoitin tuosta teoksesta juuri kustannussopimuksen ja töihin pitäisi ruveta syksyllä.

Tämän lisäksi haaviin tarttui sarjakuvia. Irikselle ostin muutaman mangan ja itselle neljä 1970-luvun Masia. Tuossa vaiheessa lehti julkaisi kyllä sallittua enemmän uusintoja, jos oikein muistan. Toisin sanoen samat sarjikset pyörivät lehdessä vuodesta toiseen. Luultavasti bisnesidea oli, että lehti tilataan asevelvolliselle palvelusvuoden ajaksi. Koska kukaan ei viivy armeijassa kahta vuotta, seuraavana vuonna tai viimeistään sitä seuraavana voidaan uusia kaikki sarjat. Tai ainakin tuollainen kuva minulla lehdestä oli. Luin ostamani lehdet, ja oli niissä sentään yli puolet muuta kuin uusintaa. Masien kanssa samaan yhden euron kokonaisedulliseen pakettiin meni Korkeajännitys 24/75: Aavelaakso.

Muuten ostin kirpparilta täydennyksiä sekalaisiin kokoelmiini. Löysin muun muassa pitkästä aikaa Maxi-Mini korttipakan, tällä kertaa Kilpa-autot. Samoin löytyi Majorette-perävaunu Majorette-perävaunut -kokoelmaani. Kyse oli jo kolmannesta omituisen säiliöperävaunun värivariantista. Muutama ukkelikin taisi löytyä.
Varsin pienimuotoinen reissu siis, mutta erittäin rentouttava.

Sitten hypätäänkin melkein kaksi kuukautta eteenpäin. Kesäkauden ensimmäiselle Hietsun kierrokselle lähdin sunnuntaina 18.5. Päivä osui mukavasti toukokuun hellekauden alkuun. Onneksi muistin aurinkolasit, mutta lippalakistakin olisi ollut iloa. Mukava ulkoilmakirpparipunoitus tuli tuolla reissulla joka tapauksessa hankittua.
Tuli Hietsuun hiukan liian aikaisin, osa myyjistä vasta kasaili pöytiään. Kiersin sitten pöydät kahdesti, toisella kerralla nekin, jotka eivät ekalla olleet vielä valmiita.

Ensimmäisiä ostoksia oli Salaista Kirjaprojektia nro 26 varten tarvitsemani Cassandra Claren Tuhkakaupunki (2008, suom. 2010), Varjojen kaupungit -trilogian kakkososa. Luin ekan osan aikanaan arvostelua varten, mutta eipä siitä hirveästi muistikuvia ole. Arvostelu on myöskin edelleen Julkaisematta-kansiossani koneellani, joten saattaa olla, että se ei koskaan tullut ulos. Tai sitten en vain ole muistanut siirtää dokkaria julkaistujen puolelle.
Mukava löytö oli 9 kpl 1970-luvun Korkeajännityksiä ja Kuvajännäreitä, sopuhintaan yht. 3 euroa. Nämä olivat kyllä hiukan homeenhajuisia, joten siirrän ne luultavasti maalle, jossa niitä voi lukea tarvittaessa ulkosalla.

Ihan mahtava löydös oli Pekka Kuusen Miten jatkamme Paasikiven-Kekkosen linjaa (1977). Aavistelen, että jos tämä teos olisi ajoissa tajuttu jakaa jokaiseen kotiin, olisimme säästyneet Koiviston ajan läperömeiningiltä, idänkaupan rappiolta, maidon kaksihintajärjestelmältä ym. tms. ja etc! Kirja saanee kunniapaikan Kekkosiana-hyllystäni.
Genrehtävämpi ostos oli H. G. Wellsin novellikokoelma Punainen huone (1994), jossa on kirjailijan 1890-luvun novelleja. Jälleen huomaa kuinka näppärä asia on Finnconin scifikirjakirppis. Olisin tämänkin luultavasti jättänyt ostamatta luulossa, että opus jo löytyy hyllystäni. Nyt ostin, kun ajattelin että jos tulee tuplakappale, voin aina myydä tämän scifikirppiksellä. Mutta ei ollut hyllyssä tätä. FAN-sarja alkaa olla kohtalaisen hyvin hankittuna, mutta puutteita näemmä on yhä.
Hietsusta löysin vielä lasisen tuhkakupin, joka mainosti Loimaan pilsneriä. Pakkohan se oli ostaa, kun 50 sentillä sai. Pohjassa on pieni halkeama, mutta se ei tällaista sunnuntaikartuttajaa haittaa.

Kierrettyäni Hietsun aamupäivä oli vielä nuori. Suunnitelmissamme oli lounas Sarkun isän luona Puotilassa, joten päätin lähteä katsastamaan Itäkeskuksen Cittarin parkkipaikkakirppiksen. Se löytyikin muutaman tsekkauksen ja reitinkysymisen jälkeen ja osoittautui meikäläisen kaltaisen kolaajan paratiisiksi. Ihan ensimmäinen ostos oli Stephen Fryn omaelämäkerta Moab is my Washpot (1997). Ostin elämäkerran toisen osan kirppikseltä muutama vuosi sitten, nyt löytyi ykkösosakin. Mainiota! Voisi ottaa lukuohjelmaan, kun voin nyt aloittaa alusta.
Vähän samaa genreä oli seuraavakin ostokseni. Ostin jo pari vuotta sitten yhden kappaleen Veikko Huovisen Humusavottaa (1976), mutta kirja oli niin homeinen, että minun oli lopulta pakko heittää se kierrätykseen. Nyt löytyi homeeton kappale. Teoshan on kirjailijan päiväkirja vuosilta 1974–75. Jotenkin minua aivan älyttömästi kiinnostaa tuon ajankohdan suomalainen sielunmaisema. Saatanpa ottaa lomalukemiseksi tämän.

Genreostoksia tuli Itiksestäkin tehtyä jokunen. Olen hiljalleen ostellut Mary Hoffmanin Stravaganza-sarjan nuorten fantasiaromaaneja, nyt löytyi osa Kukkien kaupunki (2005, suom. 2005). Kirjailija ei kuulu Salaisen kirjaprojekti nro 26:n alaan, mutta muistelen että sarjan ensimmäinen osa oli kelvohko.
Jules Vernen Pariisi 1900-luvulla (1863, suom. 1995) oli myös näitä, joita arvelin jo omistavani. Harha syntyi siitä, että olen saattanut lukea tämän joskus 1990-luvulla. Tämä tekijän nuoruuden tuotantoon kuuluva teos julkaistiin vasta vuonna 1994, kustantaja oli hylännyt sen 1860-luvulla liian radikaalina tms.
Audrey Niffeneggerin Aikamatkustajan vaimo (2004, suom. 2005) oli mielestäni ihan luettava aikamatkaromanssi. Hänen varjonsa tarina (2009, suom. 2010) on takakansitekstin perusteella romantillinen kummitustarina samalta tekijältä. Ei ehkä ihan minun lajityyppiäni, mutta ostin nyt kun halvalla sai.
Reissun viimeisiä ostoksia oli Terry Southernin novellikokoelma Red-dirt Marijuana and Other Tastes (1968). Kirjoitin artikkelin Southernista Erotiikan taitajiin ja siinä yhteydessä luin kirjailijan teoksen Sininen elokuva (1970, suom. 1971), joka oli yksi miellyttävimmistä yllätyksistä tuota kirjaa tehdessä. Suosittelen!

Cittarin parkkiskirppikseltä ostin myös Lahden erikoisolutta ammoin 1970-luvulla sisältäneen kaljapullon. Kaljapullonkorkkikokoelmassani on erinäisiä näytteitä myös tämän oluen korkeista – vain sisältö puuttuu. Löysin myös Mallasjuoman korkinavaajan uuteen kokoelmaani. Ja levyllisen saksalaisia postimerkkejä. Kaikkiaan mainio reissu!

kuva0103
Kuvassa toukokuun kirpparikierroksen ei-kirjallisia ostoksia.